lauantai 30. heinäkuuta 2016

JYMY-YLLÄTYS

Torstai-iltana sain tekstiviestin: "XXXXXX. Uros olisi vapaa!"
Puoliso-herra Kukkaro jo pötkötti sängyllä kun säntäsin kertomaan odotettua viestiä.
"Nyt ne pennut on syntyny, vapaana olis urospentu, otetaanko!?"
"Jaa urospentu, mikäs siinä, otetaan!"
Meillä on ollut tuo koiranhankinta tavoitteena ja nimenomaan Bernin paimenkoiran pentu, kun on jo kokemusta kahdesta aikaisemmasta, Berrystä ja Hymystä, tyttökoirista.
Yli vuosi ollaan oltu ilman koiraa ja haettu koirattomalle elämälle suuntaa.
Ei olla uutta suuntaa löydetty; matkustelu ei kiinnosta, kerrostalokodin hankinta jäädytettiin ja puoliso- herra Kukkaro jää vihdoinkin kotimieheksi.
Se päivä on tänään.
Toiveissa kummallekin puhekumppani, aina ei jaksa kämppäkaverinkaan kanssa rupatella. Sitä kun tehty kohta 50 vuotta.

Kun tieto tuli, kerroin sen heti lomatytöille ja hehän tietenkin innostuivat suuresti.
Nimilista oli kyhätty tuotapikaa.


                                 Seuraavana päivänä tytöt kävivät kyläkaupalla ja mitä sieltä löytyikään:


Kesähuoneen kaapista kaivettiin oppikirjat esille:



Vaikka kuinka lukisi oppikirjoja, ei livenä annettua opetusta pennun ohjaamisessa taida mikään voittaa.
Meillä on kokemusta vain narttukoirista, alussa kummankin kohdalla oli epävarmuutta ja kyllä koirat sen vaistosivat. Vetäminen lenkeillä kesti vuoden verran, hinureiksi niitä nimitettiin, sen jälkeen opin koiran kanssa kulkemisen, eikä ongelmia enää ollut. Laadimme omat säännöt ja niillä mentiin.
Uroskoiraa olen hiukan karttanut kun pentukoulutuksessa näin uhmaikäisen uroksen päihittävän nuoren emäntänsä. Nyt sen tiedän, että se on (yleensä) nopeasti ohimenevä vaihe ja kuuluu kehitykseen.

Nyt, kun näyttää siltä, että saatamme saada berninpennun ystäväksemme, on ainakin minulla  itseluottamus kohentunut monta pykälää.
Kun aloin tiedustella pentuja, oli vielä epävarma tunne, annetaanko sellaista meille ikämme takia.
Olen kartoittanut vahvuuksiamme ja niitä on:
-kokemus kahdesta Bernin paimenkoirasta
-tasapainoinen elämäntilanne, päivät kotipiirissä, ei matkustusviettiä
-koti maaseutuympäristössä, hyvät lenkkimaastot
-koiralle oma lauma joka koostuu nuorisosta ja heidän vanhemmistaan
-koulutusmahdollisuudet lähiympäristössä
-hoitopaikkakin lähellä
-koira halutaan perheenjäseneksi
-koti on koirankestävä, vaikka on pitsiverhot ikkunoissa
-takamettään pääsee pihasta
Siinä noita itselaadittuja suosituksia.

Vaikka pentu on vasta kahden vuorokauden ikäinen, eikä pitävää sopimustakaan ole, eletään täällä toiveikkaana, että se pentu meidän kotiin saadaan. Viikolla 37.

Ja se nimi: ennen oli Hymy, nyt toivotaan että saadaan Jymy.
Suukin menee somaan suppuun tuosta nimestä.
Kokeile!


TYTTÖMÄINEN VIIKONLOPPU

Kolme Toisen Pojan tytärtä tulivat viikonloppulomalle mummilaan. Perjantaina haettiin serkkutyttö ryhmän neljänneksi.
                           Muuttumaton tilanne tyttöjen huoneessa, näin jo monta vuotta. Säilytystilaa   kaapeissakin on mutta tämä sisustustyyli lienee tuttu ja turvallinen. Olkoon näin.


                                               Rannalla ollaan käyty monta kertaa:


                                        Pappaakin vaadittiin uimakaveriksi:


Ja minulle tehtiin uusi look.


Välillä lepuutettiin tramppaa ja puuhattiin ihan muita asioita, poistettiin repaleisia pehmoja.

 
                            Ei, ei tässä hautaustunnelmissa olla, vaikka asetelma siltä vaikuttaa:


                                         Uutta, pysyvää elämää tässä ollaan luomassa:


Siinä on hirvee, kamelii, ankkaa, aasii, nallee, koiraa, kissaa, papukaijaa ja vaikka mitä elukkaa ikuistettuna betoniin.


                            Tehdään ihan oma patsaspuisto tyttöjen kaukaisen sukulaisen tapaan.
                            (Tiedättehän; tunnettu patsaspuisto itärajan tuntumassa).

                                   Perjantai-ilta vietettiin kylän telakkarannassa:



                                                   Ja ihasteltiin kotikylän maisemia:


                                    Lauantaipäivä vietettiin Tampereen helteisessä vilskeessä.


Ja Tammerkosken rantamilla:







Välillä syötiin oman maan Siikliä, grillissä paistettuja kesäkurpitsan- ja tomaatinsiivuja, halloum-juustoa ja maisseja sekä kananpaloja ja makkaroita.
Ja jälkiruokana omatekoista jäätelöä mansikoiden kera.

Välillä yllätti sadekuuro ja senkin aikana piti trampalla hyppiä.

"Pliis, pliis,  pappa veisitkö meidät uimaan?"
Ei pappa voinut neljää pyyhkeisiin kietoutunutta neitokaista vastustaa, tietenkään. 
Tänä kesänä ei pystytetty omaa uima-allasta kun tarve oli niin olematon. Nyt sitä olisi tarvittu.

Huomenissa tytöt saatetaan taas junaan ja odottamaan seuraavaa lomareissua.
Nyt oli suvun kuopuskin 6 v isosiskojen kanssa ensimmäistä kertaa ilman isää mummilassa. Hyvin tyttö pärjäsi, sai olla isompien sanansaattajana erilaisissa pyyntöasioissa.

Tulevana syksynä aloittaa suvun nuorimmat opintiensä. Tänään heistä toinen täytti 7 v ja juhli sen kotonaan. Vieläkin onnea meiltä kaikilta ja etenkin serkkutytöiltä.

Meillä oli kiva pitkä viikonloppu!


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

EI MITÄÄN ASIAA

Pilvenhattaran päällä pörräilee pieni lentokone, niin pieni, että näyttää pikkulinnulta.

                    Nyt ei ole mitään erityistä muisteltavaa, tapahtumaköyhä päivä.

Tämä viikko on alkanut yksinäisesti kun Puoliso-herra Kukkaro on ollut omilla viimeisiään vetävillä juoksupoikahommillaan. Työt pitäisi saada kuulemma valmiiksi ja tilat tyhjiksi näinä päivinä. Samassa touhussa ovat kesälomaltaan lisätöihin pestautunut Neljäs Poika ja poikansa, Kesätyöläinen.
Kesätyöläiselle on riittänyt töitä viideksi viikoksi, saa mopoonsa bensarahaa.

Kotipihassa minulla on riittänyt marjanpoimintaa ja pakastamista, pihakeinussa sukankutomista ja "Lopottia" tabletilta kuunnellen. Ei valittamista.

Tänään vietettiin taas pikaisesti illansuu kyläyhdistyksen rantasaunalla, grillattiin makkaraa kokoonpanolla Puoliso, Neljäs Poika ja minä-rouva Myttynen.


                   Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito, ja maisema kesäisen kaunis.


Nyt olen päässyt alkuun erisävyisten valkoisten lankanöttösten tuhoamisessa. Yksi nöttönen riitti näihin varsiin.  Miesten sukat tulossa:


Peltipurkki on kolmenlitran viinipönikkä, siinä on oiva kuljetella kutimia paikasta toiseen. Kannenkin saa päälle.

Huomenissa haetaan kolme espoolaista lomatyttöä junalta, vietetään tyttöjen viikonloppu ja haaveillaan tulevasta berninpennusta.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

NYSSEMATKAILUA JA PENTUHAAVEITA

Kesäkuun alussa muuttui kotikulmilla tuttu Länsilinja Nysseksi. Minulle se aiheutti suurta hämmennystä kun omalta pysäkiltä ei enää pääse yhtäkyytiä Tampereelle tai takaisin.
Sitä jo aiemmin tuskailinkin.


Kun sanotaan, ettei auta jäädä tuleen makailemaan, niin minäkin päätin ratkaista matkustuspulmani.
Hankin matkakortin, aikataulukirjan ja suurennuslasin, jolla katselen pienipränttistä aikataulu- ja ohjekirjaa, että pääsen oikeaan kohteeseen.
 Tänään, kun Kesätyöläinen ja Juoksupoikapuoliso viettivät päivän "Firman" muuttotoimissa, päätin minä korkata matkakorttini ja mennä yksin retkelle Ideaparkiin. Puolison kyydissä pääsin Tampereelle ja kädet  täristen ojensin korttini kuljettajalle: "Käytän tätä ensimmäistä kertaa!"
Ideapark -retkeily kesti pari tuntia, luuhasin monessa vaatekaupassa ja tietenkin Eurokankaassa. Ostokseni: pullollinen raikasta vettä, 1,09€
Paluumatkalla sain sanotuksi: "Vaihto". Keskustorilla hyppäsin toiseen Nysseen joka vei kuuden kilometrin päähän kotikulmilta. Puoliso piti värvätä hakumieheksi kyläkaupan pysäkiltä.
Päätinkin opetella lisää matkantekoa ja peruin hakijan. Oikean pysäkin lähestyessä painoin stoppia, mutta kuljettaja pyyhälsi ohi. Voihan ...
Kävelin takaisin oikealle pysäkille ja odottelin hetken uutta Nysseä, joka vihdoinkin veisi kotipysäkille.
Olen ladannut vain ABC-vyöhykkeille maksua, ja oma pysäkki on D. Mistä näitä kaikkia tietää...
Taas maksoin ja kysäisin: "Paljonko veloitit?" "90 senttiä."
Nysseuudistus on tuonut huomattavan halvennuksen matkoihin, vaikka monta kertaa pitää autoa vaihtaa ja selvittää mihin mikin numero vie. Nyt saa seniorikin hyvän alennuksen Nyssematkoillaan 9-14 välisenä aikana.

Kaupunkiseikkailun jälkeen oli hetki aikaa istahtaa pihakeinuun  sukankutimen kanssa.


Olen hiukan levottomassa olotilassa kun  luulen päässeeni "rinkiin". Nimittäin elokuun alussa syntyvien berninpentujen varausrinkiin. Tietty jännitys ei hälvene sinistä taivasta kirsikkapuun latvuksen välistä katselemalla. Koska tipahtaa/tapahtuu-ajattelen.



Olotilani on kuin naisella, joka saanut nähdä ++  tietyssä testitikussa. Minun aikanani ei mitään testitikkuja käytetty, se oli siinä ja sillä selvä. Neljä kertaa.
Tämä tunnetila vie  kuten plussien löytäjiä vauvantarvikehyllyille, minua ihan väkisin joka kylän Musteihin ja Mirreihin katselemaan pantoja, leluja ja kantokoppia. Tai eihän Berniä missään kopassa kannella.
Vaateasiaakin on tullut mietittyä, että minkälainen sadeasu ja heijastusliivi jne.
Nimilistaa on pohdittu ja vaikka mitä. Koiranlelulaatikkokin on jo esille kaivettu.

Tämä koiranpennun hankinta kypsyi aika nopeasti muutamastakin syystä:
-meillä on ollut kova ikävä Hymyä. Yli vuosi on oltu koiratta.
-puolisolta- herra Kukkarolta lähtee juoksupoika/päivystystyöpaikka Tampereelle tällä viikolla. -alkaa toimettomuus ja sitä on Puolison vaikea hyväksyä
-yhteisellä päätöksellä peruttiin oma muutto Tampereelle kerrostaloon.
-pienet lapset ovat kasvaneet nuoriksi, joten apukäsiä on tarjolla.
-kun oltiin ilman koiraa, ajateltiin, että nyt sitten voimme matkustella jne. Katin kontit, ei olla matkusteltu yhtään enempää.
-olemme vielä hyväkuntoisia ja terveitä

Oma ikä vähän arvelutti ison pennun ottoa, mutta entinen kahden bernin kokemuksemme auttanee. Ja tämä ikä (70) toi kummasti lisää itsevarmuutta ja uskomista omaan osaamiseen.
Nyt on koiralle aikaa, kun on kaksi oloneuvosta hemmottelijoina.
Ulkoiluttajan puutteesta ollaan kärsitty, koira toisi siihen toivotun avun.

                         Ja tällaisen kaverin viereen miellellään päiväunillekin pötkähtäisi.


                                    Kyllä meillä niin kiihkeästi pentutietoja odotetaan!

                                                     Uskotteko?!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

TULOSTIMEN ULKOILUTTAMINEN

Minua jurppii oikein kunnolla kun joku vehje ei toimi. Pari viikkoa sitten lakkasi toimimasta kolmevuotias HP- tulostin.
Olin vaihtanut siihen uudet mustekasetit, jotka maksoivat yli 80€. Tulostin aikoinaan maksoi n 70 €.
Musta väri ei tulostunut ja olisi ollut tylsää, jos kaikki tulostettavat olisi pitänyt tehdä värillisiksi.
Miniä sitten sitä yritti parannella, ei tulosta. Kukaan muukaan ei siinä onnistunut.
Katselin jo uutta tulostinta Powerista. Laadukkaampi tulostin oli hinnaltaan melkein 130 €. Jätin harkintaan.
Tänään otettiin tulostin kainaloon ja mietittiin josko vaihdetaan siihen hintavampaan, kun oli vaihtotarjouskin tyrkyllä. Nuori myyjä katsoi koneelta ja ilahdutti meitä ilmoittaen, että tulostimessani on takuuta jäljellä. Lopputuloksessa ei kuitenkaan takuuta enää ollut ja poistuimme Powerista vanha kone kainalossa. Jäin vieläkin harkitsemaan uuden tulostimen ostoa. Harmitti kalliiden käyttämättömien mustekasettien kohtalo kun ne eivät käy uusiin malleihin.
Minä:" Onko olemassa vielä sitä PRFFää jota suihkutetaan koneisiin?" Puoliso- herra Kukkaro ymmärtää vanhahtavan kieleni ja tiesi mitä tarkoitan.
Motonet sattui olemaan matkamme varrella ja sieltä tuli hankittua pullo tätä PRFFÄÄ.


Puolisolla kun on tuota mekaanikkotaustaa, niin heti hän otti koneen pöydälle.
"Onks`paperia? Tää kun  perustuu sähköseen kosketukseen, niin tossa kohtaa voi olla tukos, mää putsaan tän pään ja katotaan auttaako se."
Yksi sipaisu paperilla tätä uutta CRC:tä mustekasetin kullanväriseen kosketuspintaan - tulostin teki sen mitä pitikin -täydellisen tulostuksen!

Ja Puoliso- herra Kukkaro sai verestää vanhoja oppejaan!
Kannattaa painaa mieleen omituisemmatkin kirjanyhdistelmät ja ottaa ne oikealla hetkellä käyttöön!

Taas tuli hyvä mieli ja säästöäkin melkoisesti, CRC maksoi 9€, ei tarvinnut ostaa uutta tulostinta!

KUIHTUNEET KASVUSTOT JA MARJANPOIMINTAA

Kummallinen kesä, toisissa paikoissa kasvaa ja rehottaa, toisissa kasvu ei etene tai on kituliasta.


Tämän penkin perustin keväällä hävinneitten parsanjuurakoitten paikalle. Samassa penkissä eleli satapäinen joukko kultakuoriaisen toukkia, jotka yritin poistaa mahdollisimman tarkasti. Olenkohan onnistunut, nyt en ole kuopinut mullan alle.


Tähän penkkiin kylvin kesäkukkia ja toiseen päähän yläkuvassa näkyvät mangoldit. Niitä on nuo punertavat viisisenttiset taimet. Aikaisempina vuosina mangoldit ovat kasvaneet valtaviksi, tosin toisessa penkissä.
Nyt ei edes kesäkukat vaisusti kasvavia kehäkukkia lukuunottamatta ole päässeet kasvuvauhtiin.
Epäilen vikaa mullassa. En muista mitä merkkiä se oli, mutta jo kylvömulta oli niin huonoa, ettei siinäkään tahtonut mikään itää. Joku muukin on samaa valitellut.

Kompostialustalle istutetut ja ruohonleikkuusilpulla peitetyt Siiklit ovat kasvattaneet tuuheat varret, ja perunoitakin jo löytyy.
Samoin olen kattanut kesäkurpitsat ruohosilpulla ja kasvu on rehevää.
Sipulit ovat vielä arvoitus, tuleeko mitään, vai ovatko pelkkää tussua, kuten yksi nostamani punasipuli.

Edellisenä kesänä ostin muutaman uutuusmansikan taimen Viherpeukaloilta. Viime kesänä ei vielä satoa tullut, mutta nyt päästiin maistelemaan herkullisia valkoisia, vadelmaltakin maistuvia mansikoita.


Iltamyöhällä vein pyykkejä ulos ja pitihän sitä pihakierros tehdä. Puskissa oli poimittavaa eikä sopivaa astiaa ollut käsillä . Pyykkikopan kansi sai toimia keräysastiana.


Päiväkierroksella yritin ehtiä ennen pihapiirin tirppoja poimimaan Saskatonin kypsyneet tertut. Saskatonit tekivät tänä kesänä erinomaisen sadon, viime keväänä katkoin ne paria hujoppia lukuunottamatta maanrajasta, ja nyt ne ovat villiintyneet huimaan kasvuun ja marjantuotantoon. Saskatonista on helppo poimia tertut yläoksiltakin kun sen saa taivutettua hyvään poimittavaan kulmaukseen. Ja piankos ämpärikin isoista tertuista täyttyy. Lisään Saskat muiden marjojen joukkoon nestettä lisäämään. Yksin se on hiukan vaisu maultaan.

Takapihalle on ilmestynyt monta vattupuskaa ja ne ovat täynnä puhtaita, pienehköjä vadelmia.
Viljelyjuurakoiden sato on sekin hyvä ja puhdas. Keltavadelmissa on taas runsas ja maukas sato.


Taas tuli astiat täyteen ja lasten leikkikoppakin piti ottaa käyttöön kun sisälle ei voinut poiketa, ettei puhti lopu.


                            Kasvihuoneissa kaikki hyvin, kurkkupötkylät odottavat poimimista.


Tomaatteja tulee reilusti, vielä ovat vihreitä.


                                                Rypäleet jo alkavat värittyä. Ne pääsevät kotiviinin aineeksi.
                Viime kesänä keitin rypäleet mehuiksi muiden marjojen kanssa ja maku oli erinomainen.


Kasvimaan tuotoksista olen tehnyt "miunmaunmukkaan" salaatteja. Ilman maanmainiota käsikäyttöistä Kontista 1,50€ ostettua Minuutti-Mikkoa ei tämä salaattipohja onnistu.


Salaatissa on kesäkurpitsaa, sipulia, retiisiä, kurkkua, erilaisia salaatteja, lehtikaalia, tomaattia ja pinnalla juustokuutioita. Kelpaa pihvien seuralaiseksi.


                               Kirsikoita säilöin pari litraa, suurin osa on poimittu puista parempiin suihin.

Luumuja tulee aika paljon, omenoita sitäkin enemmän. Åkerossa näyttää killuvan vain yksi omena, se on päättänyt levätä tämän vuoden.
Viinimarjat poimitaan lähipäivinä.

Moni hehkuttaa heinäkuuta ja kukkapenkkien rehevyyttä. Minä en. Suurin osa kukista on kukkinut ja jäljellä on kodat ja kukkien varret. Omissa penkeissä aloittelee kukintaa nauhukset ja ritarinkannus, palava rakkaus vielä hehkuu punaisena, tarha-alpi loistaa liiankin keltaisena. Päivänhatut ovat nupuilla ja puuliljat, ne jotka talvelta säilyivät kasvattelevat nuppujaan. Syysleimun kukinta on alkutekijöissään, edes nuppuja ei näy, mutta sinipallo-ohdake ja kultapallo ovat korkeuksissa. Kuunliljakin vasta kasvattaa kukkavanojaaan.

Elokuulla on taas oma puutarhani väriloistossaan ja minulle mieleisempi kuin tämä heinäkuun loppupuoli.


LAPSET ON TERVEITÄ KUN NE LEIKKII

Ensimmäisen Pojan kaksi nuorta + poikakaveri + äiti poikkesivat Tammerfest-reissullaan.
Tankin kokoisella kulkuneuvolla matkasivat, kokoiseni äiti kuskina.
Nuorten ensimmäinen toimi:


Trampalla pomppimassa Tuleva Varusmies, kaksi Lukion Toisluokkalaista ja kodinvaihtaja Russel Mäyräkoira.


Nuoret olivat menossa Tammerfestiin, lukiolaiset olivat vielä alaikäisiä, joten lupalappuja vanhemmilta piti täyttää.
Nuoret yöpyvät pari yötä Tampereella hotellissa, äiti jatkaa matkaa Mäntsälään.
Joko ovat niin varttuneita, että pärjäävät yksin? Pohtii mummi.
Itse olin äiti Elsan iässä, 17-vuotiaana. Ja pärjäsin.

Lupalappua meiltäkin matkatoimisto vaati, kun ollaan menossa alaikäisten kanssa Tallinnaan elokuun alkupäivinä. Isovanhemmuus ei riitä, pitää olla huoltajan lupa ja allekirjoitus.
Ei sellaisia vaadittu kun omat pojat olivat nuoria. Maailma muuttuu näköjään.
Tuleekohan aika, että tietyn iän ylittävältä matkustajalta  vaaditaan samanlainen lupalappu omaisen/edunvalvojan allekirjoituksella. Pääseekö edunvalvottava matkustelemaan ilman "holhoojaa?"
 Ei ilmeisesti.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

MERKKIUSKOLLISUUTTA

                       1972 kun hankimme ensimmäisen automme, se oli sininen kuplavolkkari. Sitä ajoin kun sain ajokorttini 1974 Tästä volkkarista luulin, että takapyörät kääntyvät etupyörien tapaan kun rattia vääntää. Joskus suku minua tästä vieläkin muistuttaa...

Sittemmin pihapiirissämme ovat majaa pitäneet kullanvärinen, punainen, vihreä ja musta kupla. Vihreä, lähes 20 vuotta sitten Mäntsälästä puun alta haettu,  oli alunperin Neljännen Pojan, välillä minunkin nimissäni ja nyt viimevuodet sitä on tuunaillut ja käyttöön ottanut Ensimmäinen Poika.


Musta kupla on pitkäaikaistuunauksessa Kolmannen Pojan tallissa. Odottanee 13-v perillisen autokouluikää?


Meillä on ollut volkkareista punainen Golf-farkku ja pari harmaata Passatia. Pojat ne sitten perivät kukin vuorollaan käyttöönsä.

Volkkarien jälkeen puoliso tykästyi Audeihin, niitä oli pari, ja nyt toinen on Kolmannen Pojan käytössä.

Ensimmäisen kuplamme jälkeen oli hankittava isompi auto, että perhe mahtui kyytiin. Se oli valkoinen Ford Taunus. Jossain vaiheessa peräpää oli saanu kolhun ja takaluukku vaihtui kullanväriseksi. Talonrakentamisen aikana piti ohjata työmiehiä paikalle ja hyvä tuntomerkki oli "rouva, jolla on kultainen peräluukku".



Taunus vaihtui vihreään Opeliin, sillä tein kuusivuotiaan kuopuksen kanssa lomareissun Huhmariin Pohjois-Karjalaan. Sukset oli auton sisätiloissa ja kuusivuotias lauloi koko matkan "-oon kaksi tapaa keittää kahviaaa- oiikeea jaa vääärää.." Välillä sain kuunnella kasetilta "miljoonaa miljoonaa miljoonaa ruusua".
Paluumatka Huhmarista alkoi kello 12, vasta Tampereella tankkasin ensimmäisen kerran ja kotona oltiin kun Pikku Kakkonen kuudelta alkoi. Aika haipakka päästelin silloisilla maanteillä pienellä toukanvihreällä Opelillamme.
Sattumalta juuri tänään tuo silloin kuusivuotias on isänsä kanssa hakemassa omaa poikaansa Huhmarin seutuvilta tänne Pirkanmaalle. Kuka nyt laulaa??
Toinen Opel oli sininen farkku, sekin meni jonkun pojan autoksi myöhemmin. Meillä tämä autojen sisäinen kierto on pelannu mainiosti kun tuota jälkipolvea on riittämiin.

Nyt on käytössä yönmusta V-70, se sopii juurikin seitsemänkymppisille. Aluksi se oli minun nimissäni, mutta toisen auton siirryttyä KolmannellePojalle, otti herra Kukkaro V-70 hallintaansa.
Muuten: olen pessyt autoa vain yhden kerran, V-70:n syksyllä 2013.

Se autoista.

Muusta aiheesta oli tarkoitus kirjoittaa.
 Nimittäin olen taas alkanut potea koirakuumetta.
 Mennellä viikolla mattorannassa tuttu rouva ulkoilutti koiraansa ja minulle tuli sydämenpohjasta lähtevä ikävä Hymyä. Nyt on oltu toista kesää ilman koiraa, ja lenkkeily tyystin tyrehtynyt.
Otin taas koiranhankinnan puheeksi, eikä herra Kukkaro sitä tyrmännyt, päinvastoin oli kannustavalla asenteella.
Tein heti muutaman tiedustelun kasvattajille, että minkälaista suhtautumista pennunhankintaan on kun tätä ikää on jo +70.
Varovaisia ja hillittyjä vastauksiakin sain. Ymmärrän.

Muu rotuhan ei tule kysymykseen kuin Bernin paimenkoira. Haastava, iso, rakastettava koira.

                                                            Tälläinen hömppä meidän Hymy oli.


Tällä hetkellä valtakunnassa on berninpentujen kohdalla tilanne, ettei niitä niin vain ostettavissa ole.
Ja harvakseltaan on tulossakaan.

Laskin Hymyn aiheuttamat menot yhteisten vuosien ajalta.
Ostohinta 2006 oli 1000€, talutusremmejä, turvavyö autoon ym maksoivat 200€, kaikki eläinlääkärikulut -sterilisaatio ja viimeisen kevään röntgenit ym yhteensä 1100€, eli n 2300€. 105:n yhteisen kuukauden ajalta kaikki kulut ilman ruokia olivat n 21€/kk. Ensimmäisen vuoden ruoat olivat rodulle jalostettuja, myöhemmin Hymy söi tavallisia market-nappuloita ja voi hyvin. Koiravakuutusta meillä ei ollut, joten kaikki eläinlääkärikulut piti itse maksaa. Onneksemme Hymy oli terve koira, vain sterilisaatio ja viimeiseksi jäänyt luusyöpä aiheuttivat isoimmat lääkärikulut.
Henkisen hyvinvoinnin arvoa ei voi euroissa mitata!

Ne kasvattajat, joiden kanssa olen ollut kirjeenvaihdossa, ovat ehdottaneet pennun vaihtoehdoksi kodinvaihtajakoiraa, mutta niitä ja "täyspäisiä" taitaa olla todella harvoin tarjolla.

Kotikoiraa, sohvanvaltaajaa haluaisin. Ja nimenomaan merkkiuskollisena Bernin paimenkoiran.

Saa nähdä kuinka tämä haave etenee.



MARKKINAHUMUA, HERÄTEOSTOKSIA JA PALUUMUUTTAJAN ODOTUSTA

                            Eilinen päivä vietettiin Tampereella kansainvälisillä Suurmarkkinoilla.
Eri maiden lippuja liehui siellä täällä niin, että tuntui kuin olisi ollut suuremmillakin areenoilla.




                Puoliso- herra Kukkaro herkutteli ähkyyn saakka saksalaisella bratvurstipatongilla.


                                                   Minä silmäruokailin karkkihyllyn edessä


                        Yksi juustopala ostettiin, maukas jälkimaku siitä jäi, erikoinen suorastaan.


Hollantilaiselta kukkamyyjältä ostin Vitiksen, 5€, muuta selostusta siitä ei ollut kuin tummien rypäleiden kuva viinilasin vieressä. Saatan saada siitä yllätyksen. Istutan tämän Vitiksen terassin tolpan juurelle Zilgan
 seuralaiseksi. Tuli mitä tuli.


Markkinahumun ohessa tuli poikettua Sokokselle, kun siellä oli vielä alennusmyynti ja -20% käynnissä.
Puoliso on hiukan kasvanut pyhätamineistaan ulos ja olen houkutellut päivittämään parempien vaatteiden henkareita.
Nyt satuttiin löytämään sopivat, pukevat, istuvat ja mieleiset takki ja housut. Myyjän opastuksella löytyi just eikä melkein sopivatTuron housut, sellaiset, jotka eivät uppoa persvakoon.
Housut maksoivat satasen, mutta ne riittävätkin koko loppuiäksi.
Takki oli 50 %+20% alennuksella, joten siinä kävi tuuri kun löytyi mieleinen.

Kontiolahtelainen lomapoika ennen Juhannusta ilmoitti, että muuttaa takaisin näille kulmille. Ilahduimme suuresti ajatuksesta. Syksyllä alkaa pojalla yläaste ja kodinvaihto sattuu parhaaseen ajankohtaan. Muutama vuosi sitten tämä Neljännen Pojan nuorimmainen muutti äitinsä uuteen perheeseen ja nyt on sopiva aika tulla takaisin kun äidin perheeseen syntyy pikkuinen lähiaikoina.
Tuleva ja entinen tuttu koulu kavereineen on kodin vieressä, joten pojan päätös on mitä parhain ja se sopi kaikille osapuolille ongelmitta.
Edellisellä viikolla vietiin poika pakkaamaan tavaroitaan. Tänään on Pappa ja isänsä poikaa ja muuttokuormaa Kontiolahdelta hakemassa. Mopokin sieltä tänne tulee.
Kotona oli onneksi yksi vapaa huone kun Miniän tytär muutti omaan kotiin. Miniä sai sovitettua oman työtilansa makuuhuoneen nurkkaan.
Kotiintulolahjaksi löysin Finlaysonin -50% alennusmyynnistä uudet Digit-kuvioidut poikamaiset pussilakanat ja muhkean täkin. Velipoika sellaisen jo keväällä sai. Illalla ehdin ne jo pestäkin.


Tänään olen saanut touhuta yksin täällä kotona, sitä on riittänyt kun olen yrittänyt saada tulostamatonta tulostinta toimivaksi. Uusien värikasettien vaihtamisen jälkeen tulostin ei enää mustaa tulostanut, syy?
Harmittaa niin vietävästi kun tulostin maksoi muutama vuosi sitten 70€ ja nyt siinä on uudet 80€ musteet sisällä eikä kuitenkaan toimi. Argg.

Pieniä ovat kuitenkin minun murheeni ja harmin aiheet.
 
Eilisen päivän järkyttävät tapahtumat Nizzassa saivat aikaan infokatkon, en pystynyt avaamaan TV-tä enkä lukemaan uutisia netistä. Tuollainen tapahtuma lamaannuttaa täällä rauhallisessa Suomessakin. Murheellista!