sunnuntai 26. helmikuuta 2017

POIKIA JA PAPILJOTTEJA, EI TOSIKOILLE

Tässä helmikuussa on ollut neljä viikonloppua ja jokaisena on paimennettu teinipoikalaumaa.
Pojat -serkukset ja veljekset -ovat halunneet viettää mummilassa pe-su- päivät. No mikä siinä, meille se on sopinut.
Perjantaina haettiin kylältä 13-v serkukset, näillä kulmilla alkoi hiihtoloma. Pojilla on jo omat meiningit ruokailunsa kanssa ja niinpä valmistivat itse iltapalansa -1,5 kg tulisia kanankoipia. "Kaik`mäni eikä piisantkaa," kuten sanotaan.

Lauantaiksi pojat suunnittelivat Tampereelle menoa. Siihen piti valmistautua:
Toisella pojalla on takatukka, jonka nykymuodin mukaan tulee taipua ylöspäin. Siihen yrittivät avuksi mummin papiljotteja. Ensimmäinen harjoituskerta.


Tässä tulos, pehmeästi liehuva takatukka. Muistuttelin serkuksille, että heidän isillään oli kummallakin kiharaiset takatukat 90-luvulla -ja löysät salihousut...


Papiljottien lisäksi tarvittiin fööni ja kiharrin. Hilpeätä hommaa, ei sovi tosikoille!


                                           Välillä piti poikapainitkin pitää Jymyn kanssa.


    Ja ajankuluksi heitellä isomummin jäämistön nahkaista lasinalustaa. Isät harrastivat samaa aikoinaan. Tosin jalkapallolla.


     Uudet sohvatyynytkin kelpasivat maaleiksi. Isien aikana välikössä oli kukkapylväät maalitolppina  ja oviverhot, kun ne heilahtivat,  merkittiin maali. Kerran putosi eteisestä lamppu.


 Pitihän poikien mäkeäkin päästä laskemaan kun laskiainen sattui olemaan. Papan Reinot ja Mummin tohvelit olivat mäenlaskussa kova sana vanhan rattikelkan kyydissä.


Puskiin meni tämä mäenlasku, kuten isilläkin aikoinaan, yhdeltä tulevalta isältä katkesi kädestä luu kun puuhun törmäsi.


                        Jymyllä oli paimentamista kun poikien perässä  sai juosta.


Lauantaina leivoin pojille ison satsin laskiaspullia ja laitoin täytteeksi Nutellaa. Kaikki meni, samoin pellillinen sämpylöitä. Ja kolmen litran pänikkä itsetehtyä omenatuoremeua. Kahteen mieheen.

Maanantaina lähtee yksi poika Joensuuhun junalla, ja toinen tiistaina Tuusulaan.

Kiva olla Mummi, sanon minä!

perjantai 24. helmikuuta 2017

NÄYKKÄSIN NAISTANI NÄNNISTÄ JA MUUTA TUHMAA




"Isäntäväki kuuluu puhuvan, että mää oon nyt pahimmassa uhmaiässä kun kiukuttelen ja osottelen mieltäni niitten mielestä vähän joka asiasta. Niinkun nyt eilenkin: Emäntä viipy kauan vessassa ja kun se sieltä tuli niin se tuoksu ihan kaupunkireissulta, eli puuterilta ja tukkalakalta. Sitten se meni makuuhuoneeseen ja alko vetää nailoneita jalkaansa ja mua, lemmikkiään, hätisteli kauemmaks. En tykänny. Hyppäsin niitten sänkyyn ja peuhasin päiväpeiton ryppyyn ja arvatkaas mitä? Tein koko sängynmittasen pissavanan siihen päiväpeitolle. Sai Emäntä kantaa pyhäputsissaan mun pissaamat petivaatteet pesuun. Mua niin suututti kun tiesin, että tännehän mut jätetään kun toiset menee humputteleen. Tai oikeestaan Emäntä meni johonkin seminaariin missä puhutaan jostakin ihmisten SOTESTA."

"En siitä Emännän poissaolosta illemmalla enempää kaunaa  kantanu ja kun me leikittiin niin ihan vahingossa mielestäni sain näykkästyä Emännän rehevästä rintamuksesta. En tiä miks kiljas."

"Emäntä luokittelee tuhmuusrintamalle esimerkiks sen kun otan siltä hanskan enkä anna sitä pois. En vaikka Emäntä tarjoilee nappuloita vaihtokaupaks. Osaan piiloutua kasvistoon, että saan rauhassa makustella niitä rukkasia. "


"Kannattais Emännän tässä leikissä varustautua kunnon vaihtokaupalla, antas vaikka possunkorvaa tai kunnon lihapullia, ei mulle noi ruokanappulat vaihtokaupassa enää kelpaa."

"Mun sisarusten Emännät kertoilee meistä niitten veispuukki-ryhmässä ja kuulemma muillakin on munkaltasta temppuilua toimissaan. Tiätää ne, että tää on nyt tätä nuoruuden kuumaa aikaa, mutta kai niillä vähän hermo välillä meihin menee.
Niinkun mun Emännällä siihen kun mää riekun sen puntissa ja hihassa joskus. Se onkin ottanu kovat käyttöön, nimittäin tän:


"Toi pullo on eteisen hyllyllä ja kun me lähdetään lenkille niin Emäntä suihkuttelee sillä kenkänsä, housunpuntit, hihat ja remmin. Tossa pullossa on etikkaa ja arvatkaas tykkäänkö sen hajusta! Koko kylänraitti haisee kun me siellä kuljetaan."


"Tossa kuvassa kattelen kaukaisia Maantien Ihmeitä. Kun tosta pääni käänsin niin näin naapurin Rouvan lenkillään. Oitis kirmasin sitä tapaamaan ja sainkun sainkin siepatuks Rouvan tumpun. Nyt tiedän senkin miltä se tumppu tuoksuu ja maistuu. Seuraavalla kerralla tunnistan. Jos enää pääsen lähelle..."

"Kyllä me täällä Isännän ja Emännän kanssa hyvin toimeen tullaan, vaikka joskus vähän ottaa ottaluuhun tää kasvaminen.
Hyvää viikonloppua kaikille, toivotan mää Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro"

tiistai 21. helmikuuta 2017

KOIRANELÄMÄÄ, JYMYN KUULUMISIA

"Pari viikkoa sitten mulla oli tosi kiva ja vauhdikas viikonloppu. Päästiin nimittäin taas tapaamiseen sisarusteni kanssa. Heti piti pistää pihassa painiksi."


                                             "Porukalla tutkittiin pusikot."

                                   
                                                                 "Ja riihennurkat."


"Meitä kirmas pellolla meidän mummo, isä, melkein kaikki sisarukset ja muutama nuorisojäsenkin porukkaan mahtui. Tilda-äidillä oli muuta menoa, se ei nyt ollu mukana."


                                              "Välillä kilpailtiin pareittain."


"Jotkut viihtyivät kaksistaan omien juttujaan kuiskaillen, mää en oo noista kumpikaan."


                           "Velipoika mulle yritti jotakin julistaa, mua vähän epäilytti sen jutut."


"Sari, isäni Sulon kasvatuskodista halus tutkia miltä me jälkeläiset oikein näytetään. Meistä otettiin monta valokuvaa oikein poseerausasennoissa ja näytösjuoksutkin piti tehdä siinä peltotiellä.
Jos mää olisin sellasta ilosta hihkuvaa tyyppiä, niin Sarin lausumasta olisin hyppiny. Nimittäin Sari sano Emännälle, että "lisää ruokaa pojalle, on vähän hoikka." No sitähän mää oon aina sanonu, vaikka en oo mitään puhunu, että liian vähän ruokaa oon saanu, mää kasvava pentu. Lupas Emäntä mun annoksia suurentaa, onneks."

"No siitä sitten seuras se, että Isäntä teki ihan vaan mulle ohrasuurimomaksalaatikkoa noin niinkuin lihotuskuurin alkajaisiks. Ja mää poika popsin sitä halulla. No mitä siitä sitten seuras. Ruikulillehan mun prinssimäinen vattani siitä meni. Ja yötä myöten tässä huushollissa lauloi Dolphin -höyrypesuri.
Ruikuloin nimittäin uusille matoille ja Emännän jalkapallille ym. Monta kertaa.
Emäntä ei sitten antanu mulle oikeen mitään ruokaa, jotakin pillereitä, riisiä ja piimää vaan. Sitten ne vei mut lääkäriin kun niitä niin huolestutti josko oon kovinkin kipee. Musta otettiin verikokeet ja mitattiin kuume. Suolistotulehdus, sano lääkäri ja anto jotakin möhnää suuhun pistettäväksi ja lääkinnällistä nappulaa syötäväksi."


"Ei mua enää mikään vaivaa, sunnuntaina oltiin jo pentukoulussakin ja joka päivä on käyty lenkillä.
Yks päivä Emäntä ihmetteli kun kattelin ojanpenkkaan ja haukuin sinne. Sitten se sano mulle, ettei siellä toista koiraa ole, se on mun varjo. Mistä mää sen tiesin, oon vielä koiranpentu."
 

"Viikonloppuna meillä oli taas kolme keskenkasvusta tai teinejähän ne pojat jo on. Emäntä niille  leipo  pullaa ja pitihän mun maistaa heti tuoreeltaan onko mausteet kohdallaan. Pari ehdin maistaa kun jo sain kyytiä..."


"Tänään oli hieno päivä ja me Emännän kanssa oltiin Maantien Ihmeitä kierroksella. Kaukaa näin mulle oudon ilmestyksen lähestyvän ja jäin niitä ihan rauhassa odottelemaan."


"Sieltä tuli Emännän tuttu potkukelkan kanssa, onneksi sain vähän ensin haukkua ja sitten haistella. Ei se mitää hirveetä ollu."

"Tässä on muuten mun komee poseerauskuva, ihan omalla takapihalla otettu. Toi itteni taluttaminenkin  on mulle tuttua puuhaa. Emäntä sen mulle joskus itteltään luovuttaa."


                            "Kai se oli hyvällä tuulella kun oli niin komee keväinen ilmakin."


       "Ei mulla sitten muuta, Emäntä kai mua mainitsee omissa höpinöissään. Odotellaan kevättä."

VANHASSA VARA PAREMPI JA LAMPAITA LASKEMAAN


Satuin Eurokankaassa käydessäni selailemaan Burdan kaavakirjaa kun silmiini sattui tutunoloinen kuva mallikirjasta: tämän kevään kesämekkomuotia.


Juuri olin selannut omia valokuviani ja muistin tämän: kuva ja mekko vuodelta 1987 eli kolmenkymmenen vuoden takaa ja taluttimessa tuttavan ujo mastiffinpentu. Mekkoni ompelin Burdan kaavalla ja taitaa kaava olla vieläkin tallella. Samalla mallilla ompelin pitkän mustan mekon brodyyrikankaasta. Kun se kävi minulle pieneksi vein sen kirpputorille myyntiin. En ehtinyt sitä edes siellä ripustaa näytille kun se jo ostettiin käsivarreltani.


Edellinen koiramme Hymy oli siisti koira joka ei sohville kiipeillyt. Kun tuli aika vaihtaa musta nahkasohva uuteen, oli valintamme vaalea kangassohva. Nykyinen pikkuprinssimme Jymy ei perinteistä piittaa ja sohvaa on ollut syytä suojella koirankarvoilta. Taas kurkistelin kangasvarastojani ja tallella oli vierashuoneen sohvatyynynpäälliskankaat -jo kylältä vuosia sitten lopetetusta Halpa-Hallista ostetut pellavatyyppiset lihavat lampaat. Kangassuikaleita kun vähän entrailin, sainkin sopivat suojat selkänojatyynyille. Sohvan päällekin kaapistani löytyi sopivat tukevat puuvillakankaat. Ne on hyvä heittää pesukoneeseen tarpeen mukaan.


Mustat pikkutyynytkin sopivat lammaslaumaan. Jymy heti hyppäsi uusitulle sohvalle lampaita laskemaan. Nyt sopii Jymykin sisustuksen väreihin.


Sattumoisin Sotkan tarjouksesta ostetut edulliset, helppohoitoiset koirankestävät matotkin sopivat vaaleaan väriskaalaan.

tiistai 14. helmikuuta 2017

perjantai 3. helmikuuta 2017

ILMAT PIHALLE EMÄNNÄSTÄ JA MUUTA TOIMINTAA

"Emäntä on lukenut koirakirjoista ja katsellut TV-ohjelmista koirien käyttäytymisen tapoja.
Emäntä on aika varma, että mää omaan ihan alkukantaiset eläimen vietit, vaikka olenkin enempi sopeutunut sohvaperunamaiseksi lämpötyynyksi.
Mää en kyllä ihan tavalliseen perunamuottiin sopeudu, olen enemmänkin sellainen bataatti. Joku kultainen noutaja vois olla vaikka Rosamunda. Ja Puikulaahan on ilman muuta noi russelit ja mäyrikset. Vai olisko ne enemmän niinkuin Timoa tai Annabellaa?

Kun me Emännän kanssa ollaan lenkillä, saan juoksennella ilman hihnaa sänkipellon reunamilla. Emännällä on tässäkin asiassa oma lehmä ojassa nimittäin se tykkää hyppyyttää vanhoja luitaan epätasaisessa maastossa. Lumessa kahlaamista se rakastaa, saa kuulemma hien pintaan ja sohvannurkkaan hävitettyjä voimia palautettua.

Tässä yks´päivä oltiin Vahantalahden  jäällä  katselemassa mitä maailmalle kuuluu. Jäällä oli pilkkijöitä ja luistelijoita auratulla radalla. En mua päästetty lähempää niitä tutkimaan."


                 "Siinä me, Isäntä ja mää, ihmetellään pyöränrengastaidetta jään pinnalla."


"Yht´äkkiä mää jähmetyin paikalleni kun kaukaisuudesta ilmestyi lajitoveri näkyviin. Mää sitten pinkasin niitä vastaan ja Isäntä ja Emäntä juosten perässä."



"Arvatkaas mitä mää sain kokea, vaikka olen vasta puolivuotias pentu.
 Sain tuntea Naisen Tuoksun...
Vanhempi Herra talutteli sellasta ihanasilmästä  tsnautseria tai jotakin, en kunnolla kuullu, mutta haistaa sain, vaikka mua varoteltiin. Sulosilmän Isäntä yritti kiellellä mua lähentelemästä, ja jouduin  hihnaan etten pääse liian tuttavalliseks´. Ihmiset sitten keskenään puhuivat, että neitokoira saattaa tietyssä vaiheessa olla äkäinen liian innokkaalle ihailijalle. Nyt kuitenkin tiedän mikä mua on tulevina kuukausina odottamassa, se on se Naisen Tuoksu. Sen kuulemma haistaa matkojenkin takaa. Emäntä kyllä tokas, että olis toi kokemus saanu vielä odottaa...

Sunnuntaina mulla oli koulupäivä. Kolme muutakin berniä oli samalla luokalla. Tuttu opettaja jo Hymyn ajoilta oli kouluttamassa Emäntää, että se yhä paremmin ja paremmin ymmärtäis mua ja osais mun kanssa toimia.


Nyt opittiin vartalonkiertoa, se tapahtui niin, että Emäntä piteli herkkua mun nenän edessä ja mun piti kiertää vuoronperään oikealle ja vasemmalle. Viereenistumistakin harjoiteltiin. Taas. Kotona sen hyvin osaankin. 


 Opettajan käytöksestä Emäntä hoksasi sen, että mulla on hallitsijan otteet, se ilmenee siitä, kun tarjoan joka tilanteessa tassuani vaikka ei pyydetä. Nyt Emäntä sitten toimii niin, ettei se anna mun tota tassuhommaa paljon enää harrastaa. Jos pyydetään, sitten annan voimakkaan tassutuksen palkan toivossa.
Koirakirjoissa painotetetaan sitä, että pennun kanssa täytyy tehdä paljon toistoja, että se painuu muistiin ja osaa käyttäytyä toivotulla tavalla.  Se ei mulle ole selvinnyt, että kenen muistiin pitää jotakin jäädä. Vaikka kuinka monta kertaa olen esimerkiksi pöydänreunalle kurkottanut, ei Emäntä ole sitä oppinut, että tarvitsen lähempää tietoa noista pinnallisista asioista, kuten leivänpalasta pöydällä. Tai puhelimesta jossa on makkaran hajua. Kuinka tuota Emäntää pitäisi kouluttaa?

Jossakin TV-ohjelmassa kerrottiin koirien käytöksestä, ja sellanen jäi mieleen, että jotkut koirat ravistelevat saaliistaan "ilmat pihalle". Sitä määkin harrastan. Meidän Maantien Ihmeitä -lenkki on niinkuin saalistusmatka ja kun kotiluola alkaa häämöttää saa saalista päästää ne ilmat pihalle. Ja mää alan sen ravistelemalla talutushihnaa ja teenkin sen niin vimmalla, että Emäntä -joka on niinkuin mun saalis- on ihan voimaton kun kotiluolaan päästään. Ja mää oon tyytyväinen kun saan palkaks pienen lounaan. Sitten me usein mennään molemmat pitkällemme, Emäntä soffalle ja mää siihen viereen. Ruokalevolle niinkun kunnon saalistajat.

Oon sellanen - jo nyt näin nuorena- tapoihin sitoutunut yksilö. Yks sellanen on jokapäiväinen iltasauna- jos mua ei olla sinne muistettu kutsua, osoitan närkästykseni raapaisemalla pesuhuoneen ovea. Tai jos isäntäväellä on joku meno aamupäivällä eikä Emäntä ole mua vieny lenkille, en sitten Isännänkään kanssa lähde. Emäntää sitten komennan kun se vihdoin kotiutuu.
Sellanenkin jo piintynyt tapa mulla on, että mää syön Emännän nahkahanskat aina kun sellasesta on pienikin nurkka näkyvissä.  Nyt oli käsilaukku hellan päällä ja vaikka Emäntä oli ihan vieressä, niin ehdin siepata turkisreunahanskan sen käsilaukusta. Sain sitten kuulla että oon oikee Vares, varis- var---jotain sinnepäin. Kyllä ne sitten kesällä Emännän kakkamailta löytyy. Vai kukkako se oli...
Parsaa mulle sen hanskan päälle syötettiin.
Kolme paritonta hanskaa kuulemma tuolla hattuhyllyllä jo on.

Tässä yks päivä meinas tulla kunnon riita kun Emäntä poseeras kesäkävelymekossa hangella. Eihän sellainen tule kuuloonkaan. Mää sitä sitten nyin käsivarresta sisälle ja sain siitä haukut.


 Tänään kävi Emäntä kampaajalla ja Isäntä mua yritti lenkittää siinä kylällä. Muutaman kiepin tein ja sitten oli pakko palata katsomaan missä Emäntä on. Siinä Kampaamon ikkunan takana sitten vahdin, ettei Emäntä mihinkään karkaa.

Mulle tuli viikonloppukavereiks kaks serkusta. Oli niin kiva nähdä, että tein ilopissat eteisen puhtaalle matolle. Nolo juttu.



Huomenna mennään  syntymäkotiin ja tavataan ehkä Sulo-isä ja Tilda-äiti ja tietenkin siskoja ja velipoikia.
Sunnuntaina on taas koulupäivä.

Hyvää viikonloppua, toivottelee Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)