"Emäntä on lukenut koirakirjoista ja katsellut TV-ohjelmista koirien käyttäytymisen tapoja.
Emäntä on aika varma, että mää omaan ihan alkukantaiset eläimen vietit, vaikka olenkin enempi sopeutunut sohvaperunamaiseksi lämpötyynyksi.
Mää en kyllä ihan tavalliseen perunamuottiin sopeudu, olen enemmänkin sellainen bataatti. Joku kultainen noutaja vois olla vaikka Rosamunda. Ja Puikulaahan on ilman muuta noi russelit ja mäyrikset. Vai olisko ne enemmän niinkuin Timoa tai Annabellaa?
Kun me Emännän kanssa ollaan lenkillä, saan juoksennella ilman hihnaa sänkipellon reunamilla. Emännällä on tässäkin asiassa oma lehmä ojassa nimittäin se tykkää hyppyyttää vanhoja luitaan epätasaisessa maastossa. Lumessa kahlaamista se rakastaa, saa kuulemma hien pintaan ja sohvannurkkaan hävitettyjä voimia palautettua.
Tässä yks´päivä oltiin Vahantalahden jäällä katselemassa mitä maailmalle kuuluu. Jäällä oli pilkkijöitä ja luistelijoita auratulla radalla. En mua päästetty lähempää niitä tutkimaan."
"Siinä me, Isäntä ja mää, ihmetellään pyöränrengastaidetta jään pinnalla."
"Yht´äkkiä mää jähmetyin paikalleni kun kaukaisuudesta ilmestyi lajitoveri näkyviin. Mää sitten pinkasin niitä vastaan ja Isäntä ja Emäntä juosten perässä."
"Arvatkaas mitä mää sain kokea, vaikka olen vasta puolivuotias pentu.
Sain tuntea Naisen Tuoksun...
Vanhempi Herra talutteli sellasta ihanasilmästä tsnautseria tai jotakin, en kunnolla kuullu, mutta haistaa sain, vaikka mua varoteltiin. Sulosilmän Isäntä yritti kiellellä mua lähentelemästä, ja jouduin hihnaan etten pääse liian tuttavalliseks´. Ihmiset sitten keskenään puhuivat, että neitokoira saattaa tietyssä vaiheessa olla äkäinen liian innokkaalle ihailijalle. Nyt kuitenkin tiedän mikä mua on tulevina kuukausina odottamassa, se on se Naisen Tuoksu. Sen kuulemma haistaa matkojenkin takaa. Emäntä kyllä tokas, että olis toi kokemus saanu vielä odottaa...
Sunnuntaina mulla oli koulupäivä. Kolme muutakin berniä oli samalla luokalla. Tuttu opettaja jo Hymyn ajoilta oli kouluttamassa Emäntää, että se yhä paremmin ja paremmin ymmärtäis mua ja osais mun kanssa toimia.
Nyt opittiin vartalonkiertoa, se tapahtui niin, että Emäntä piteli herkkua mun nenän edessä ja mun piti kiertää vuoronperään oikealle ja vasemmalle. Viereenistumistakin harjoiteltiin. Taas. Kotona sen hyvin osaankin.
Opettajan käytöksestä Emäntä hoksasi sen, että mulla on hallitsijan otteet, se ilmenee siitä, kun tarjoan joka tilanteessa tassuani vaikka ei pyydetä. Nyt Emäntä sitten toimii niin, ettei se anna mun tota tassuhommaa paljon enää harrastaa. Jos pyydetään, sitten annan voimakkaan tassutuksen palkan toivossa.
Koirakirjoissa painotetetaan sitä, että pennun kanssa täytyy tehdä paljon toistoja, että se painuu muistiin ja osaa käyttäytyä toivotulla tavalla. Se ei mulle ole selvinnyt, että kenen muistiin pitää jotakin jäädä. Vaikka kuinka monta kertaa olen esimerkiksi pöydänreunalle kurkottanut, ei Emäntä ole sitä oppinut, että tarvitsen lähempää tietoa noista pinnallisista asioista, kuten leivänpalasta pöydällä. Tai puhelimesta jossa on makkaran hajua. Kuinka tuota Emäntää pitäisi kouluttaa?
Jossakin TV-ohjelmassa kerrottiin koirien käytöksestä, ja sellanen jäi mieleen, että jotkut koirat ravistelevat saaliistaan "ilmat pihalle". Sitä määkin harrastan. Meidän Maantien Ihmeitä -lenkki on niinkuin saalistusmatka ja kun kotiluola alkaa häämöttää saa saalista päästää ne ilmat pihalle. Ja mää alan sen ravistelemalla talutushihnaa ja teenkin sen niin vimmalla, että Emäntä -joka on niinkuin mun saalis- on ihan voimaton kun kotiluolaan päästään. Ja mää oon tyytyväinen kun saan palkaks pienen lounaan. Sitten me usein mennään molemmat pitkällemme, Emäntä soffalle ja mää siihen viereen. Ruokalevolle niinkun kunnon saalistajat.
Oon sellanen - jo nyt näin nuorena- tapoihin sitoutunut yksilö. Yks sellanen on jokapäiväinen iltasauna- jos mua ei olla sinne muistettu kutsua, osoitan närkästykseni raapaisemalla pesuhuoneen ovea. Tai jos isäntäväellä on joku meno aamupäivällä eikä Emäntä ole mua vieny lenkille, en sitten Isännänkään kanssa lähde. Emäntää sitten komennan kun se vihdoin kotiutuu.
Sellanenkin jo piintynyt tapa mulla on, että mää syön Emännän nahkahanskat aina kun sellasesta on pienikin nurkka näkyvissä. Nyt oli käsilaukku hellan päällä ja vaikka Emäntä oli ihan vieressä, niin ehdin siepata turkisreunahanskan sen käsilaukusta. Sain sitten kuulla että oon oikee Vares, varis- var---jotain sinnepäin. Kyllä ne sitten kesällä Emännän kakkamailta löytyy. Vai kukkako se oli...
Parsaa mulle sen hanskan päälle syötettiin.
Kolme paritonta hanskaa kuulemma tuolla hattuhyllyllä jo on.
Tässä yks päivä meinas tulla kunnon riita kun Emäntä poseeras kesäkävelymekossa hangella. Eihän sellainen tule kuuloonkaan. Mää sitä sitten nyin käsivarresta sisälle ja sain siitä haukut.
Tänään kävi Emäntä kampaajalla ja Isäntä mua yritti lenkittää siinä kylällä. Muutaman kiepin tein ja sitten oli pakko palata katsomaan missä Emäntä on. Siinä Kampaamon ikkunan takana sitten vahdin, ettei Emäntä mihinkään karkaa.
Mulle tuli viikonloppukavereiks kaks serkusta. Oli niin kiva nähdä, että tein ilopissat eteisen puhtaalle matolle. Nolo juttu.
Huomenna mennään syntymäkotiin ja tavataan ehkä Sulo-isä ja Tilda-äiti ja tietenkin siskoja ja velipoikia.
Sunnuntaina on taas koulupäivä.
Hyvää viikonloppua, toivottelee Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)
