KUOLINPESÄ - PERUKIRJA -JAKOKIRJA

Kuolinpesän osakkaana ja asioiden hoitajana olen saanut oppia paljon uutta. Kun omainen on saatettu hautaan on aika käydä virallisten asiakirjojen kimppuun. Ensin on selvitetty vainajan oma asuinhistoria 15-vuotiaasta eteenpäin. Meillä tiedot haettiin Mikkelin Maakunta-arkistosta, äitimmehän oli luovutetusta Karjalasta kotoisin. Seuraavaksi hankittiin virkatodistukset maininnalla -elää,  siitä erikseen huomautettiin
maistraatissa, kunkin kuolinpesän osakkaan kirkkoherranvirastosta tai väestörekisteristä. Meitä osakkaita on kuusi. Kahdella osakkaalla on edunvalvoja. Edunvalvojat ovat myös kuolinpesän osakkaita, joten heille on hankittava edunvalvojan sijaiset jakokirjaa varten.
Kaikkiin pankkeihin tarvitaan omanlaisensa valtakirjat, kuhunkin erikseen ja perukirjan jäljennös liitteenä. Oikeus pankkiasioiden hoitamiseen on ollut minulla, sillä oikeutuksella olen saanut maksaa pankin tiskillä laskut -3,5€ kappale. Pienimmät laskut maksoin omalta tililtäni ja vasta "könttinä" ne veloitettiin kuolinpesän tililtä. Näin säästettiin pankkimaksuissa.
Perunkirjoitus tehtiin kohta hautajaisten jälkeen ja siitä jäljennös lähti verottajalle. Perunkirjoituksen asiakirjan nimi on perukirja. Sen jälkeen kun kaikki asiakirjat -edunvalvojan sijaisten hyväksyminen- on maistraatissa hyväksytty-toimi kestää n neljä viikkoa- voidaan ryhtyä jakamaan pankkitilien saldoja ja myymään osakkeita. Tänä aikana -helmikuu-huhtikuu-on esim Elisan osakkeiden arvo pudonnut kuin lehmän häntä. Jo äidin eläessä oli puhetta niiden myymisestä, mutta sitä ei ehditty tehdä.
Jakamisesta tehdään jakokirja omine valtakirjoineen ja se taas hyväksytetään -luulisin- maistraatissa edunvalvottavien takia.
Ja taas aikaa kulunee tuo neljä viikkoa. En ole joutunut aiemmin seuraamaan perinnönjakoa, isäni jälkeen en sitä muista, joten hämmästelen tätä aikataulua. Vaikka kuolinpesän selvittäminen on ollut aivan yksinkertainen, aikaa lopulliseen päätökseen meilläkin menee lähes puoli vuotta.
Joku sanoi, että ota asianajaja hoitamaan koko paperisota, mutta ei se asianajajakaan nopeammin näistä virallista kiemuroista selviä.

JÄÄHYVÄISIÄ, TAPAAMISIA JA HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

Tämä kevät on ollut jäähyväisten aikaa. Useampi lähipiirin vanhus tai läheinen tuttava on päässyt ikilepoon.
Kuukauden alkupuolella oli Puolison kummisedän 97 v vuoro siirtyä ikuisuuteen. Siihen tilaisuuteen Helsinkiin veimme Puolison kaksi yli 80-kymppistä tätiä. Virkeitä ja sanavalmiita ovat vieläkin, sisareltaan eli Puolisoni äidiltä on sanat jo kadoksissa. 90 vuotta hän jo helmikuussa täyttikin.
Viikolla tuli suruviesti ikäiseni tuttavan äkillisestä sairastumisesta ja kuolemasta.

Surullista.

Entisten työkavereiden tapaaminen oli taas viime viikolla. Entinen ylilääkäri, eläkkeellä jo hänkin, oli kutsuttu "luennoimaan" meille. Saimme kuulla ikäihmisille tarpeellisista ja tarpeettomistakin lääkkeistä, terveyden ylläpidosta ja sairauksien hoidoista. Aivan kuin työaikanakin. Joku siellä sanoikin, että tuli mukaan saadakseen kuulla tohtorimme tutun äänen kertomana tärkeää asiaa. Kaikenhan jo aiemmastakin tiesimme, mutta kertaus tutussa seurassa on aina tuloksellista.
Tällä kertaa meitä oli kahvittelemassa parikymmentä naista. Halauksia ja tervehdyksiä "mitä kuuluu, ei suakaan oo paljon näkyny" kuului monelta taholta.

Jo useampana vuotena olen säästänyt ylimääräiset perheen vaatteet ja muun käyttökelpoisen Karjalan Apu ry:n keräykseen. Nytkin sitä tavaraa oli auton peräkärry täynnä. Kuolinpesästäkin sinne riitti hyvää tavaraa. Keräys alkoi klo 16, olimme paikalla hyvissä ajoin, niin oli moni muukin. Iso "rolllikkahallli" oli seinustojaan myöten tavarasäkkejä täynnä kun viisi yli neljä poistuimme paikalta.

Uskon, että apu menee perille Karjalan syrjäkylien vanhusten, vammaisten ja muuten huonommassa asemassa olevien elämän helpotukseen.

LOPPUTALVEN PUUHASTELUA

Onkin vierähtänyt tovi edellisestä kirjoittelusta. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, viikonloput on vietetty R.Mikael ja V. Ville.V seuranamme. Alkaa näyttää siltä, että 12 v ja 9 v:n leikit eivät enää kohtaa, isompi on jo enemmän omissa oloissaan eikä välttämättä kaipaa nuoremman seuraa. Onneksi toinenkin osaa löytää omat harrasteensa mummolassakin.
Espoossa on käyty 2.pojan perhettä moikkaamassa ja toteamassa lasten kasvua. Pian tytöt ovat mummin mittaisia. Olivat jo pidempiä kuin isomummi.
Aikuisten makuuhuone saatiin valmiiksi. Kuvissa on vielä paljasta seinää ja tyhjiä hyllyköitä, mutta pikapuoliin täyttynevät entiseen malliin...
 Valoisalle ikkunalaudalle kokosin  orkideat. Toivon, että ne joskus taas kukkisivat Vanhan Rouvan -äitini muistoksi.









 Tekstiilit on kaivettu kaapista, uusille ei ollut tarvetta. Samalla tyhjensin KAIKKI vuosia käyttämättömänä olleet tekstiilit ja kiertona minulle päätyneet sängynpeitot ja varapeitot Karjalakeräykseen. Niitä tulikin pari painavaa roskasäkillistä. Vanhan Rouvan tekstiilijäämistön lisäksi.
Vintiltä laitettiin poistoon käyttämättä jääneitä mattojakin yhden keskikokoisen talon tarpeisiin.
Mattoja teetin aikanaan työpaikkani  työpajalla. Osalla niistä on ikää jo 45 vuotta. Yksi iso, painava ja punainen villanukkamatto on käytössä joulun aikaan. Villamattoon ei koirankarvatkaan hevin tartu.

Puusouvi sujui sutjakkaasti naapurin, Puolison ja vuokratun klapikoneen yhteistyönä. Sain aamuisin ohjeen: "Tulemme kahville 10.45." Näin tapahtui. Puukasa karttui päivä päivältä isommaksi, kaksi kasaa ovat leikkimökin kokoisia. Riittää takkapuita kuulemma viideksi vuodeksi! Sahanpuruakin on vaikka kuntopolun päällystäisi viemäriuoman päälle.