perjantai 17. marraskuuta 2017

SATA SISKOA SAMASSA SUMPUSSA

-nimittäin täpötäydessä Nyssessä matkalla Tampereen Kädentaidot-messuille. Ystävätär laittoi viestiä kun olin vielä maaseutubussissa, että Keskustorilla nysseenmenijöitä on niin paljon, ettei torinkulma enää riitä. Ajoinkin rautatieasemalle asti, sielläkin oli niin monta messuilijaa matkassa, että oltiin kuin sillit suolatynnyrissä toisissamme kiinni. Tahatonta häirintää siinä tuli varmasti tehtyä...


 Pääsylippua odotin kahvitauon verran, samoin vaatesäilytykseen pääsyä. Siinä jonossa antauduin ja sulloin takkini kassiin ja astuin areenalle .


 Aloitin kierrokseni taas A-hallista tapojeni mukaan. Tutuksi käyneet kojut ohitin kevyellä silmäyksellä, ja ihailin yrittäjien kykyä tuoda aina jotakin uutuutta nähtäväksi.

Tänä syksynä oli  kaunein kukkapatalappu-näyttely Taito-seinustalla. Ja paljon muutakin kaunista eri maakuntien Taito-pajoilta.


Mukanani oli hyvin lyhyt lista muistettavista asioista. Tärkein asia oli poiketa Soja Murron kansallispukukojulla. Imatralainen kansallispukuvalmistaja Soja Murto on saanut Vuoden käsityöläinen 2017-tuunustuksen Suomen käsityön museolta.
Soja kommentoi pari kesää sitten kuvaani Jääsken pukuni päähineen asettelusta. Oli kuulemma vetelä...Sitä mieltä olin itsekin kun en saanut huntua pysymään päässäni


Nyt on Jääsken puvun hunnulla uusi asettelutapa ja siihen sain ohjeet. Ei pitäisi enää pudota niskaan.
Hunnun alle tehdään sykerö ja huntu kiinnitetään siihen. Korvien viereen tulee ikäänkuin solmut eikä huntu hulmuile selässä.


 Edellinen kirjoitukseni paneutui hattuasioihin painavasta syystä, eli siitä, ettei puoliso-herra Kukkaro
osaa suhtautua kiittävällä tai ihailevalla tavalla naisten hattuihin. Ainakaan minun hattuihin...

Nyt oli näytillä todella paljon erilaisia päähineitä, ei ihan ateljee/modistin tekemää muotia, mutta luovalla tavalla huopakankaasta muotoiltuja päähineitä. Minua miellytti.
(Ps kuva on hiukan samea.)

HIIAssa näköjään pidetään lätsämuodista, hauskoja ne olivatkin.


 Olen huivien tai entisaikaisten keeppien ystävä. Keeppi on hartioilla pidettävä muodokas huivi. Nyt niitä oli monenvärisenä ja monenlaisista materiaaleista valmistettuina, oli kevyitä villaneulekankaisia, pellavaisia, silkkisiä ja huovutettuja. Pukeva vaatekappale jokaiselle naisille.
Ehkä pari uutta keeppiä minäkin huivilaatikkooni talven mittaan saan värkättyä...


Erilaisia -ja kauniita- laukkuja oli monesssa kojussa. Jos harrastaa laukkujen tekoa, löytyi paljon hyviä ideoita. Nyt vain pitsiliinat pois kukkapylväitten päältä ja niistä laukkua kesäksi tuunaamaan.
Minullakin niitä olisi muutama, kuka tarvitsee?


Yhden kojun ääressä vietin pidemmän tovin, mietin mikä minua siinä pitää. Vetonaulana oli vanhat viltit ja ikkunaverhot.
Mäntyharjulaisessa KONGAAMOssa tehdään kotitalouksien ja laitosten hylkäämistä verhoista ja  villahuovista aivan upeita takkeja!!!


 Tunnistatteko kuoseja kesämökin vintin vanhoista vilteistä?
Mm Nextiilipajan kankaista oli näitä takkeja tehty. Kongaamo valmistaa takit vaikka asiakkaan omista kankaista.Esimerkiksi anopin vanhoista verhoista tai viltistä.  Nyt vinttejä penkomaan.

Erikoislanka- ja käsityökojuja oli joka kulmauksessa. Ohitin ne vain silmäilyllä, samoin aivan ihanat koruosastot. Koriste-esineitäkään en tietystä syystä tänä syksynä hanki.
Syy tähän ankeuteen:


 Puutelistallani oli ostaa nelosen numeroiset puiset sukkapuikot. Ne ostin ja pari kerää valkoista Joki-lankaa a`2€ ja yhden kerän SuloVilen-pipoon, sukkiin ja lapasiin keltaista Novitaa.
Novitan osastolla oli taas kuhinaa kuin Keskustorilla, tarjouslankoja oli naisilla sylit täynnä.


Tällä kerralla jäi näkemättä muotinäytökset, se hiukan harmittaa. Pitänee palauttaa edellisvuotiset upeudet silmien eteen, ehkä sillä selviän seuraavaan kertaan.
Viitisen tuntia reissuni kesti, yhden vesipullon taktiikalla.

                           Uusilla puisilla puikoilla tulossa SuloVilen sukat pukinkonttiin.


13 kommenttia:

  1. Olipas kiva postaus! Ja niin kaunis kansallispuku. Harmi, että kansallispukia on niin harvoin tilaisuuksia käyttää. Tuohon Kongaamoon täytyy tutustua lähemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kongaamon takit olivat huolella tehtyjä ja hauskoja! Kansallispuku on turvavaate, olen sen itse ommellut äitini syntymäpitäjän muistoksi. Pukua olen pitänyt kaikissa perhejuhlissa joissa olen emännöinyt.

      Poista
  2. Jymy-Jami ei näytä yhtään ankeuttajalta, kuvassa suorastaan hellyttävä ilmestys. Missähän minä asun, kun kohdalle ei osu ikinä käsityömessuja tai aina on jotain muuta samaan aikaa. Mikä voisi olla tärkeämpää?

    VastaaPoista
  3. Ei mikään ole tärkeämpää yhtenä perjantaina kerran vuodessa kuin vaeltaa täpötäydessä messuhallissa ihanien toisten tekemien luomusten äärellä ja kuvitella, että "kyllä minäkin osaan" tai "kuinka kekseliästä". Tamperelaiset Kädentaitomessut ovat olleet minulle alkamisestaan asti pyhiinvaellusmatka.
    Kynttilöitä ei voi sisällä polttaa eikä uusia koristeita ripustella, karvainen seuralainen on uteliasta ja suuhunottavaa sorttia...

    VastaaPoista
  4. Oikea houkutusten aarreaitta. Ehkä on parempi, etten tuonne päässyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmänruokaa riitti, mutta ei niin nälkä ollut, että kassikaupalla olisin mitään ostanut. Samanlaisia tavaraherkkukojuja on nyt joulun alla joka puolelle, niistä tyytyy kummasti. Käsityöntekijöille kyllä "aarresaari"

      Poista
  5. Ihania tuollaiset messut, niin paljon varmasti nähtävää ja ihasteltavaa! Kiva kun pääsit käymään:) Suloinen Jymy♥ Mukavaa viikonloppua sinne teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinne minulle jo messujen alkuvuosista asti. Kerran vuodessa on päästävä turvottamaan varpaitaan...

      Poista
  6. "Siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jos oisin saanut olla mukana", mutta joka paikassa ei voi olla. Kiitos kun otit mukaan kierrokselle. Säästyi rahatkin, kun lankoja on joskus "ihan pakko" ostaa. Mukavaa viikonlopun jatkoa myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan kaikilla ollut niin mukavaa. Muutama nyrpeä vastaantulijakin siellä oli, tungos kai hermot vei.Eläkeläisyhdistyksemme myyjäispuurolta juuri palattiin arpajaisvoittojen kanssa. Nyt on tämän viikonlopun sosiaalinen puoli hoidettu.

      Poista
  7. Varmasti mukava reissu, vaikka reissussa vähän rähjäytyy, sanotaan ainakin.

    VastaaPoista
  8. Kongaamosta tervehdys! Olipa kiva löytää postauksesi ja kuulla, että Kongaamon takit ovat ihastuttaneet! Sen verran kuitenkin korjaan, että nuo vilteistä tehdyt takit ovat Ilomar-nimisen yrityksen käsialaa, kun taas Kongaamon värikkäiden ja persoonallisten takkien materiaalina käytetään pääosin 60-70-lukujen entisiä verhoja :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos oikaisusta, kiireessä ei aina ehdi kaikkia yksityiskohtia tarkistamaan. Mutta: edelleen olen ihastunut juuri näihin messuilla esiteltyihin takkeihin ja olen vinkannut osoitteenne muutamalle samanhenkiselle ystävällekin. Syksyllä kai taas tavataan messuilla? Itselläni on varastoituna vain polyesterpitsiverhoja, ne eivät taida käydä takkimateriaaliksi:)

    VastaaPoista