TUTKINTOTODISTUS, SIITÄ ON 50 VUOTTA

 "Seuraava Ylisen keskuslaitoksessa järjestettävä vajaamielishoitajakurssi alkaa vuoden 1970 alussa. Kurssi kestää 52 viikkoa, teoriaopetusta on kolme kuukautta ja loput käytännön harjoittelua vajaamielislaitoksessa, mielisairaalassa, tavallisessa sairaalassa, päivähuoltolassa ja lastenkodissa.

-------

Vajaamielishoitajan palkka on A 12, nykyisin  n 800 mk kuukaudessa. Paikkoja on tällä hetkellä hyvin saatavissa, koska uusia laitoksia laajennetaan jatkuvasti

                VMH-kurssin johtaja"

Tammikuun 7 päivänä 1970 aloitin vajaamielishoitajakurssin Ylöjärven Ylisellä. Vuosi kului nopeasti eri opetuspaikoissa. Minulla oli kesällä kahden kuukauden keskeytys kun kävin saamassa Toisen Poikani. Tenttejä kävin suorittamassa äidinmaitorinnat pakottavina. 

Valmistujaisjuhlassa 18.12.1970 sain olla minäkin, vaikka todistukseni sain vasta helmikuussa. Valmistujaisjuhla ja joulun valmistelu sattuivat samoille päiville. Puoliso oli ennen juhlapaikalle tuloaan hakenut Kauppahallista joulukinkun. Se oli jätettävä juhlasalin eteiseen kalossien viereen. Juhlista oli kiire valokuvattavaksi ja kinkku narulla köytetyssä paketissa kävelimme pitkän matkan pakkasessa valokuvaamoon. Sen ajan muotia oli kohentaa omaa kampausta hiuslisäkkeen avulla. Minulla on hienoiset kosteudessa kihartuvat hiukset ja ajattelin olla tyylikäs valokuvassa kun laitan pikkuperuukin hilkan alle.

Sain viran heti kun tutkintotodistus oli annettu. Ensimmäinen työpaikkani  oli ikääntyneiden osastolla. Heidät oli siirretty uuteen kotiinsa vanhainkodeista kun Ylisen vajaamielislaitos oli aloittanut toimintansa ja uudenaikaset solurakennukset olivat valmistuneet 60-luvun loppupuolella..

Työvuodet Ylisellä kuluivat nopeasti, kaksi lyhyttä äitiyslomaa  pidin 1974 ja 1979. Puoliso työskenteli muutamaan otteeseen maailmalla ja kotimaassa kaukana kotoa, joten tein silloin osa-aika- tai päivätyötä.

Yövuorot eivät olleet vastenmielisiä ja jaksoin hyvin valvoa. Joskus oli kutsuttava lääkäri tai päivystävä sairaanhoitaja tarkistamaan kriittistä tilannetta.

Hoitotyön ja perheen ohessa työyhteisön asiat ja ammattiliitonkin toiminta oli kiinnostava lisä arkeen.

.Työvuosieni aikana sain olla monenlaisten asukkaiden kumppanina ja avustamassa päivien sujumisessa. Työtovereista perheineen tuli läheisiä ja monet suhteet toimivat tänäkin päivänä uusien yhteisten toimien parissa.

Viimeisinä työvuosinani olin muutaman kerran osa-aikaisena tai vuorotteluvapaalla. Viimeinen vuorotteluvapaavuosi alkoi 1.1.2004, edellisen vuoden aikana syntyi poikien perheisiin kolme pilttiä ja halusin antaa apuani heille. 

Eläkepäiville pääsin 1.2 2005. KEVA maksaa eläkkeeni ja eilen kuuluin siihen 400000 eläkkeensaajan joukkoon joka sai etukäteen tammikuun eläkkeen. Hmm.

Tutkintonimikkeeni - vajaamielishoitaja - on poistettu, samoin välillä käytössä ollut kehitýsvammaistenhoitaja, nykyään käytössä taitaa olla vain lähihoitaja.

Näinä aikoina moni ihminen joutuu tai haluaa vaihtaa ammattia. Minä olin tyytyväinen ammatinvalintaani, työmuistoja muistelen vieläkin hyvällä mielellä.

Korulaatikossani on muutama prenikka työvuosieni ajalta. Kunnioitan niitä.

Ylisen keskuslaitosta ei enää ole, sen rakennukset kauniissa Näsijärven nimenkärjessä ovat tyhjillään. 

Toiminnat on siirretty Nokian Pitkäniemeen. Hyviä vointeja sinne tutuille asukkaille ja entisille työtovereille!

SYYSPÄIVISTÄ ALKUTALVEEN

 Kuinka tässä näin on päässyt käymään??? En ole kirjoittanut yhtään blogitekstiä lokakuun enkä marraskuun aikana! Laitan nyt hiukan kuulumisia, että itsekin niitä joskus muistaisin.  

Koirani Jymyn kanssa on tehty tuttavuutta alueen sopiviin koivennostopaikkoihin, turvatyynykin on ollut joskus mukana kierroksella. 

Lokakuussa koululaisten syyslomien aikaan oli serkkupojat taas seuranamme. Toisella 17-vuotiaalla on ajokortti ja papan auto oli poikien käytössä iltamyöhästä aamunkoittoon.

Tervetuloa taas joululomalla! Jymykin odottaa nuorta seuraa leikkikaveriksi.

Uudessa kodissa elämä on alkanut soljua kuten sen odotettiinkin sujuvan. Tarvittavat uudistukset on saatu tehtyä, jopa WC:n peilistä  näen muutakin kuin päälakeni. Toinen teinipoika oli apupoikana että uusi ovi  ja WC:n kaapit asettuivat paikoilleen

Makuuhuoneisiin saatiin uudet liukuovet  ja kaappien sisällöt järjestyksiin.

Valvova apulainen päivysti, että työt sujuvat ja johdot kulkevat kuten pitääkin. 

Työ/vierashuoneessani oli ongelma, jonka halusin korjata. Olin jo ennen asunnon ostoa mittaillut, että työtasoni ym mahtuvat mitoiltaan suunnitelluille paikoille. Sitä en huomannut, että huoneen patterisäädöt olivat  kummallisesti ulkonevia kalusteiden asettelemisen näkökulmasta. Työ- ja TV-tasot jouduin laittamaan irti seinistä ja se näytti epämukavalta silmissäni. 

Ei hätä ole tämännäköinen, ajattelin. Mainio Ikean pitkä työpöytäni siirtyi olohuoneeseen kukkatasoksi ja TV-tason siirsin ikkunaseinälle. Siinä sille on asiallinen paikka. 

Tehtiin  retki Ikeaan, nyt se jo sujuu ongelmitta, kun osaamme suunnistaa suoraan keräilyvarastoon, eikä tarvitse koko tavarataloa kiertää, siihen ei puoliso, herra Kukkaro oikein tahdo suostua. Ikeasta löytyi uusi työpöytä, eli jalat ja pöytälevy. Äkkiäkös herra Kukkaro sai irtojalat ruuvattua paikoilleen ja uusi työpöytä asettui seinän viereen TV-tason paikalle. Uudessa kodissa ei ole paljoakaan teknistä tekemistä, joten kaikki näpertelymahdollisuudet on käytettävä hyväksi etteivät taidot unohdu!

Omia näpräystaitojani olen yrittänyt ylläpitää sukkien ja tumppujen - kuten olen tottunut sanomaan -kutomisella. 

Sosiaalisia ja yhteiskunnallisia taitoja olen joutunut ylläpitämään hiukan erikoisilla tavoilla; kuten oman ja lähipiiriläisen lukkiutuneen pankkitilin avaamisten järjestämisellä. Oma tili oli syyskuussa lukkiutunut kun olin tehnyt alle 20€:n ostoksen Visalla. Joku taho oli samanaikaisesti kaapannut 4000 muunkin Osuuspankkilaisen Visat ja käyttänyt tietoja Vietnamissa??? Näin kertoi YLE. Viikon odottamisen jälkeen sain uuden pankkikortin, mutta sekään ei toiminut: "Tapahtuma hylätty, ota yhteys omaan pankkiin!" Omalla paikkakunnalla on OP auki vain yhtenä päivänä viikossa joten uusi käynti piti tehdä toiseen kaupunkiin..

"Anteeksi, joku lukitus on jäänyt aukaisematta..." Olin ollut jo kaksi viikkoa ilman pankkikorttia!

No ei se vielä mitään! Hoidan fyysisesti autettavan lähipiiriläiseni maksuliikenteen verkkopankin kautta. Oli käynyt niin, että hänenkin pankkitilinsä oli lukittu eikä maksuja voinut tehdä. 

Yhteydenotto pankkiin: "Teidän täytyy tunnistautua pankissa henkilökohtaisesti!"  Tilattiin aika pankkiin ja KELAtaksi hakemaan pyörätuoliasiakkaan. 

"KELA-taksioikeutta ei ole kun sitä ei olla pariin vuoteen käytetty." Tilattiin tavallinen tilataksi, n 40€ X 2, minä maksuhenkilönä.

 Pankissa seuraavalla viikolla:"Nämä henkilötodistukset ja vanhentunut passi eivät kelpaa, täytyy hakea poliisilta uudet, tiliä ei voi avata!" 

Tilattiin valokuva-aika ja passikuva lähetettiin poliisille.  Pyörätuolilaisen kuljetus poliisilaitokselle  ja tilaus uudesta henkilökortista.  Taas olin maksuhenkilönä. 

Uuden henkilökortin sain lunastettua valtakirjalla.

Soitto pankkiin:" Nyt on uusi henkilökortti, tilaamme uuden ajan, että tilin voi taas avata." Pankkihenkilö puhui tilinomistajan kanssa henkilökohtaisesti puhelimen välityksellä:" Pankkiin ei tarvitse tulla kun on nämä koronarajoitukset. Voitte tehdä tunnistautumisen netissä, annan ohjeet, "  Annetut ohjeet eivät auttaneet kun ao:lla ei ole verkkopankkitunnuksia...

Tässä vaiheessa olin jo menettää osan hermoistani, mutta ajattelin, että katson kuinka tämä asia viedään päätökseen. 

Eräänä päivänä lähipiiriläisen uusi henkilökortti käsilaukussani kävelin bussipysäkille, joka on uuden kotini vieressä, laitoin maskin kasvoilleni ja matkustin Tampereelle Danske Bankin konttorille. Vartijaneito päästi liukuportaisiin ja pääsin asioimaan luukulle asti. Lähipiiriläisen sekä oma uusi henkilökorttini kuvattiin ja sain kuin sainkin asiani etenemään niin, että kymmenen päivän kuluttua lähipiiriläisen lukittu tili avautui ja pääsin maksamaan erääntyneitä laskuja.

Lukittumisesta avaamispäivään oli kulunut seitsemän viikkoa! 

Lähipiiriläisen likviditeettiasiat ovat vielä "vaiheessa" kun Ruotsista maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä on tullut viimeksi toukokuussa ja nyt olisi vanhuuseläkkeen maksun aika. KELAan on toimitettu tarvittavat asiakirjat, mutta päätöstä ei ole tullut. Kyselin sitä valtakirjalla, mutta vastausta ei minulle annettu. Sitä tässä vain ihmettelen ja suuresti ihmettelenkin, että kuinka sellaiset ihmiset saavat oikeutensa ja etuisuutensa hoidettua jos joku läheinen ei heidän etujaan valvo eikä omaa digi- tms. osaamista ole!

Hoidan toisenkin lähipiiriläisen edunvalvontaa, mutta se on selkeää kun noudattaa maistraatin ohjeistusta. Tälle toiselle sitä ei saa, kun ymmärrys pelaa, mutta motoriikka digitekniikkaan ei enää onnistu. Edunvalvonnan aloittamiselle on  tarkat säännöt ja kriteerit ja itsemääräämisoikeus on vahva tekijä yksilön näkökulmasta. Kunnioitan sitä.

No kuinkas  oma elämäni on syksystä selvinnyt?

 Kiitos ihan hyvin, Espoossa käytiin Toisen Pojan perhettä tapaamassa ja peräkärryn kanssa vietiin tarpeellista "jäämistöä" varastoitavaksi. Tildan kepparihepat nuokkuivat odottamassa metsäretkeä.

Kolmevuotias pikkukehveli lähipiiristä oli muutaman kerran yökylässä ja on ollut mukava kuulla:"Vanha Mummo, Vanha Mummo, sitä ja tätä..." 

Pienen lomasen vietin Virroilla harjoittelemassa kotisivujen sisällön tuottamista. Harrastukset  -kirjoittajapiiri ja eläkeläisyhdistyksen toiminta  naamarit kasvoilla pääsivät hyvin alkuun koronasta huolimatta. 

Aamuinen kirjoittajapiirin saattojoukkoni on niin nopsajalkainen, että olen saanut pistää juoksuaskeleita pysyäkseni perässä. Uudesta kodista on kävelymatka harrastuksiin.

Valtiovalta antoi taas rajoituksia kokoontumisille ja näyttää siltä, että sosiaalista hiljaiseloa enimmäkseen tulee ainakin joulukuun ajan vietettäväksi. 

Onneksi on oivaa luettavaa ja lukuseuraa.

    

                                                Odotellaan joulun aikaa ja pysytään terveinä!

UUDESSA KODISSA

 Uuteen kotiin keskelle kylää päästiin muuttamaan viikko sen jälkeen kun oli avaimet saatu. Vielä viimeisenä toimenaan entisen kodin autokatoksessa (vastoin kaikkia työsuojeluohjeita) teki Veeti tuunausta Mautoonsa. Onneksemme ei poltettu taloa lähtiessämme!!!

Muutto sujui hyvin omalla peräkärryllä. Taidettiin tehdä useampi kymmenen kieppiä asuntojen välissä ennenkuin kaikki oli saatu kuljetettua. Apupoikina oli pari omaa poikaa ja pari pojanpoikaa.

Ennen muutoa laitettiin kahteen huoneeseen uudet lattiat vaikka taloyhtiöltä ei lupaa kysyttykään...

Muissa huoneissa on hyväkuntoinen 80-luvun palaparketti, sen kuvio vilistää silmissäni, mutta en ole sitä huomaavinani. 

Ensimmäisellä asuntonäytöllä ihastuimme eri asioihin mutta sijainti oli molemmille juuri se mitä tavoiteltiinkin. Kun välittäjä avasi varaston oven kuulin puolison huokaisevan: "Tämähän on tilava, mahtuisi työpöytä ja kahden auton renkaat!" Minä puolestani ihastuin eteisen kahdeksaan puolipyöreään hyllyyn:"Nyt mahtuu hattuja hyllyille!"

Toistaiseksi hatut ja myssyt ovat piilossa Jyskin koreissa, yksi irtopää on ilman hattua ylähyllyllä.

Nämä pari asiaa - ja tietenkin takapihan kukkapenkit -saivat meidät kiinnostumaan enemmänkin juuri tästä asunnosta. Sillä ei näyttänyt meille kummallekaan olevan suurtakaan merkitystä miltä talo ulkoapäin näyttää. Sitä emme edes huomanneet, nämä talot sulautuvat niin mainiosti ympäristöönsä. 

Muuton jälkeen aloimme tehdä puute- ja muutoslistaa. 

Havainto ja muutostarve 1:

Näen WC:n peilistä vain päälakeni!

Eteisessä odottaa asennuslupaa uudet kalusteet ja peili WC:n tuunausta.

Havainto 2:

Keittiöön uusittiin astianpesukone, yleismies puoliso sen näpräsi paikoilleen.

Keittiökaapit on mitoitettu normaalimittaisen aikuisen mitoituksella, minä jouduin jättämään yläkaapit tyhjiksi kun en niihin ylety. Tupperwaraa meni iso pahvilaatikollinen kierrätykseen kun kaappeihin ei mahdu eikä  tulevaisuudessa niille olisi omaa käyttöäkään  ollut. 

Havainto 3:

Kodinhoitohuone oli autio, sinne lisättiin hyllyköt. Näin sain oman paikan ompelukoneelle.

Näyttää siltä, että en ole vielä tähän kuvaan saanut tavaroita oikeille paikoilleen! Nyt ne on jo järjestetty. Minulla oli iso pino Orthexin säilytyskoreja ja niissä on nyt kaikkea tarpeellista tilpehööriä; pikkuvasaraa, nauloja, teippejä ynnä muuta mitä minä satun tarvitsemaan.

Huonekaluista otimme mukaan mm työ/vierashuoneen kalusteet. Sain taas työpisteeni aseteltua niin, että näen ulos, en osaa työskennellä ilman näköyhteyttä luontoon. Tämä "luontokuva" on etupihalle, ikkunan edessä on rehevä kukkapenkki ja riippapihlaja. Riittää minulle.

 Vuodesohvalle sain irtopäällisen omista kangaspalaoistani. Koirani Jymyn pureskelemia tyynyjä olen ommellut uuteen kuosiin, kohta ne muistuttavat neulatyynyä kokonsa puolesta.

Keittiöön mahtuu iso ruokapöytämme. Se ostettiin  uuteen kotiimme 1977.

Olohuoneeseen kelpuutimme isosta hyllyköstä vain alaosat ja kaksi vitriiniä jotka ovat nyt astiakaappina keittiön vieressä.

Ikkunan eteen haimme Ikeasta kolme pikkuhyllyä a`9.99. Niiden hyllyille mahtuu muutama kirja ja päälle viherkasveja. 

Äitini jäämistön Sokeain Annansilmä-rottinkikalusteet sopivat mainiosti yhdelle seinänpätkälle. 

Uusia sohvia kävimme katselemassa, mutta... 

Kun niillä istun, ei jalat ylety maahan. Siis hylkäsimme huonekaluliikkeiden tarjonnan. 

Äitimme, joka oli minuakin lyhytvartisempi osti uuteen kotiinsa 85-vuotiaana omanmittaisensa huonekalut, Elegia-malliston sohvaryhmän. 2013 äitimme siirryttyä Tuonpuoleisiin otti velipoika kaluston talonsa yläkertaan. Satuin kysäisemään:" Myytkö kaluston minulle?"  "Hae pois", sanoi velipoika. 

Nyt saan  istuttua nautinnollisesti jalat maassa. Sohvakin on sopivan mittainen päivänokosille. Puoliso näyttää siinä viihtyvän pötköttelemässä.

Monta vuotta kääröllä ollut HobbyHallista aikoinaan ostettu villamatto on juuri sopiva nostalgia-kaluston alla.

Olen huomannut, että perheeni miehet pitävät  kultaköynnöksistä. Sellainen oli rehevänä puolison huoneen seinällä  ja mieli oli haikeana kun köynnös oli "ottanut nokkiinsa" muuttolaatikossa. Pitkä oksa oli katkennut ja nyt se näyttää vähän muotopuolelta. 

Pihakalusteista otimme mukaamme puolison lahjaksi saaman keinun. Se mahtuikin sopivasti terassille. 

Valkoiset alumiinituolit on ostettu joskus Plantagenin poistomyynnistä kympin kappale. Ne ovat mainiot kesäkalusteet kun menevät päällekkäin ja eivät pelkää ulkoilmaa talvellakaan.

Clematisrykelmän viereen aion (jos taloyhtiö antaa luvan) pystyttää katottoman entisen mustan rautaisen puutarhakehikon köynnöksille. Niiden keskelle sijoitan mustan rautaisen pihakeinutuolini tulevan kesän virkistyshetkille.

Terassia haluaisimme hiukan laajentaa Jymyn makoilulle. 

Tällaisia me olemme mielissämme suunnittelemassa. Meille on outoa, että jokaiseen muutokseen on  haettava taloyhtiöltä lupa ja vasta kun lupa on myönnetty voi muutokset toteuttaa.

Muutto maksaa aina. Niin meilläkin. Asunnon myynti ja uuden osto  tekivät kunnon loven tileihin.

Monet jätepiste- ja kaatopaikkamaksut tekivät yhteensä 120€. Polttoainekuluja en ole laskenut. Ilmaiseksi meni tavaraa muutaman satasen verran. Myytyjä tavaroita oli muutama. 

Uuttakin on ostettu: pölynimuri, vedenkeitin, leivänpaahdin, astianpesukone, keittiön työvalaisimet, WC:n kalusteet, kaksi tv:tä, sijauspatja, pussilakana, pyyheliinoja, teekupit ym pientä.

Nyt alkaa olla tavarat kutakuinkin paikoillaan, muutama taulu odottaa ripustamista ja pari huonekalua uutta kotia. Saveen ikuistetut perheenjäsenet kärsivät pieniä vaurioita, yhdeltä lähti housut jalasta, toiselta murtui irtipoikki kiekkokäsi, kolmannelta alkoi päänuppi heilua.  Isäntä ja emäntä säilyivät lähes muuttumattomina.

Meillä -puolisolla ja minulla - oli hiukan erimielisyyttä muuttomme ajankohdasta kesän aikana. Halusin, että asiat olisivat kunnossa elokuun lopussa, puolisolla ei ollut kiirettä. Onneksi asiat sujuivat ripeästi ja talon tyhjennys ja muutto saatiin toteutettua alle kolmessa viikossa. Elokuun viimeisenä jätimme avaimet uusille omistajille. 

Harrastukset ovat alkamassa, olin jo viereisessä Leija-kirjastossa "Sunnuntaivieras"- tapahtumassa kuuntelemassa Anni Kytömäkeä. Ostin hänen uuden kirjansa Margarita. Sitä olen viimepäivien lämpiminä iltoina lukenut takapihan keinussa. 

                                             Etupihalla vieraita tervehtii kaksi savikissaa.

Siis: tätä muuttoa on harkittu jo vuosia, toukokuussa 2020 vihdoinkin päätimme laittaa talomme myyntiin. Ajatuksena oli muuttaa kylän keskustaan uuteen kerrostaloon vuokra-asuntoon. Olin katsellut myynti-ilmoituksia kevään ajan ja tämä asunto oli ollut myynnissä jo useita kuukausia. Eräänä päivänä toukokuussa "muina miehinä" sanoin puolisolle:" Käydäänkö katsomassa yhtä rivitaloasuntoa?" Sen käynnin jälkeen emme oikeastaan muuta enää miettineet. Vuokra-asuntoon laitoimme varmuuden vuoksi hakemuksen jos tämän osto ei olisi toteutunut. 

Me kaksi 75-vuotiasta  voimme olla onnellisia kun pääsimme uuteen kotiin -yhdessä.

Fyysisesti ja henkisesti olemme hiukan uuvuksissa, mutta se on myönteistä.

                                        HYVÄÄ SYKSYN JATKOA, PYSYKÄÄ TERVEINÄ!

"OI KATSOHAN HAUVA TUOTA VAARIA..."

 "-joka pihamaalla harvakseen astelee..."

"Minä nyt sitten katselen kylän elämää täällä uudessa kodissa. Juuri pedatun sängyn päälle kun loikkaan, niin näen pitsiverhojen takaa  ihmisiä  postilaatikoilla tai taluttavan mopsejaan ihan meidän etuoven edestä. Tämä sänkypartiointi on mulle ihan uutta, en ole aikaisemmassa elämässäni voinut sängyltä seurata mitä ulkona tapahtuu."

" Muutama viikko oli yhtä menoa ja meininkiä, minäkin olin mukana melkein jokaisella peräkärryreissulla ja valvoin, että kaikki turha tavara saatiin pois nurkista. Tutuiksi paikoiksi tulivat kaatopaikka ja kierrätyskeskukset."

"Arkisia hommia on tehty takapihalla: mut harjattiin pohjanahkaan asti. Kaksi päivää siinä meni.

"Isäntä ja Emäntä ovat muutaman kerran viimepäivinä maininneet ääneen, että olen vähän villi. Olen koko ajan pyrkimässä ulos ovesta kun joku toinenkin on menossa. Tietysti niin on toimittava etten jää kyydistä. Mun vanhat turvaportit vietiin pois ja hankittiin uusi. Veeti tuli yökylään ja se oli taas niin kivaa, että ryntäsin kuin hirvi läpi vasta asennetun puuportin. Päreiksihän se meni ja Isäntä vielä vasara kourassa jäi sitä katsomaan kuinka sitä sanotaan -huuli pyöreänä.  Mulle ei tullut vaurioita. vaikka portti jouti roskikseen."

"Tässä yhtenä päivänä Isäntä ja Emäntä olivat menossa johonkin eikä ne aikoneet ottaa minua mukaan. Jähmetyin oven eteen enkä päästänyt heitä ulos. Siitä sitten seurasi tämä: kompostiportti!"

"Emäntä teki kesällä asuntonäyttöjä varten Vallilan kankaista soffatyynyjä. Täällä ne aseteltiin uusille soffille ja mullehan ne taas maistuu."

"Täällä uudessa kodissa on liukkaat parketit -olen sen huomannut. Kun Isäntä ja Emäntä tulee kotiin jostain reissuiltaan - olen minäpoika heti heitä tervehtimässä mitä sydämellisemmin, siinä saa kevyemmät huonekalutkin kiivasta kyytiä."

"Juuri kuului Isäntä sanovan että mitä pitäisi tehdä, että matot pysyisivät paremmin ojennuksessa?! Minulla on ehdotus: pysykää kotona!"

"Saan Emännältä asentohoitoa ruoka-aikana. Mun ruokasalini on kodinhoitohuoneen puolella nurkan takana. Pääni on ruokakupilla ja takamus keittiössä. Siitä Emäntä aina mua siirtelee suorempaan asentoon.

"Ei mulla tässä oikein muuta mainittavaa. Lenkkipolut on mainiot ja niitä on ravattu enimmäkseen Isännän kanssa kun olen kuulemma hänelle liikuntaterapeutti."

ASUNTOKAUPAT (MELKEIN) SOKKONA

 Viime keskiviikkona koitti vihdoin päivä uuden kotimme kauppakirjojen allekirjoitukseen. Avaimet saimme siltä istumalta kun koti oli ollut pitkään tyhjillään.

Voi sitä onnen tunnetta!!! Kotimatkalla ei sana kulkenut, kumpikin -puoliso herra Kukkaro ja minä -selvitimme itseksemme tuntemuksiamme.

"Mennään vasta illalla koittamaan avaimia." Pojat saivat tekstiviestinä tiedon ja vastaviestit näyttivät peukkuja ja sydämiä. 

Illansuussa katsastimme tarkemmin taloyhtiön ympäristöä ja vasta nyt, kolmannella näkemällä, sisäistin minkä värinen talo on. Se on vaalea eikä punatiilinen kuten olin kuvitellut... Nyt rohkenimme availla kaappeja ja mittailla pituuksia ja leveyksiä huoneista. Puoliso luetteli ja minä kirjasin mitä hankittavaa tulisi: "Noi keittiön ja kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen lamput mää vaihdan. Makuuhuoneisiin laitetaan uudet lattianpäällysteet." Millekään muulle uudistamiselle ei ole tarvetta. 

Minä kurkistin takapihalle ja melkein mykistyin: koko takapiha on istutettu täpötäyteen perennoja ja köynnöksiä:

Joku loistokärhö? Toinenkin oli alempana pihassa puunrunkoon nojailemassa.

Minua pidempiä puuliljoja oli muutama

Viiniköynnös Zilga oli päässyt rehevöitymään, mutta monta kypsää terttua sen uumenista löysin.

Pitkät puuportaat veivät alapihan viidakkoon joka päättyy kaupungin puistokaitaleeseen. Pitkä rinne on täynnä enimmäkseen jo kukkinoita perennoja, osaa en tunnistanut, mutta oli ainakin keltaista "hännällistä"akileijaa, ukonhattua, erivärisiä leimuja, kellokukkia, helokkeja, liljoja, pioneja, ruusuja, vuorenkilpeä, lehtosinilatvaa ja vaikka mitä!

Puutarhakirja on otettava esille ja tarkistettava mitä olenkaan melkein sokkona ostanut. Olen kasvattanut siemenestä Mooseksen palavan pensaan ja sen ajattelin ottaa mukaani. Näyttää siltä, että edes sille ei löydy istutuspaikkaa, tulevan kesän yrttimaasta puhumattakaan.

Koirani Jymykin kävi katsastamassa tulevan kotinsa ja näkymää olohuoneen ikkunasta. Minun silmäni näkivät ison haavan värisevät lehdet alapihalla.

Torstaina vietiin ensimmäiset tavarat tyhjään asuntoon: puutarhapöytä ja -tuolit kelpaavat hätätilaistuimiksi.

Lauantaina aloitimme makuuhuoneiden lattioiden laiton ja sunnuntaina puolilta päivin se urakka oli tehty. Lauantaina haki yksi pojista kuormallisen tavaraa, Tuusulaan lähti kesähuoneen kalusto, iso sirkkeli, pari luumupuun tainta ja paljon muuta.

Illansuussa pakattiin omaan peräkärryyn tavaraa ja olohuoneen nurkat alkoivat täyttyä banaanilaatikoista.

Sanovat, että asunnon yksi neliö per pakkauslaatikko tarkoittaisi meillä n 120 laatikkoa! Ehkä se niin onkin kun kaikki nyttyrät laskee.

Kierrätyskeskus haki kuormallisen huonekaluja ja muuta lahjoitettavaa, vielä jää itsellekin vietävää sekä kierrätykseen että kaatopaikalle. Olen tarjonnut roskalavaryhmään poisannettavia tavaroita ja kirjoja, joku hakee lupaamansa, joku jättää ilmoittamatta hakematta. Paikkakunnallinen roskalava on ihan hyvä juttu, mutta minä en siitä oikein osaa innostua.

Tämä viikko vielä aherretaan kiivaasti roudaamista ja viikonloppuna päästään siivomaan tätä taloa uusille asukkaille. 

Omalääkärillä ehdin poiketa viikolla oudon pökertymiseni tiimoilta. Totesimme, että verenpainelääkkeeni on liian vahva ja se vaihdettiin kevyemmäksi. Jospa tarpeettomat kupsahdukset jäisivät unohduksiin.  

"Mää oon ollu ihan levoton kun koti on kuin myrskyn jäljiltä ja Isäntä ja Emäntä säntäilee sinne tänne. Mulle kerrottiin, että meille tulee uusi koti ja mää pääsin sitä katsomaan perjantaina. Koipeni nostin parissa puskassa ja merkkasin ne omakseni. Emäntä näytti mulle kaiteen tolpan viinirypäleeen alla ja sano, että siihen laitetaan mun kettinki ja että siinä mun on hyvä makoilla keittiön ikkunan alla. Mitäs  siihen on sanomista - vielä!"

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Kyllä se tästä...