KOLME KOVAA KOOTA

-nimittäin KAATOPAIKKA, KIERRÄTYS JA KONTTI. Nämä kolme ovat olleet koronakevään ja -kesän parhaimmat retkeilykohteemme.
Kaatopaikkakeikkakäyttäytyminen on omanlaatuista, mykistävää, äänetöntä. Tai melkein. Kassaluukulla ainoat äännähdykset ovat:"Sekajätettä. Kiitos!"
Peräkärryn tavaroiden heittely lavaan käy hyvin aamujumpasta, musisoinnista huolehtii lavan reunoihin kolahtavat jakkarat, kaapinseinät ynnä muut. Kirkkaimmat äänet kuuluvat taivaalta lokkiparvesta
Kierrätyskeskuksesta on tullut vuosien varrella hyvinkin tuttu käyntipaikka. Lielahdessa Tampereella on tilava ja siisti kierrätyskeskus.
Tällä kertaa auton peräkonttiin lastattiin laatikollinen yläkaappien joutilasta vaikkakin toimivaa elektroniikkaa, poikiemme entisiä soittopelejä.
Tekstiilejä meni Nextiiliin jo toinen painava säkillinen verhoja ja peittoja. 

Elektroniikkaromua vietiin jätepisteelle iso kasa. Aina sitä nurkkiin kertyy vaikka ei pitäisi. Tulostimet ovat nykyään lähes kertakäyttöisiä ja helposti vikaantuvia joten poisto on ainoa toimenpide mitä niille voi tehdä.

Kotimme sisustus on uudella mallilla - toistaiseksi. Seinävierustoja koristavat täyteenpakatut muovilaatikot. Kaapit ja hyllyköt ovat enemmistä esineistä ja tavaroista tyhjennetty. Kirjoja vein kierrätykseen taas laatikollisen.

Kaikki säilytettävät koriste-esineet pesin puhtaiksi ja muistelin mitä niiden historiaan kuuluu. Sadepäivän sain hyvin kulumaan niitä muistellessa.

Kävin läpi myös valokuvalaatikot. Sydäntä kylmäsi kun heittelin takkaan ison kasan minulle kuulumattomia valokuvia.  Yhdessä vanhassa kuvassa oli äitini ja kuvan taustalla  nyt jo reunoistaan repaleinen vihreä savimaljakko. Tämä lienee niitä isotätieni jäämistöjen "aarteita" joita ei minun sieluni ole antanut heittää pois. Jääköön se vielä minultakin seuraaville polville.

Kun korona iski maaliskuussa tietoisuuteemme, olin käynyt juuri kampaajalla. Uuden ajan tilaaminen viivästyi ja viivästyi ja sainkin ajatuksen, että annan hiusteni kasvaa siihen asti kunnes asuntokaupat on tehty. Nyt saan tehtyä lyhyen poninhännän, saa nähdä tulenko saamaan jopa nutturakampauksen??

Vaikka nurkkia on tyhjennetty ja pakkauslaatikoita täytetty, ei minulla ole antaa Teille uutta osoitetta joulukorttien lähetystä varten.

Uusia tuulia odotellessa istuskelen terassilla ja seuraan viinirypäleiden kypsymistä. Tässä köynnöksessä on yli 50 terttua. Wau!

NYT TÄMÄ MUMMI HUILII

Näissä tunnelmissa taas kuten monena edellisenäkin kesänä. (Taulu on velipojan maalaama)
Lomalaiset ovat palanneet koteihinsa. Toukokuun lopulla aloittivat teinipojat  ja kotiutuivat omiensa pariin viime viikolla.
Muistoiksi jäi virkistäviä elämyksiä vaatteiden monenlaisista tuunauksista ja suvun vaiheitten jatkokertomuksen muodossa ujuttaminen nuorten mieleen.
Keskiviikkona saatettiin suvun nuorimmat serkukset ratsuineen junan kyytiin ja kohti kotikontujaan.

Lauantaina tytöt tulivat perhejuhliin ja jäivät juhlien jälkeen muutaman päivän lomalle. Majapaikkana oli taas leikkimökki. Pappa oli virittänyt sinne lämmityksen ja valot. Yömyöhään siellä näytti pöytälamppu palavan.
Ajankuluksi käytiin oman kylän, Räikänpuiston, kepparirataan tutustumassa.
"Älä luovuta, älä luovuta!" kannusti toinen kun toiselta oli puhti loppua pitkän radan esteiden edessä

Iltapuhteet vietettiin rannalla Kuuselassa kun oman pihan uima-allas myytiin keväällä.

Viime lauantaina oli meillä pienet kekkerit pihapiirissä. Yksi pojistamme on hänkin jo päässyt miehen ikään eli puoli vuosisataa on elämää takana. Silloinkin, 50 vuotta sitten, oli lauantai.

Vaikka juhlimme vain oman lähipiirin kesken, meitä oli paikalla kaksi tusinaa ruokailijaa. Olin päättänyt mielessäni, että kaikki tehdään siten kuin on aina aikaisemminkin kesäjuhlissamme tehty eli rento meininki ilman pönötyksiä tai turhia jännitteitä, siitä se hyvä mieli syntyy. 

Viralliset puheet kuitenkin pidettiin ja ne todettiin asiaankuuluviksi ja riittäviksi.

Näin järjestettiin päivän meny: puoliso- herra Kukkaro savusti pari lohta ja kraavasi kolmannen. Uunissa paistui naapurin luomulehmän kilon paistista kasa lihapullia. Uusia perunoita keitettiin iso kattilallinen. Päivän sankari valmisti paistifileet ja miniän kanssa tehtiin muut höysteet. Kolme voileipäkakkua sain näperreltyä kun niitä nuorisojoukot ovat pyytäneet. Kaksi isoa täytekakkua oli kahvin seurana. Kakut oli täytetty viimekesän oman Sinikka-puun luumuhillolla ja pakastetuilla oman sadon viinirypäleillä. Louhisaaren juomaa tein kymmenen litraa. 

Keskipäivän sade oli meidät yllättää, mutta katoksen alle mahtui pari pöytäryhmää aterioimaan sateen suojassa. 

 Kesähuoneessa viihtyivät serkukset herkkujen parissa

Nämä olivat viimeiset kesäjuhlamme tässä pihapiirissä. .Nuoriso esitti haikeutta kun ovat koko ikänsä täällä saaneet vietää lomiaan. 43 vuotta Katajarinteellä on viihdytty ja nyt on aika siirtyä muille maille.
 
Pientä takapakkia on ilmassa kun talon ensimmäinen ostajaehdokas ei halunnutkaan jatkaa kaupantekoa hyväksymämme tarjouksen jälkeen  Mekin olemme siihen päätökseen syyllisiä kun emme alentaneet hintaa lisää ostajaehdokkaan toiveen mukaan. Tämä nyt on tällaista tämä kiinteistökaupanteko.

Eli myynti jatkuu kilpailuna muutaman saman hintaluokan talon kanssa. 

Nyt on rauha maassa, vieraslakanapyykki pesty ja viikattu kaappiin. Loppukesälle ei kutsuta enää vieraita.
Sopiiko niin?