KIRJOITUSVIREESSÄ

Naputtelin juuri ulos koirani Jymyn kuulumisia. Omia kuulumisia en ole julkistanut kuin yhden jutun verran koko tammikuun aikana. Sekin oli kertausta menneeltä vuodelta.
En ole hukkunut lumeen kuten unohtamani kottikärryt.

Miksi olen ollut vaiti? Tunnustan - laiskuuttani! Tai oikeastaan ajatukseni ovat olleet niin syvällä tietyssä projektissani, etten ole muistanut muistella blogiini mitään ajankohtaista.
Nyt olen saanut joitakin mieltäpainavia juttuja pois pöytälaatikosta ja lähetettäväksi maailmalle tai ainakin Helsinkiin

Koko tammikuu on huvennut monenlaisten käytännön asioiden parissa. Martat ovat ohjeistaneet ettei kaappeja tarvitse siivota jouluksi. Siksi tein sen tammikuussa. Nextiiliin sain kärrättyä säkillisen vanhoja lakanoita ja muuta ylimäräistä liinavaatetta. Keittiön kaapeista poistin vaikka mitä tarpeetonta. Nyt on käynyt niin, että kaapeissa on kiitettävästi tyhjää tilaa (uusille hankinnoille?)
Ikuiset Tupperwarat jätin vielä käyttöön.

Käytännön asiana pidän myös tutustumiskäyntiä rakennettavaan kerrostalokohteeseen Tampereella.
Tampere on syntymäkaupunki ja se vetää vieläkin puoleensa vaikka Ylöjärvi on ollut kotikunta jo 45 vuotta. Nykyisen kotikunnan vahvana etuna pidämme toimivia terveys- ja sosiaalipalveluja. Niitä saatamme tarvita lähestyvinä vuosina. Siinä on yksi syy päättämättömyyteemme uudesta kotipaikasta.

Olen saanut tartutettua asuntokuumeen puolisoonkin -herra Kukkaroon. Aikomuksena ei tällä kertaa ollut uuden kodin hankinta tästä kohteesta, tämä oli katselmus miltä uudet kodit nykyään näyttävät. Näyttiväthän ne -pieniltä.

Vielä on tunne -ainakin Puolisolla, että uusissa kohteissa seinät ovat liian lähellä toisiaan.
Olen kehoittanut Puolisoa miettimään  kuinka paljon sitä oikeastaan enää liikkuu ja touhuaa kodissa. Touhu taitaa keskittyä TV:n katseluun omassa pehmustetussa keinutuolissa tai päiväunien ottamiseen soffalla. Keittiössä otetaan muutamia askelia hellan ja tiskipöydän ympärillä. Ei enää hääräillä kuten ison lapsiperheen päämiehinä. Eikä järjestetä perhepäivällisiä.
"Ennenkun tää talo pannaan myyntiin pitäs tehdä tota ja tota!" Tottahan se onkin, pintalaittoa yli 40-vuotias talomme vaatii. Minä olen aloittanut tulevaisuuden toteuttamisen karsimalla pois kaiken mitä en tule tarvitsemaan siellä missä tulevaisuudessa kirjoitelmia näpyttelen.

Perhepiirissä on tällä hetkellä monta muuttujaa: Neljännen Pojan esikoinen muuttui itselliseksi kun sai oman (vuokra-)asunnon isänsä viereisestä talosta.
Tammikuun aikana katseltiin Nuoren apuna niin sopivaa sijoituasuntoa kuin vuokra-asuntoakin. Molempia löytyi ja pankin lainaluukullakin poikkesimme. Sopiva vuokra-asunto löytyi ihan kodin vierestä ja tällä viikolla Nuoren tukena allekirjoitettiin vuokrasopimus. Eilen ja tänään on tehty muuttoa.

Mahtuuko, mahtuuko?

Asuntona on saunallinen kaksio, kelvollinen ensiasunnoksi nuorelle?!
Vuokrakin on kohtuullinen ja sijainti lähellä koulua, mahdollista tulevaa työpaikkaa ja muuta perhettä. Minulla sormet syyhysivät sisustamaan, mutta kuten perheen poikienkin lähtiessä maailmalle ei entisen kodin tavarat  kelvaneet nuorten kotiin. Valkoisen sohvan ja nojatuolin Nuori osti omilla rahoillaan. Tarjosin verhoja kodikkuutta luomaan.
"Minä olen nuori poika, ei tänne mitään kukka-tai pitsiverhoja tuoda!"

Kaapista löytyi ostettuna tiskiaineet ja muutama siivoustarvike.
Mummi sai sponsoroida keittiön muita tarvikkeita kuten veitsiä, siivilöitä, kattilan, siivousämpärin ynnä muuta metallista, silmään sopivaa.
"Paistinpannu täytyy olla iso kun teen siinä ruokaa."
"Olen virkannut Sinulle patalappuja."
"Jaa virkannu, ei mitää kotitekoista, tässä on hyvät patakintaat!"
Taas sai mummi olla sponsorina...
Muuttopäivän iltana:" Voitko laittaa mulle vähän rahaa, ostan jauhelihaa, teen ruokaa!"
Muuttajan omat rahat ovat papan hallussa.
Edellisellä viikolla oltiin Nuoren mukana autokaupoilla.
Kolme päivää kului, Pappa sai puhelun:" Joku peruutti mun auton perään parkkipaikalla!"
Vakuutukset oli onneksi tehty ajoissa. Pappa oli taas "asianajajana" ja vierestäseuraajana kun asiat hoidettiin kuntoon.

 Nuoren elämässä on tämä tammikuu ollut yksi elämän tärkeimmmistä: muutto omaan kotiin.
Se oli helppoa kun isän perhe muutti samaan aikaan viereiseen taloon pienempään asuntoon ja tuki on lähellä.  Senkin muuton loppurutistusta oltiin tänään toteuttamassa. Hyvää harjoitusta tulevaisuuteen.

Tällä viikolla on ollut toinen nuori -TETtiläinen peräkamarin asukkina.
Pappa on saanut taas toteuttaa isärooliaan: ennen pojan heräämistä pöydälle on katettu murokulho, murot, lasi ja maito. Kun Neljäs Poika oli samanikäinen oli aamukuvio: teemukissa likoamassa teepussi ja sokerit hämmennettynä ja leivät tehty mukin viereen. Jos isä ei ollut laittamassa aamupalaa ja se jäi minun tehtäväksi, sain ilkikurisen katseen:" Isä hämmentää aina mun teeni sopivaksi!"

Nyt minun tehtäväksi on jäänyt pyykkihuollon toteuttaminen, sain sitä sylin täydeltä. Pappa kaatakoon TETtiläiselle murot kuppiin...

Nyt ei ole tarvinnut työssäoppijaa kuljetella, kun on ollut oma Mauto alla.

Kotitieltä kylälle tammikuussa 2019

ps. juuri julkaistun tilaston mukaan blogiani on luettu yli 100tuhatta kertaa. KIITOS!

JYMY TÄÄLLÄ, MUISTATTEKO VIELÄ?

" Moro, en ole muistanu Teitä tai olen kyllä muistanut, vaikka en mitään oo julkassukkaan pitkään aikaan.

Täällä mää päivystän kettingillä köytettynä kesäkatoksen tolppaan ja seuraan mitä maantiellä tapahtuu. Kyllä mää vapaakävelylläkin käyn, ainakin sillon kun Emäntä irrottaa hihnasta. Sillon mää teen lenkin ensin naapurin lintukoira-Teron pihan kautta takasin tielle ja haisteleen Australiatuonti -kultaisen noutajan tienvierimerkintöjä.  Emäntä kahlailee lumessa mun perässä joskus ihan paljailla kintuillakin kun ei oo viittinyt kunnolla pukee villaa yllensä vaikka tietää että mää voin pyrähtää omatoimimatkalle sen käsistä. En viivy kauaa yksin - tommosen viis minuuttia -  sitten pitää nopeesti tarkistaa Emännän taskut ja tulla kotipihaan.
Isäntä joutu tänään aamulenkillä meneen syvään hankeen kun se yritti pitää mua kurinalaisena. Nimittäin naapurin lintukoira-Tero -on muuten aika iso, mun kokoinen- tuli meitä vastaan lenkillä ja mää sitten aloin ilmasta mielipidettäni äänekkäästi. En tiä -eikä Emäntä ja Isäntäkään sitä tiedä miksi mua niin haukututtaa ton Teron ja Australiatuonnin lähellä. Ne on molemmat kanssa poikamieskoiria, mua vanhempia kylläkin ja asuu meistä seuraavissa taloissa. Isäntä tuumas, että kai mää vaan oon niin reviiritiatonen tai jotakin sellasta. Emäntä ei mun kanssa lähde pitkälle lenkille nykyään, me tutkitaan tässä pihapiirissä jalanjälkiä ja muita ihmeitä.

Joulun jälkeen täällä oli Likat Espoosta ja mun meni taas hormoonit sekasin. En malttanu olla yhtään ittekseni, iho eikun karvakontaktia sen olla piti.

Sängyssäkin loikoilin niitten kanssa.

Meillä oli nuarisoo enemmänkin lomanviatossa ja mää olin ehdoton ruoka-annosten laadunvartija, tarkalla silmällä seurasin kuinka lihapullat tai pannukakku uppos parempiin suihin. 

Laatumerkintä näky lattialla nestemäisenä lätäkkönä, isompana tai pienempänä.

Terveenä oon pysyny ja olen nyt kaks ja puolivuotias. Emännälle teen askaretta kun nakertelen tyynyistä kulmat pois. Sitten Emäntä ompelee niistä uudet tyynyt, yhä pienemmäksi ja pienemmäksi ne näkyy muuttuvan. Kai niistä kohta tulee neulatyynyn kokosia.

 Emäntä tuli äsken kotiin ja mää riahaannuin niin että pöllyytin matot uuteen järjestykseen ja siappasin Emännän tossunkin lelukseni.

Tästä mää tykkään, tästä Emännän karvamadosta, mutta en sitä saa vaikka kuinka revin.

Ei kai mulla tässä muuta, voikaammme hyvin tai ainakin entiseen malliin. 
Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os. Maroussia Valente)

Mennääks lenkille vai annatko possunkorvan?

NÄITÄ MUISTELEN VUODESTA 2018

Mennyt vuosi 2018 on kulunut sekä perhe- että yhteisökeskeisesti.
Perhekeskeisesti siten, että pääjoukko eli 1997-2003 syntyneet nuoret ovat päässeet lapsenkengistä ensin teineiksi, nuoriksi ja nuoriksi aikuisiksi. Yksi kotiutui tammikuussa vuoden varusmiespalvelusta toinen ammattipätevyys suoritettuna, sai työpaikan ja oman kodin. Yksi sai valkolakin, mutta pitää Esson baarin tiskin takana välivuotta ja kerää opiskeluvaluuttaa pankkitilille -luulisin?!
Kaksi serkusta saivat rippikoulunsa suoritettua ja mopokortit. Isomman veljen toimettomaksi jäänyt mopo sai peräkärrykyydin  Kontiolahdelle, että koulumatka sujuu sujuvasti. Toisen ripiltäpäässeen Mauto näyttää majailevan meidän pihassa viikonloppuöinä. Iltaisin sillä survaillaan pitkin kyliä, joskus on pikkusiskokin pelkääjänpaikalla. Minulle ei olla kyytiä luvattu.
Siskokset eteläisemmässä Suomessa ajelevat kyläreissunsa skoottereilla. Entinen autokoululainen sai hänkin ajokorttinsa ja isän sekä Papan auto on silloin tällöin lainauksessa. Tämä Entinen autokoululainen -vm 2000- haaveilee omasta asunnosta uuden vuoden alkajaisiksi.  Koulu loppuu keväällä ja viimeiset kuukaudet nuori aikoo selvitä omin avuin. Vaatimustaso on haastava kun tärkein kriteeri on asunnon sijainti-sijainti ja sijainti. Ja tietenkin hinta! Olen alkanut kerätä kapioita/varustusta - näin aluksi olen virkannut lankojenlopuista patalappuja tulevaan poikamiehen keittiöön. Jostakin on aloitettava, vai mitä?!
Jälkipolven aikuisemmat tytöt -nuoret naiset -, toinen jatkaa opettamassa ratsastus- ja hevostaitoja, toinen opiskelee biodynaamista maataloutta Hollannissa.
Kolme nuorinta jatkaa peruskoulussa, nuorimmat ovat innostuneet YouTube-videoiden tekemisestä, toisen roolihahmo on peruna ja toinen kertoo kuulumisiaan PetShop- hahmojen kautta. Taitavia tyttöjä alle kymmenvuotiaina, mummi on iloinen!

Yhteisöni -Eläkkeensaajien paikallinen yhdistys - on antanut haastetta kevään ja syksyn viikoille. Minulla on ollut kiinnostava rooli olla sihteerinä ja sitä kautta olen syventynyt muihinkin yhteiskunnallisiin asioihin pöytäkirjojen kirjaamisen lomassa. Tämän yhteisön kanssa on tehty virkistäviä kulttuurimatkoja teatteriin ja Eduskuntaan sekä Ähtärin eläinpuistoon pandoja katsomaan.
Liityin pariin muuhunkin yhteisöön kesän ja syksyn aikana  hakemaan tukea tekemisilleni. Olen maininnut tässä blogissani useita kertoja palavasta vimmasta saada lapsuusmuistoni kansien väliin. Tukea sen toteutuminen vaatii, enemmän kuin aluksi kuvittelinkaan. Ensimmäinen tukiryhmäni on Kirjoittavat Eläkkeensaajat ry, pidimme ensimmäisen kuuden päivän leirin Virroilla Rajaniemessä elokuussa.
Toinen uusi yhteisöni on Tampereen seudun työväenopiston Elämä tarinaksi-kirjoittajaryhmä. Siellä kävin syksyllä joka viikko ja kirjoittamisen lisäksi olen opetellut kulkemista Nysseillä. Kerran päädyin bussimatkallani hautausmaalle... "Minne Te rouva olette menossa?" Istuin tyynesti tyhjässä bussissa päätepysäkillä...

Terveysrintama on ollut terveyden puolella, tavanomaisia potemisia -nuhaa, yskää, flunssaa- en ole kokenut. Silloin tällöin ankarastikin vaivannut fibro ei ole kipuillut viime vuonna kertaakaan. Yksi pieni (mutta hiivatin kivulias) noidannuoli käväisi lonkassani alkutalvesta ja koiralenkillä napsahti pohjelihas sellaiseen kuntoon, että muutaman päivän kuljin keppien kanssa.
Puoliso -herra Kukkaro koki omalla tahollaan yllätyksen kun pienen vaivan diagnoosi alkoikin s:llä. Hoidot sujuivat erinomaisesti ja huoli on nyt selätetty.

Alkusyksyllä taisin vetää itseni melkein psyykkiseen "piippuun" lähipiiriläisen elämän järjestelyn tiimoilta. Nyt asiat ovat tasapainossa, jopa yllättävästi. Olin kesällä ihmetellyt usean öljyvärityön katoamista lähipiiriläisen asunnosta. Loppusyksyllä sain yllättävän soiton että "kadonneet" taulut menisivät näyttelyyn alkuvuodesta Turussa. Tätä näyttelyä ei minun tarvitse pystyttää, olen niitä laittanut kuntoon jo tarpeeksi monta menneinä vuosina.

"Piipusta" poispääsy pudotti ympärysmitoistani muutamia senttejä ja vaakakin alkoi näyttää sopivaa suuntaa. Siitä innostuneena ja rasvapolttoa tehostamaan aloin keittelemään ja juomaan inkivääri/sitruunajuomaa. Äkäistä se on maultaan, mutta mitäpä sitä nainen ei tekisi terveytensä/ulkonäkönsä kohentamisen tueksi.

Likviditeettipuoli pääsi/joutui kapeikkoon rahavirtojen tilapäisen ehtymisen takia; syksyllä uudistettiin makuuhuoneen vaatesäilytys ja jouduin ostamaan uuden kannettavan tietokoneen. Yksi haksahdus maksupuolella kävi kun ostin pari säkkiä koiranruokaa Klarnalla. Odottelin laskua, se tuli vasta kahden kuukauden jälkeen kun jo piti ostaa uudet ruoat, eli maksoin yhtenä kuukautena lähes kolmesataa euroa koiranruoasta! Tästä opin, että en osta laskulle ellei ole pakko. Toinenkin kömmähdys kävi kun maksoin Visalla MyHeritagen DNA-tutkimuksen. Kokemattomana Visa-maksajana olin näppäillyt väärän numeron ja seuraavalla kerralla kaupan kone näytti "Maksu hylätty, ota yhteys pankkiisi!" Olen luullut osaavani näitä digiajan juttuja hoitaa ihan näppärästi mutta näyttää totuus olevan toisenlainen... Mitähän tulevaisuus tuokaan tälläkin saralla tullessaan?

Joulujuhlia vietin erilaisten yhteisöjen mukana, lähipiiriläisen hoitokodilla oli lämmin tunnelma ja sain laulaa muutaman joululaulunkin.
Eläkeläisyhteisön joulujuhlaan taas varustauduin papiljottien kanssa ja koiranpuremissa punaisissa korkokengissä.

Aattoaamuna käytiin tapamme mukaan viemässä muistokynttilät omaistemme haudoille. Aattoillan vietimme kahdestaan, tai olihan Jymy seuranamme.
Joulupäivänä lounaalla oli Neljännen Pojan perheestä osa. Toinen osa on täysvegaaneja joten järjestely oli kaikille sopiva.
Tapaninpäivä oli merkittävä päivä: 50-vuotta sitten tapasimme me -minä rouva Myttynen ja tuleva puoliso -herra Kukkaro toisemme ensimmäisen kerran. Siitä asti olemme olleet yhdessä ja tänä vuonna 28.12 juhlistetaan 50-vuotista avioliittoamme. Sitä toivon!

Lomanuorisoa on taas ollut peräkamari täynnä ja  punainen Mauto töröttänyt pihalla.
Tänään tulee tyttöjoukko Espoosta, sitten onkin  hulinaa kun lauma serkuksia on saman katon alla.
Tämä on nyt kuvaton blogijuttu ja enemmänkin muistutus itselleni kuluneesta vuodesta. Monta mieleistä kohokohtaa jäi mainitsematta, mutta blogeja selaamalla nekin löytyvät.

Eilinen uuden vuoden aattoilta vietettiin kotona koiramme Jymyn tukena. Omalla kylällä on rakettien paukuttaminen hillittyä naapurin hevostallin takia. Pientä epävarmuutta paukkujen kuulemisesta Jymy  kuitenkin osoitti ja viettikin iltansa WC:n lattialla turvassa.

                     Kiitän lukijoitani menneestä vuodesta ja toivotan kaikille
                     OIKEIN HYVÄÄ JA ONNELLISTA VUOTTA 2019