torstai 30. maaliskuuta 2017

"MUN TASSUT ON KUTISTUNU!"


"Emännän kanssa oltiin aamulenkillä ja se yht´äkkiä alko mulle mainitteen, että mulla on piänet jalat, tassuja se kai tarkotti."

"Sillon kun mää olin vielä pieni kaikki sano että mulla on isot tassut! Sitä vaan ihmettelen kuinka ne nyt on piäniks käyny. Miälestäni mulle ihan sopivat. Voi sitä Emännän ajattelua!"


"Löysin pihasta auton vierestä keltasen pallon, luulin sitä mun omaks, mutta erehdyin oikeen happamasti kun sitä purasin. Se olikin kuulemma sitruuna joka oli tippunu kauppakassista. Yäk."


"Sen taas opin, ettei kaikkee kannattas maistella, tästä se Emäntä mua muistutti.
Tää on mulle sallittua, tää viinipönikän silputtaminen, en niitä usein saa, mutta sillon tällön."

" Tehtiin Emännän kanssa taas Maantien Ihmeitä lenkki.
Ilma oli komee ja pikkupakkasesta vähän kirpee.
Muistin tienvarrelta sen kohdan missä on mehevä hevonpallerobaari, oli aikamoisen työn takana, että edes yhdelle pääsin ja senkin melkein Emäntä mun suustani pois kaivo.
Puolivälissä on tämmönen kanto, se on ollu tän kylän lasten ja huushollin poikien ja jälkipolven etappi kävelylenkeillä. Tässä määkin tykkään kiipeillä ja haistella miltä koululaisten kenkänpohjat on tuoksunu."

 Menomatkalla mun oli ihan pakko päästä pellonreunalle postinlukuun. Emäntä ehti ottaa ton komeen otoksen mun isosta hännästä,  sitä se ei sanonu piäneks vaikka tassuja nimittelikin.

 Ilma oli senverran kolee, että Emännän sormet paleli ja se niitä uuninkupeessa lämmitteli. Mää en tiänny mitä se siinä sitä uunia tönii ja hyppäsin lähempää sitä tarkistaan. Isäntä sattu kameran kanssa siinä pelaan ja otti meistä tämmösen kuvan. Huomaatteko, oon Emännän kokonen jo. (Joku teinikoiran sialunelämää enemmän ymmärtävä taitaa hoksata mikä tossa oikeesti on menossa. Tää Emännän selkään kiipeileminen aiheuttaa lievää rankempaa skismaa meidän välille. Mulle se on vielä ???)


 Taivas oli  kirkas ja sininen, Emäntä sano, että noi pilvet on niinkun meidän suhde: vaikka välillä suhteessa on tummia pilviä, kyllä se aurinko sieltä taas iloa antaa.
Mua kai  Emäntä sillä auringolla tarkotti..."


maanantai 27. maaliskuuta 2017

"MINÄ, JYMY-JAMI

-olen nyt elänyt kahdeksan elämäntäyteistä kuukautta. Tässä kodissa niistä kuusi.

 Mut on köytetty samaan koivuun kasvihuoneen viereen missä kuulemma Hymykin oleskeli.
Tää on hyvä paikka tarkkailla kotitien liikennettä ja Emännän puuhasteluja lasikasvihuoneessa. Mulla ei kai sinne tule olemaan sisäänpääsyä, kuulin sellasta puhuttavan. No, kattellaan mitä kesä tuo tullessaan.

Kotona mun vakipaikka on keittiön, eteisen ja Emännän huoneen risteyksessä mistä näen  kaikki tapahtumat.  Ja Emäntä näkee mut. Sillä on sellanen vanhanaikanen juarupeili työpöydällä, Emännän ei tarvi kipeetä niskaansa kääntää kun se näkee peilistä että mää varmasti makaan rauhallisesti näköpiirissä enkä oo askartelemassa jotakin kiellettyä muka.


Viimeaikoina en semmosta enää oo tehnykään -muistaakseni. Yhden silkkihuivin nurkan pistin poskeeni kun se pilkotti laatikosta. Nyt niitä syötyjä aarteita on löytyny vaikka kuinka paljon kun talven lumet alkaa sulaa. Niinkun Marimekon  Satula-essunnauhat löyty kukkapenkistä ja jotka napostelin vaikka essu oli Emännän päällä.
Emäntä on oppinu mairitteleen mua oikeen lempeesti, että mää annan vaikka siappaamani hanskan tai tyhjän kaljatölkin takasin. Kai me piakkoin yhdessä hallitaan tääkin asia.




Puutarhan siivousta on Emännän kanssa harrastettu, mää vein omatoimisesti syömättömät kauralyhteet talon toiselle puolelle omenapuun alle.

  Nyt mää voin terassin ikkunasta kattella kun tiput käy niitä syömässä.


Meillä on Emännän kanssa kivat iltaleikit yhden vinkulelun kanssa. Sain sellasen tässä yks` päivä. Emäntä tietää, että mää heti haluan tarkistaa mitä lelu sisältää ja se teki taas Lenitat eli piilotti uuden vinkulelun tennissukkaan . Sitä kuulemma en saa rikki. Enkä oo saanukkaan.
Kerran piilotin vinkuni Isännän ja Emännän sänkyyn ja kun ne yritti nukkua niin sängystä kuulu kauhee vinkuminen. Ne vippas mun leluni olohuoneen puolelle. Ne ei kuulemma sitä tarvinnu iltansa iloks.

Mulla on toi sisäinen kello ja muukin järjestyksenpito aika tarkkaa. Aamulla mua hoitaa Isäntä, käyttää lenkillä ja antaa ruokaa. Emäntää en häiritse ennen yhdeksää, sillon Isäntä avaa makuuhuoneen oven ja mää loikkaan herättään Emäntää. Ei se siitä aina tykkää kun mää jo painan aika paljon ja haluan tervehtiä Emäntää omalla poikamaisella tavallani. Eli pussata ja nuolla korvaa.

Kun Emäntä juo aamuteet ja lukee Aamulehden niin mää se vaan makoilen sen jalkojen vieressä ja odotan mahdollista makupalaa.
Sitten me mennään ulos ja lenkille tai leikitään jalkapallolla pihassa.
Iltapäivät mää yleensä torkun tai nukun niinkun muutkin teinit, niinhän ne ihmiset sanoo: on kun panis rahaa pankkiin kun nuori nukkuu.
Monta kertaa päivän mittaan käydään kiertämässä Puolen Hehtaarin Metsää ja mää saan kirmata vapaana -toistaiseksi kuulemma.
Teinipojat täällä käy yökylässä viikonloppusin ja mää osaan jo perjantaina mennä päivystään niitten huoneen ovelle vaikka siinä huoneessa ei ketään oliskaan. Mää varmistan sitä turvallisuutta.

Iltasin seittemältä  saan iltaruoan, ei toi isäntäväki mulle enää montaa kertaa päivässä ruokaa anna.
Mää syön kuukaudessa melkein viistoista kiloo ruokaa, eli mun rodulle suositeltuja nappuloita.


Menekki vähän vaihtelee jos on paljon koulutuspäiviä, niin sillon niitä kuluu. Vettä juon kuukaudessa saavillisen.  Lihava en kuitenkaan ole. Vielä.
Yhdeksältä mennään saunaan, siellä mää oon joka ilta Emännän kanssa, että Isäntä saa hoitaa jalkojaan ja syödä iltapalansa multa rauhassa.

Isännän TV- huoneeseen ei Emännällä oo paljon asiaa,  tai mää pidän siitä huolen, samoin kuin Hymy aikoinaan, ettei Emäntä häiritte Isännän vormulasessioita.
Poishan se Emäntä lähti kun vähän avitin.


Eilen oli poikkeusilta- saunaa ei lämmitetty. Isännällä oli joku vekotin mahan päällä eikä se voinu saunoa,  ei sitten Emäntäkään saunonu. Mää  kuitenkin istuin siellä pesuhuoneessa niinkun joka ilta. Ei sitä tavoistaan kannata poiketa.

Puoli kymmeneltä mää jo katson anovasti Emäntää, se antaa mulle pienen iltapalan ja mää meen omaan sänkyyni terassille nukkumaan.

Sellasta tää mun elämäni nykyään on.

Terveiseni siskoille Nillalle ja Irmalle sekä veljille Dantelle, Kasperille, Benjamille ja Oskarille.
Ollaan me vaan sellanen sisarusparvi että...

t. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (Os Maroussia Valente)

maanantai 13. maaliskuuta 2017

perjantai 10. maaliskuuta 2017

MUT PANTIIN JÄÄHYPENKILLE

"Pääsi taas tapahtumaan eilen sellanen nolompi juttu kun en oikein muistanu ettei noin saa tehdä.
Emäntä oli löytäny ittelleen uudet puutarhasaappaat HongKongista, hintalapussa oli viä hinta 49,90 vaikka kassalla oli otettu vain 5€.
Ne saappaat oli eteisessä pussissa sateensuojan kanssa. Mää sitten salaa retuutin sen kassin makuuhuoneen sängyn päälle kun ajattelin tarkistaa mitä ne on ostanu. Yhden kukan saappaanvarresta ja sateensuojan varren ehdin  napostella ennenkuin Emäntä taas ryntäs ja näki mun touhut.

 Arvakkaas sainko kyytiä??? No sain ja lujaa. Mut vietiin niinkun pikkumuksut jäähypenkille lumihankeen miättiin mitä taas oon tehny.

 Ei mua toi pallomerikään nyt oikeen huvita vaikka yritin Emäntää piäneen jalitsumatsiin nöyrästi houkutella.


Kyllä meillä muuten hyvin sujuu, en enää tollasiin eilispäivän tapasiin touhuihin sorru. Useinkaan...

Hyvää viikonloppua nyt kuitenkin Teille kaikille! t. Jymy-Jami