sunnuntai 21. toukokuuta 2017

"KOITA OLLA NOPEE"

-huomautti teinipojanpoika kun aloittelin lounaan valmistusta. Nuorisoserkkujoukko oli taas viikonlopunvietossa ja työkomennuksella mummilassa.
Perjantaina pappa hälyytettiin makutuomariksi ym. yhden kehvelin vaatehankinnoille. Riittävän pitkän ja hartaan valitsemisen jälkeen sopivat tamineet löytyivät, jopa kukkakuvioinen t-paita löytyi ostoskassista.

Mopoilijakin tuli puunaamaan kulkuvälinettään seuralaisen kera.


Lauantai-aamuna soitteli kolmas kehveli matkaltaan Lapin perukoilta, ja ilmoitti tulevansa meille viikonlopuksi. Veeti oli ollut viikon toisen mummonsa kanssa Lapissa isomummoa tervehtimässä. Lähtöaamuna, lauantaina, oli tullut suruviesti sairaalasta: isomummo oli nukkunut aamulla ikiuneen. Onneksi ehtivät vielä nähdä. Isomummo tuli meillekin tutuksi monien perhejuhlien aikana. Rauha hänen muistolleen!

Nuoret osaavat jatkaa elämäänsä vaikka suru puristaisi puseron alla.
Illalla meillä olikin koolla nuorisoa ison pöydän täydeltä, oli tyttöjä ja poikia, omia ja vieraita. Iltamyöhään kuului iloinen nauru kun nuorilla riitti juttua pitkän erossaolon jälkeen.


Serkukset valvoivat  (ja valvottivat meitä) pitkälle aamupuoleen yötä, pappa jo kävi soittamassa iltakelloa, auttoiko se? No ei!
Vaikka vapaita huoneita olisi ollut jokaiselle oma,  niin samaan huoneeseen kaikki kolme  pesiytyivät.
Monopolia olivat pelanneet aamuneljään. Voi niitä poikia...

Aamupalan jälkeen komensin pojat hommiin. Ensin piti valita säähän sopivat asut. Papan kaapista löytyi pari t-paitaa. Paidat pöydälle, sakset käteen ja hihat poistoon. Niin saivat pojat tehtyä itselleen säänmukaiset asut.
"Näkeeköhän kukaan jos me ollaan boxereissa kun täällä ei ole shortseja?"
Vanhin pojista pestautui työnjohtajaksi ja ohjeisti nuorempiaan kottikärryjen lastaamisessa ja kuljettamisessa.
Olin antanut tehtäväksi kärrätä takapihan kasvihuoneen pohjalle sepeliä muutaman kärryllisen.
Niin sukkelia olivat hommissaan, etten ehtinyt kuvaa todisteeksi ottaa vauhdikkaasta kuljetushommasta.
Kiitos pojat! Hyvin tehty!

"Koita olla nopee"- kuulin kun olin aloittamassa lounaan valmistamista. Pojilla oli jo kiire eteenpäin elämisen  virrassa. Aamulla olin  tehnyt kilon satsin jauhelihapihvejä ja lisukkkeeksi tein spagettia ja kulhollisen salaattia.

                     Kesäkauden ulkoruokinta päästiin jo eilen aloittamaan kesäkatoksessa.


                            "Miks teillä on näin pienet lautaset, ei tähän mahdu mun ruoka!!"


Jaa-a, eipä tultu ajatelleeksi tuota teinipoikien ruokahalua, ei ne annokset enää mahdu  Vanhan Rouvan- äitini perintölautasille...

 

"Mää tässä vaan oottelen jos ne mulle jotakin jämiä antais."

8 kommenttia:

  1. Hyviä apulaisia sinulla. Nuorilla piisaa energiaa vaikka pelattais aamuyöhön asti. Tosta on kokemusta itselläni, mukavia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teinipojat viihtyvät meillä keskenään, ovat olleet meillä paljon vauvoista asti.

      Poista
  2. Jymy, varmaan odotuksesi palkittiin. Rouva Myttynen, Teilläkin on elämää ympärillä kaikkina vuorokauden aikoina. Onnelliset te ja teidän nuoret, kun on paikka missä kokoontua ja nauttia yhdessäolosta työn, ruokailun ja kaiken muun mukavan merkeissä. Hyvää tulevaa viikkoa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä ymmärrät, lue rivien välitkin...Kiitos, tuleva viikko ollaan ihan pihalla.

      Poista
  3. Siis onko toi tosiaan JYMY?! Onpa se iso!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis on! Just kymmenen kuukautta ja 50 kiloa. Muhkea poika, turkki on kymmensenttinen, tosin kihara selästä joten näyttää lyhyemmältä. Arvaa onko kiva kun pihaan on tullut outoja ihmisiä ja me palaamassa lenkiltä?! Jymy veti niin että sepelin alta paljastuisavi kun jarruttelin:O Kuinkas teillä voidaan?

      Poista
    2. Mitäs...Mindi ja Roosa tykkää, kun äiskä on kotona. Kyl ne on aikaslailla rauhottunu, mitä nyt sitten pihalla meltataan ja tapellaan.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista