Sain sähköpostiini yllättävän kyselyn Kaija-Leenalta: "Oletko kutonut lenkkimohairia neulekoneella?" Heti vastasin, että olen toki ja paljonkin. Viimeksi olen tehnyt virkkaamalla Pirkanmaan Kotityön lenkkimohairista Strömsö-jakun ja tietenkin siihen sopivan myssyn.
Asun hinnaksi tuli silloin melkein 80 € joka on mielestäni hirvittävän paljon omatekoiselle villatakille.
Takin kohtalona oli jäädä kaapin hyllylle neljäksi vuodeksi, Strömsö- malli ei valmiina minua miellyttänyt, istuvuus oli sitä ja tätä.
Tänä syksynä purin jakun kerille, vyyhditin kerät ja pesin langat uuteen käyttöön.
Nyt odotan välähdystä mitä niistä tekisin, pelkkinä lankakerinä niistä ei ole iloa.
Pirkanmaan Kotityön lenkkimohair on niin laadukasta, että se kestää purkamisen ja pesun jälkeen on taas kuin uutta lankaa.
Harmaalla kerällä on purettu huivi, sitä pidin teatterireissuilla hartioilla mohairmekkoni kanssa.
Oli taas sattuman sanelemaa tuo yllättävä kysymys sähköpostissa kun olin juuri edellisenä päivänä sovitellut jo parikymmenvuotiasta lenkkimohairmekkoani tulevan talven käyttövaatteeksi.
Tämä mekko on kudottu paksuneulekoneella ihan suoraksi pötköksi, tällainen malli sopii minulle kuin työrukkanen, vai mitä Jymy?
Pötkömäisten mekkojeni päällä pidän aina ylimääräisiä kuhmujani peittämässä jonkinlaista jakkua, tämä tekele ja myssy on sateenkaarenväristä mohair-lankaa. Tällä jakullakin on ikää vaikka kuinka monta vuotta, ainakin kymmenen...
Tämän jakun kuosittelu on sanoisinko -no sanon -jkv persoonallinen, erilaisten lisäysten takia Ensin siitä tuli muhkuroitani peittämätön eikä tämän langan purkaminen onnistunut joten lisäsiipiä piti tehdä luovalla tavalla. Tämä lanka kestää hassummatkin kuosittelut.
(Studiokuvaajani herra Kukkaro oli taas niin kiireinen ja hätäinen, että en ehtinyt kuvia varten edes ehostautumaan yön jäljiltä, myssykin on päässä miten sattuu -sen ehti asetella Jymy!)
Taas on valittu Vuoden Turhake, siksi pääsi tänä vuonna ns. kertakäyttövaatteet eli pikamuoti.
Nämä eivät ole turhakkeita - nämä langasta (laadukkaista) kudotut ja virkatut vaatteet, tekeleen voi purkaa ja tehdä siitä uuden vaatteen, näin minä usein teen. Käytössäkin laatulanka pysyy nyppyyntymättömänä ja on erittäin miellyttävä päällä.
Tämän blogin aiheen viritti tuntematon Kaija-Leena kysymyksellään ja herättelenkin samalla neulekoneen omistajia kaivamaan koneensa kätköistään ja kokeilemaan mitä sillä nyt saisi aikaiseksi.
Kirpputoreilta ja kierrätyksistä niitä saa nykyään yhdellä pienellä setelirahalla. Vitosen taisi maksaa halvin.
Minun elämässäni on neulekone ollut "aina". Äidilläni oli kutomakone jo 50-luvulla ja sillä hän kutoi meille lapsille paljon vaatteita. Kone oli yksinkertainen, lanka vietiin käsin neulaporttien päältä, sen jälkeen kelkka vedettiin pingotetun langan yli jne. Kymmenvuotiaana kudoin sillä ensimmäisen punaisen puseroni. Itselläni on ollut muutama neulekone/kutomakone - kuinka vain - nykyinen -se joka on sängyn alla ja josta juuri pyyhin enimmät pölyt ja koirankarvat talteen- on paksulankakone.
Poikien ollesssa pieniä kudoin heille paljon vaatteita sukista alkaen.
Vanhan Rouvan -äitini jäämistön valokuvia selatessa hämmästyin kuinka paljon olenkaan koneella erilaisia mekkoja ja asuja kutonut, äitini ne halusi kun olin itse käyttänyt niitä riittävän kauan. Silloin ostin täysvillaisia laatulankoja Arolan Kutomon myymälästä. Ne villat kestivät jopa konepesua. Tuntuu, että samanlaatuisia lankoja ei enää valmisteta. Pari vuotta sitten satuin löytämään kirpputorilta kiloisen kartion ranskalaista merinovillaa, värinä nutria. Nyt siitä on tekeillä virkaten mustan pötkömekon päällä pidettävä jakku. Lanka piti keriä kuusinkertaiseksi.
Eli sanomani on: laatulanka ei ole turhaketta ja hyvästä langasta tehty neulevaate kestää naapurinkin katseen.
Kulunut syksy on ollut enimmäkseen henkisen kulutuksen puolella -on ollut toisten ihmisten asioiden hoitamista ja valmiiksi saattamista (vieläkin on keskeneräisyyttä), yhteisöjen syyskiireitä ja omaan kirjoitusprojektiin syventymistä. Oma projekti on vaatinut paljon ajatustyötä ja sen seurauksena isotädin pärekoppa pullistelee erikokoisia syksyllä kudottuja sukkia ja lapasia.
Tiedättehän -kutominen auttaa keskittymään... Minä nyt satuin keskittymään kutomisiin niin, että pääasia eli kirjoitustyö oli pudota puikoilta pois. Jos aikoo saada kirjoittamisesta tulosta, pitäisi pysyä koneen ääressä muutama tunti joka päivä. Taidankin tehdä uudenvuodenlupauksena itselleni, että pysyn kamarissani koneen äärellä joka päivä ainakin viiden liuskan verran.
Muistuttakaa jo unohdan.
"Kun mää oon askarrellu noita tyynyjä tarpeeks ´ monta, niin sitten saa Emäntäkin uutta askarreltavaa kun se kursii niitä taas kokoon."
