-olen nyt elänyt kahdeksan elämäntäyteistä kuukautta. Tässä kodissa niistä kuusi.
Mut on köytetty samaan koivuun kasvihuoneen viereen missä kuulemma Hymykin oleskeli.
Tää on hyvä paikka tarkkailla kotitien liikennettä ja Emännän puuhasteluja lasikasvihuoneessa. Mulla ei kai sinne tule olemaan sisäänpääsyä, kuulin sellasta puhuttavan. No, kattellaan mitä kesä tuo tullessaan.
Kotona mun vakipaikka on keittiön, eteisen ja Emännän huoneen risteyksessä mistä näen kaikki tapahtumat. Ja Emäntä näkee mut. Sillä on sellanen vanhanaikanen juarupeili työpöydällä, Emännän ei tarvi kipeetä niskaansa kääntää kun se näkee peilistä että mää varmasti makaan rauhallisesti näköpiirissä enkä oo askartelemassa jotakin kiellettyä muka.
Viimeaikoina en semmosta enää oo tehnykään -muistaakseni. Yhden silkkihuivin nurkan pistin poskeeni kun se pilkotti laatikosta. Nyt niitä syötyjä aarteita on löytyny vaikka kuinka paljon kun talven lumet alkaa sulaa. Niinkun Marimekon Satula-essunnauhat löyty kukkapenkistä ja jotka napostelin vaikka essu oli Emännän päällä.
Emäntä on oppinu mairitteleen mua oikeen lempeesti, että mää annan vaikka siappaamani hanskan tai tyhjän kaljatölkin takasin. Kai me piakkoin yhdessä hallitaan tääkin asia.
Puutarhan siivousta on Emännän kanssa harrastettu, mää vein omatoimisesti syömättömät kauralyhteet talon toiselle puolelle omenapuun alle.
Nyt mää voin terassin ikkunasta kattella kun tiput käy niitä syömässä.
Meillä on Emännän kanssa kivat iltaleikit yhden vinkulelun kanssa. Sain sellasen tässä yks` päivä. Emäntä tietää, että mää heti haluan tarkistaa mitä lelu sisältää ja se teki taas Lenitat eli piilotti uuden vinkulelun tennissukkaan . Sitä kuulemma en saa rikki. Enkä oo saanukkaan.
Kerran piilotin vinkuni Isännän ja Emännän sänkyyn ja kun ne yritti nukkua niin sängystä kuulu kauhee vinkuminen. Ne vippas mun leluni olohuoneen puolelle. Ne ei kuulemma sitä tarvinnu iltansa iloks.
Mulla on toi sisäinen kello ja muukin järjestyksenpito aika tarkkaa. Aamulla mua hoitaa Isäntä, käyttää lenkillä ja antaa ruokaa. Emäntää en häiritse ennen yhdeksää, sillon Isäntä avaa makuuhuoneen oven ja mää loikkaan herättään Emäntää. Ei se siitä aina tykkää kun mää jo painan aika paljon ja haluan tervehtiä Emäntää omalla poikamaisella tavallani. Eli pussata ja nuolla korvaa.
Kun Emäntä juo aamuteet ja lukee Aamulehden niin mää se vaan makoilen sen jalkojen vieressä ja odotan mahdollista makupalaa.
Sitten me mennään ulos ja lenkille tai leikitään jalkapallolla pihassa.
Iltapäivät mää yleensä torkun tai nukun niinkun muutkin teinit, niinhän ne ihmiset sanoo:
on kun panis rahaa pankkiin kun nuori nukkuu.
Monta kertaa päivän mittaan käydään kiertämässä Puolen Hehtaarin Metsää ja mää saan kirmata vapaana -toistaiseksi kuulemma.
Teinipojat täällä käy yökylässä viikonloppusin ja mää osaan jo perjantaina mennä päivystään niitten huoneen ovelle vaikka siinä huoneessa ei ketään oliskaan. Mää varmistan sitä turvallisuutta.
Iltasin seittemältä saan iltaruoan, ei toi isäntäväki mulle enää montaa kertaa päivässä ruokaa anna.
Mää syön kuukaudessa melkein viistoista kiloo ruokaa, eli mun rodulle suositeltuja nappuloita.
Menekki vähän vaihtelee jos on paljon koulutuspäiviä, niin sillon niitä kuluu. Vettä juon kuukaudessa saavillisen. Lihava en kuitenkaan ole. Vielä.
Yhdeksältä mennään saunaan, siellä mää oon joka ilta Emännän kanssa, että Isäntä saa hoitaa jalkojaan ja syödä iltapalansa multa rauhassa.
Isännän TV- huoneeseen ei Emännällä oo paljon asiaa, tai mää pidän siitä huolen, samoin kuin Hymy aikoinaan, ettei Emäntä häiritte Isännän vormulasessioita.
Poishan se Emäntä lähti kun vähän avitin.
Eilen oli poikkeusilta- saunaa ei lämmitetty. Isännällä oli joku vekotin mahan päällä eikä se voinu saunoa, ei sitten Emäntäkään saunonu. Mää kuitenkin istuin siellä pesuhuoneessa niinkun joka ilta. Ei sitä tavoistaan kannata poiketa.
Puoli kymmeneltä mää jo katson anovasti Emäntää, se antaa mulle pienen iltapalan ja mää meen omaan sänkyyni terassille nukkumaan.
Sellasta tää mun elämäni nykyään on.
Terveiseni siskoille Nillalle ja Irmalle sekä veljille Dantelle, Kasperille, Benjamille ja Oskarille.
Ollaan me vaan sellanen sisarusparvi että...
t. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (Os Maroussia Valente)