keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

KOTIA KUNNOSTAMASSA

Alkutalvi pääsi vierähtämään Vanhan Rouvan asioiden parissa. Nyt, kun asiat kääntyivät odottamattomaan päätökseen, on aikaa jo omillekin toimille. Aiemmin oli jo  mielessäni virinnyt "päämakuuhuoneen" raikastaminen. Se tarkoitti tummuneen lautakaton maalaamista, tapetointia ja lattianpäällysteen uusimista. Puolisokin suostui ehdotukseeni. Syy suostumiseen oli saman lattiapäällysteen saaminen rautakaupasta jolla edellistalvena korvattiin pahasti paikkapaikoin kulunut parketti. Meitä molempia miellytti uusi laminaatti ja sitä on varattu makuuhuoneisiinkin. Makuuhuoneemme on viimeksi päivitetty helmikuussa 2005. Sen remontin kustansin viimeisestä palkastani ennen eläkepäivien alkamista. Juuri tänään löysin kaikki kuitit ja suunnitelmat siitä remontista. Tapettirulla silloin Prisman asiakasomistajapäivillä maksoi 5€! Muut tavarat sitten olivatkin hintavampia.
Minua  häritsi Puolison pyöriminen yöllä sängyssään ja siksi halusin erilliset 90 senttiset sängyt jotka voi sijoittaa huoneen eri puolille. Niin tehtiin, mutta jo parin erillään nukutun yön jälkeen sängyt siirrettiin takaisin vierekkäin. Sen jälkeen ei sänkyjä siirrelty. Pyöriminenkään ei häiritse kun leveyttä on riittävästi.
Tämä uusi homma aloitettiin tyhjentämällä tavarat huoneesta, ei niitä voinut jättää maalauksen alle. Ja oli tarkoitus vaihtaa huonekalujakin toisesta huoneesta joka sekin oli tarkoitus remontoida samoilla höyryillä.

Tavara piti poistaa kahden huoneen hyllyistä joten sekasotku on melkoinen. Lisäksi olohuoneessa on vielä osa jäämistön läpikäymättömiä "aarteita" joita ei voinut jättää kylmään tilaan. Ne pääsevät uusiin hyllyihin. Annoin meidän remontille aikaa viikon, nyt jo tiedetään ettei aikataulu pidä. Sunnuntai-iltana tuli viesti, että klapikone tulee tontille maanantaina, ja sen käytössä tarvitaan apuria eli Puolisohan siihen hommaan joutui.

Viimeisten vuosien aikana on tullut tehtyä jos jonkinlaista remonttia kotona ja kylällä. Kaapissani tätäkin urakkaa odotti kuvan asu: trikoohousut vm 89 ja Likkojen lenkki t-paita v-1996. Turvavaatteet, sanoisin, niillä on tehty niin monta onnistunutta remonttia.

Minulle tehtäväksi tuli tapettien poisto. Siinä olikin kova työ, kerroksia oli alla kuusi, osa liisteröity, osa liiimattu, osa maalattu päältä ja osa tapetoitu erikoisliisterillä. Omia töitäni kaikki. Puoliso oli jo luovuttaa ja aikoi hakea pohjapahvia rautakaupasta. Ei tarvittu, pääsin repimisessä lähes "nahkoille". Satuinpa  juuri tänään kauppareissullani tapaamaan rakennusaikaisen (1977) maalarin joka oli tapetoinut ensimmäisen tapettikerroksen. Yhdessä muisteltiin ja vähän naureskeltiin vaatimiani silloisia sisustusratkaisuja.
Puoliso on ollut hiukan epävarma lakatun lautakaton maalauksen suhteen jo monta vuotta, siksi sen toteutus on siirtynyt. Tuttu rakennusmies teki omassa 70-luvun talossaan omanlaisensa ratkaisun - laittoi lautojen päälle mdf-paneelit. Piti maalausta liian rasittavana työnä, rakennusmies kun oli. Meillä haluttiin säilyttää lautakatot ja panna maalia päälle. Ensin pesu, pohjamaalaus telalla, raot pensselillä (minä) ja lopuksi pintamaalaus. Hyvä tuli katosta, puoli päivää työ kesti.
Tapetointi on aina ollut minun "heiniä". Nyt kävi niin, että jouduin urakkaan yksin, Puoliso kun oli niissä klapihommissa. Hyvin homma sujuikin, yhden seinän peittämiseen meni kokonainen tunti!Toisen seinän tapetointi oli keskeytettävä, tapetissa oli paha virhe: tumma juova kulki koko melkein koko rullan mitan pilaten tapetin. Yhden vuodan olin ehtinyt jo vetää seinälle. Pikakäynti rautakauppaan, sain uuden rullan ja lainaksi yhden varalle.Hyvä olikin, tapetti oli kohdistettavaa joten vararulla oli tarpeen. Sitä ei onneksi tarvittu. Helppoakin työ oli, piti vain vetää liisteri seinään ja kuiva tapetti siihen välittömästi päälle.
Tänään haettiin tilatut laminaatit ja pääsemme aloittamaan lattia kokoamisen jo tänä iltana.
Hymy-koirankin kanssa on ehditty tehdä pientä lenkkiä viemärikaivannon urassa, siellä koira saa hömpöttää vapaana ja kaivella jäniksenpapanoita hangen alta.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

ÄITIÄ MUISTELLESSA


Kuluneet viisi viikkoa ovat menneet lievässä sumussa Vanhan Rouvan-äitini äkillisen ja odottamattoman poismenon johdosta. Ikäähän äidillä oli 92 vuotta, mutta elämisentahto voimakasta. Tammikuussa saatu diagnoosi Alzheimerin taudin vaikutuksesta ei juurikaan näkynyt tavallisessa arjessa. Näin jälkikäteen asioita sisarusteni kanssa miettiessä totesimme, että kyllä muutostakin oli. Esim Ruotsissa asuvan sisaremme pitkän puhelinnumerosarjan äitimme muisti vielä joulukuussa ulkoa. Äidillä ja sisarella oli tapana soitella perjantai-iltaisin, nyt niitä soittoja viimeaikoina ei enää tullut. Samoin velipoikien ja minun kännykkänumerot äiti muisti ulkoa. Soitimme joka päivä, äiti soitti yhdentoista aikaan ,eli "Tunteitten ja tuoksujen" jälkeen. Viimeaikoina niitä puheluja tuli harvemmin, soittelin itse äidille.
Lauantaina 9. maaliskuuta oli siunaustilaisuus Hervannan kirkossa. Kaunis tilaisuus.Tuhkat sirotellaan muistolehtoon. Näin äiti olisi halunnut.  Papiksi saimme lapsuudestamme tutun tamperelaisen rokkipapin. Lähiomaisia oli paikalla melkein 50. Mukana oli myös muutama ystävä lapsuutemme ajalta. Muistotilaisuudessa katselimme valokuvia  äidin lapsuuden ajoilta Jääsken Kuurmanpohjan Hiirenmyllyltä. Muistopöytään olin koonnut kokoelman äitimme passeista, niitä olikin iso pino. Tuorein oli hankittu viime vuoden syyskuussa. Eli matkalle lähtö oli vankasti haaveissa. Päämäärällä ei ollut merkitystä. Sairaalavuoteella kysyi minulta: "Missä matkalaukku?" " Vein sen kotiisi sängyn päälle odottamaan." " Niin, sinne Kiinaan..." Kiinassa äiti kävi muutamia vuosia sitten.
Iso työ oli tyhjentää kaksio tavaroista. Edellisten muuttojen jälkeen niitä oli jo karsittu aika paljon, mutta vielä sitä riitti vaikkei äiti mikään hamstraaja ollutkaan. Kaikki laatikot ja kaapit olivat "viimeisenpäälle" järjesteltyjä ja asiapaperit kansioissaan.
Enin osa tavaroista saatiin sijoitettua "perikunnan" käyttöön. Viimeiseen asuntoon ostettu 50-luvun tyylinen sohvakalusto pääsi velipojan 50-luvun talon yläkertaan Irjan-kamariin. Siellä me sisarukset hautajaisten jälkeen muistelimme yhdessä elämäämme äitimme kanssa. Kaikilla oli sama mielipide-äidin poismeno oli oikealla hetkellä, ennen vakavia terveysongelmia. Haikea olo on kaikilla, äitiä ikävä.
Äidillä oli harrastus viimeaikoihin asti. Hän teki ihmisistä-mielenkiintoisista tutuistaan- savipatsaita. Ensin piti käydä Alkossa ja ostaa sieltä Apteekkarin konjakkia pullo. Sen tyhjennyttyä viikkojen jälkeen alkoi henkilön muotoilu pullon ympärille. Yleensä naisilla oli pitkät mekot yllään ja runsaasti koruja. Korutarpeet oli säästetty vanhoista koruista. Lähes kaikki sukulaiset ovat tulleet ikuistetuiksi näihin savipatsaisiin. Merkkitilaisuuksissa ne on sitten juhlallisesti luovutettu sankarille. Muutamissa näyttelyissäkin patsaat ovat olleet nähtävillä. Viime syksynä Kotosalla- talossa oli oma harrastajanäyttely ja allaolevat patsaat olivat tällä kertaa päässeet näytille.


Tyttösenä äiti haaveili mustasta liinaharjahevosesta jolla tukka hulmuten ratsastaisi Sykerönvuorelle...