"PUNAJUURILAATIKON MAISTELUA"

"Musta on kehittyny viimeaikoina aikamoinen kulinaristi. Yhtenä aamuna hoksasin naapurin postilaatikon kulmalla tuoreen makupalan ja ennenkuin Isäntä ehti tulla samoille apajille niin mää olin sen piänen hiiren ehtiny nialasta melkein purematta. Kaikilta se purematta nialasu ei kai onnistu, sanoo noi ihmiset kun on joku kiperä asia ratkastavana. Niinkun tossa just´ratkastussa postilaisten lakossa taisi käydä jollekulle. 
Mää muuten en oo koskaan kuulunu postinkantajien räksyttäjiin, mää vaan kattelen kettinkini päästä kun ne kopeloi laatikkojen kansien kanssa. Emäntä mun antaa joskus kantaa mainospostit leuoissani sisälle asti.
Mulla on tällä hetkellä vähän nolo olotila kun mut pantiin miättiin tekosiani tänne terassille. 

Ja syynä mun kaltoinkohteluun on se kun omatoimisesti, kenenkään pyytämättä, pidin tarpeellisena maistaa  maut Isännän punajuurilaatikosta. Se oli niin hyvää, että mää jatkoin ja jatkoin sitä maistelua kunnes kahden litran kiposta oli pohja näkyvissä.

Mää julkasen reseptin Teillekin:
Ensin Isäntä käy Emännältä kysymässä montako punajuurta keitetään. 
"Kolme isoa," sanoo Emäntä ja jatkaa omia hommiaan. 
"Kuinka kauan niitten pitää kypsyä?" kyselee Isäntä. 
"Ne on kypsiä kun haarukka menee pinnan sisälle, tunti siinä menee" -neuvoo Emäntä.
Isäntä istuu pöydän päähän ja alkaa kuoria oman maan valkosipuleita.
"Mitä teet?"-Emäntä utelee.
"Laitan nää kynnet öljyyn, ne on hyviä kun ne vähän aikaa maustuu, sitä öljyä voi laittaa sämpylätaikinaan," kehuu Isäntä.
Kun punajuuret oli kypsiä otti Isäntä ikivanhan raastimen ja raasto ne punajuuret. Emäntäkin tuli taas huoneestaan ja pisti näppinsä Isännän tekeleisiin eli laitto hunajaa mikroon lämpenemään ja  sekotti siihen kermaa ja Aurajuustoa. Isäntä ripsautti sipulirouhetta, suolaa ja valkopippuria punajuurien sekaan ja Emäntä kaato kerma-hunaja-Aurajuustosekotuksen siihen vuokaan. 
"Haen pihalta tuoretta rakuunaa tähän sekaan", sano Emäntä ja vei samalla roskapussin roskikseen. 
Mää taas ilahduin niin Sen kotiinpaluusta, vaikka Se oli vaan käyny kasvihuoneella, että siappasin Isännän huaneesta soffatyynyn ja kiikutin sen Emännälle tervetuliaislahjaksi.
Emäntä piilotteli niitä rakuunoita punajuurien joukkoon ja Isäntä puolestaan ripotteli korppujauhoja päälle koristeeksi ja jätti koko komeuden keittiön pöydälle. Sitä ei voinu laittaa vielä uuniin kun siellä oli kypsymässä sämpylät. 
Isäntä ja Emäntä meni omiin huaneisiinsa kattomaan Särkelä itte-elokuvaa ja mää jäin vartioimaan sitä laatikkoa.
Lopun Te sitten jo tiedättekin.

Toi episodi oli muuten postilakon syytä: mää olisin ollu juuri tänään kolmen päivän lomalla Haukkumäessä. Isäntä ja Emäntä ja 1200 muuta eläkeläistä jäi rannalle ruikuttamaan kun Serenadea ei eilen irrotettu ankkurista tukilakon takia.
ps. Isäntä alko keittämään uutta satsia punajuuria, tuaksu tulee tänne jäähypenkille asti.
Mitä arvelette, saankohan nappula-annokseni kun on normaali ruoka-aikani  vartin yli viisi?
Hyvää syksyä Teille, hyvät ystävät!
t. Jymy-Jami Myttynen-Kukkaro"

"NÄPPYLÄ KIELESS´, SYLJE POIS! THYI!"

Mennyt viikko sai minulla stressihormoonit pinnalle:
a) -menetin mieleisen sihteerin virkani ja hallituspaikkani Eläkkeensaajissa

b)-sain tilalle nuijan. Sitä pitäisi naputella pöydänpäässä tuleva vuosi.

Kokousta edeltävänä iltana sain puhelinsoiton nuijankäyttöön liittyen ja tapani mukaan en jahkaillut vaan annoin vastaukseksi  hmm. Toisessa päässä puhelinta ei vastaustani sen kummemmin kommentoitu ja yön unettomina tunteina kävin keskustelua itseni kanssa, mietin vahvuuksiani ja niitä asioita joissa tarvitsen tukea.
Perimältäni olen karjalaisrotuinen eli "nauraa pittää vaikk ´syän märkänis", sukuselvityksen mukaan minussa on neljäsosa aitoa savolaista -Juvalta- piällysmiesperimää. Kun olen  tiedon löytänyt vasta viime vuosina, aion käyttää sen ominaisuuden hyväkseni niin perusteellisesti kuin pystyn. Puoliso- herra Kukkaro on sitä saanut jo kokea 50 vuotta- kuulemma! (En ole huomannut.)

Uusi tehtävä sai minut  melkein mykäksi kun stressi nosti kipeän näppylän kielensyrjään.
Mitäpä sitä sen kummemmin potemaan kun käytössä oli edesmenneen anopin pettämätön ohje.
Sano kaksi kertaa:" Näppylä kieless`sylje pois, thyi! Näppylä kieless´sylje pois, thyi!" Niin tein ja näppylä hävisi.

Eilen koin kummia tuolla Valkeakosken suunnalla kesken toista kokousta.

Yritin salaa naputella päivitystä Facebookiin ja kirjoitin : "Kokouspäivä Waltikassa" kun teksti näkyikin "Kokouspäivä Baltiassa", samalla kateederilla puhuja kertoi kevään matkasta Baltiaan!!!
Kuunteliko älypuhelimeni kokouksen kulkua? Olin mykkänä hämmästyksestä ja piilotin puhelimen käsilaukkuni uumeniin ettei se enempää kuulisi toisten juttuja.

Eikä tässä vielä kaikki: kokoustaminen jatkui  illalla kyläyhdistyksen syyskokouksen merkeissä kylän koululla. Kaupunginjohtajan alustusta kuunnellessani huokailin itsekseni: "Olisipa syntymävuoteni 2000-luvun puolella, eikä 1940 -luvulla!" Kaupunkimme kehittämisvisiot ratikkapysäkkeineen ja juna-asemineen olivat niin huimia, että tuli palava halu nähdä ne toteutuneena. Omaan käyttöön ne eivät valmistu...

Blogihiljaisuuden aikana olen opiskellut digin saloja ja kirjoitellut Elämä tarinaksi-ryhmässä.
Kirjoitushuoneemme ikkunan takana kulkee pikkukoululaisia hankkimaan omia "elämänsä tarinoita" uimahallin veden alta.

Yhden oivalluksen koin  yösydännä tekstinkäsittelyä harjoitellessani: hoksasin ihan itse kuinka leikataan ja liitetään ja leikataan ja kopioidaan tekstiä, siis nyt vasta vaikka olen kirjoitellut vuosikymmenet!

Kädentaidot-messuillakin poikkesin 55000 muun henkilön kanssa. Nyt ei silmääni osunut hittituotetta joka olisi ollut usean kävijän yllä ellei sitä ollut värikkäiden trikootunikoiden kirjo. Niitä oli myynnissä ja melkein joka toisen tai kolmannen naishenkilön vaatetuksena. Ihailin tavarapaljoutta, mutta en tuonut kotiin yhtään nyssäkkää.

Kotipuolessa on kaikki ennallaan, koirani Jymy-Jami pitää matot makkaralla ja nurkat pehmeinä karvoillaan. Jymyn kuljetushommat jatkuvat, kuten kermatetran kuljettaminen salaa makuuhuoneeseen ja kerman herkuttelu untuvapeiton päällä. Pyykkihommiksihan se meni ja yön aromina muiden lisänä saatiin tuoksutella happaman kerman pikanttia tuoksua.

Kaikenlaisia positiivisia kiireitä tässä on tulollaan jos postilaiset saavat sovun aikaan tämän viikon aikana, Jos ei, niin sitten vain ollaan...

MIHIN KATOSI LOKAKUU?

Voi voi, löysin taas itseni vaikka en hävöksissä ole ollutkaan. Kirjoituskäsi ja luova ajattelu ovat pitäneet lomaa monen muun askareen vaikutuksesta.

Pihapiiri ja puutarha on putsattu nurkkia myöten talven odotukseen. Peräkärry on ollut kunniatehtävässä ja minulle on tullut sujuva rutiini kaatopaikkakäynneistä. Mieli on pitänyt kovettaa kun heiluriote on heitellyt epäkuranttia (ja välillä parempaakin) nurkkientäytettä roskalavoille. Lajittelu on ollut sujuvaa.

On tässä ollut muutakin kuin arkista aherrusta; saimme serkkulauman syyslomanviettoon Mummilaan. Ensin tuli kymppikerholaiset tytöt eteläisestä Suomesta kahdestaan junalla.
Jo aikapäiviä sitten olivat varanneet leikkimökin majapaikakseen. Pappa viritti tytöille lämmöt ja valot pimeille illoille. Makuupussit eivät olleet tyttöjen mieleen, höyhenpeitot kelpasivat. Leikkimökin sisustus oli taas luovaa ja rentoa.

Jymy villiintyi tyttöenergiasta ja viihtyi tyttöjen niskassa ja lautasen reunamilla joka hetki.

Lauantaina saatiin peräkamariin teinipoikaserkukset. Pappa oli taas varattu tukihenkilöksi Mauton  omatoimituunaajille.

MinäMummi sain seistä hellan ja tiskipöydän ääressä useammankin tunnin päivien mittaan. Ihan mielelläni sen teinkin. Letut mansikoilla ja kermavaahdolla ja kotitekoinen pizza tekivät kauppansa iltapalalla. (Huom. tyttöjen käsissä kommunikaatiovälineet!)

Pojat harrastelivat omia juttujaan ja tyttöjen kanssa mietittiin mitä tehtäisi kun Jymyn kanssa painimista ei enää jaksaisi.
"Kauheat Karnevaalit"  oli se mikä tyttöjä veti. Kyläkaupasta haettiin rannekkeet ja tytöt ohjeitten kera saatettiin Särkänniemeen.

Kauheata oli ollut kun tytöt iltahämärissä Särkänniemestä haettiin.
Sellainen oli vaikutus, että saatiin ilmoitus:" Me tullaan nyt sisälle yöksi, leikkimökissä on spidereitä!" Olin sanonut, ettei huonehämähäkkejä saa nitistää, ettei onni katoa.

Maanantaina yksi isistä haki tytöt kotiinpäin jatkamaan syyslomiansa.
Teinipojat viihtyivät peräkamarissa yksin ja yhdessä koko viikon.
Tämä oli hauska loma, poikien perheistä oli lomanvietossa yksi kustakin perheestä. Harvemmin näin käy.

Seuraavalla viikolla kaksi Ikean kassillista lomapyykkiä käytiin pesemässä kylän pesulassa.

Omat harrastuspiirini ovat toimineet henkireikänä lokakuun aikana, siis kirjoittajapiiri ja Eläkkeensaajien toiminta. Helsingissäkin poikkesin, tai oikeastaan vain Pasilassa kirjoittajaryhmän tapaamisessa ja ihmettelemässä  keskeneräistä aseman ympäristöä. Nyt se kai on jo uudelleen avattu ja kansalle nähtävänä.
Facebookin myyntiryhmästäkin olen tehnyt ostoksia: laatikollisen Aarikan puukoruja, jotka ovat minulle lempikoruja neulevaatteissa ja hattujen ja huivien koristeina.

Muutaman uuden hepeneen olen ommellut syksyn menoihin. Mustavalkoinen mekko on sitä kuuskytlukulaista rypistymätöntä "crimpleneä" ja tunika hyvää puuvillaa. Kankaat on ostettu Eurokankaasta ja tehty vanhalla puserosta tehdyllä kaavalla.

Iltaisin olen kuunnellut äänikirjoja, viimeksi Aamulehden lukijakirjana Kati Tervon Ellen Thesleff´istä kertovan kirjan "Iltalaulaja", Taija Tuomisen "Tiikerihain", Laila Hietamiehen "Hiljaisuus" ja Olli Jalosen "Merenpeittoa" kuuntelen parhaillaan. Kuunnellessani olen kutonut muutamankin parin villasukkia. Minulla on ollut mahdollisuus kutoa pitkästä aikaa muutamat ihan pienet lapsensukat ja lapaset josta olen oikein mielissäni.

Marraskuun alkupäivät sisältävät tärkeitä muistoja: seitsemäs marraskuuta 1977 muutettiin tähän taloomme josta olemme nyt pikkuhiljaa luopumassa.
Tämän  bloginikin aloitin marraskuun alun päivinä 2012 ja ensimmäinen kirjoitukseni "Viekas ja pitkähäntäinen" kertoi edellisestä bernistämme Hymystä.
Tänään menemme muistelemaan omaisiamme ja viemme kynttilät haudoille.

Jymy pitää edelleen huolen talon vakituisen väen hyvinvoinnista; lenkit on tehtävä säännöllisesti ja sisäleikit tyynyjen kuljetuksineen tehdään  yhteisymmärryksessä.

Hyvää ja rauhallista Pyhäinpäivää ja syksyn jatkoa Teille, hyvät lukijat!