NYT LÄHTI KOKO ORKESTERI

-ja talo täyttyi tyhjyydellä.

Nimittäin perjantaina vietiin yksi peräkamaripoika junalle kohti Hämeenlinnaa, toinen peräkamarilainen pyysi itselleen yökylään seuralaisen kun Mauto oli ajokelvoton eikä kotimatkaa voinut tehdä.

Pappa oli päivän talkoohommissa eikä paikalla ollut korjausavustajaa.

Kun Pappa iltapäivällä kotiutui, oli pojanpoika jo ehtinyt omin neuvoin korjata Mautonsa. Aika näppäriä nämä nykyajan nuoret. Sen palveluksen Pappa teki, että pesaisi pikku Mauton pyhäkuntoon ja niin  pääsi peräkamarin orkesteri koteihinsa viikonlopun viettoon.

Minä olen kokenut lähes tuskaa kun muutaman raportin deadline on ollut tämä viikonloppu.

Tiesin, että saan omaa aikaa koko lauantaiksi kun puoliso oli kylillä markkinamiehenä talkoilemassa.

Kannoin koneet ja kansiot kesähuoneeseen ja siellä muutaman tunnin ahkeroinnilla sain tehtävät tehtyä ja postit lähtemään minne pitikin.

 On se ihmeellinen juttu: kun saa paineenalaiset tekemiset tehtyä tulee sellainen olotila, että tekisi vaikka mitä. Minulle virisi taas kirjoittamisen into. Kesähuoneen ilmapiiri on siihen nyt kannustava.

Ystäväni Jymy-Jami vahti, ettei mikään pääse häiritsemään vaativaa työtäni.

"Isäntä lähti aamulla melkein ennen kukonlaulua kylille ja käytti mua vaan lyhyellä pissalenkillä kylätiellä. Isäntä sano mulle " Jää tänne vahtimaan Emäntää ja poikia." Mää nukun kesällä vessan lattialla kun siellä on viileetä. Nyt mää jäin makuuhuoneen ovelle kun Isäntä sitä toivo. Joku kumman ikävä mulle tuli kun mun piti nostaa kuono kohti kattoa ja laulaa niinkun Ulvova Mylläri siinä elokuvassa. Parikin laulua siinä ehdin huikata kun huomasin, että Emäntä oli heränny. Me käytiin kiertämässä tonttia ympäri ja kun Emäntä mua taluttelee niin munkin askellus on sellasta verkkasta ja viipyilevää, nuuskin joka puskan ja teen niihin omat merkintäni. Nykyään mää kuovin merkkien  jälkeen pitkät multaroiskeet, Emäntäkin joutuu niitä pakenemaan. Toi orkesteri joka täältä poistu soittaa sellasta möykkää ettei mun herkät korvani sitä suvaitse. Mää haukuin niitten sovellukset. Ja lujaa haukuinkin. En tykkää moponkaan äänestä, musta on ihan kamalaa kun Peräkamarin poika sillä kaasuttelee tossa pihassa ja kurvaa kohti kyliä. Siitäkin mää niitä haukun."

Nyt alkaa eläkeläisen lomalomaloma ja erityiset puuhat: ikkunanpielien maalaus, teipit on jo kiinnitetty. Ovien maalaus ja ovienpielet ovat seuraavassa ohjelmassa, varasto alkaa olla puolityhjä jne.
Lomalla saa olla vähäistä mutta näkyvää ja leppoista tekemistä, vai mitä!

NYT TUNTUU TÄLTÄ

 Samaisen mummon lepohetki on jokakesäinen tunne/tunnelmakuva blogissani siitä hetkestä kun meidän lomalaiset ovat kotiutuneet ja muut suoritteet saatu onnekkaasti toimitettua.
(Taulu on terassini seinällä muistuttamassa siitä, että oma lepohetki on tärkeä osata ottaa. Kuva symbolisoi minulle turvallisuutta ja tätä hetkeä: vankka kivijalka jalkojen juuressa, tukeva auringonlämmittämä hirsiseinä selän takana, ikkunan takaa utuisten pitsiverhojen raosta kurkistaa jälkipolvi ja lemmikki suojelemassa lepohetkeä. )

Tänään oli meidän pihapiirissä pikku kekkerit pojanpojan ammattiinvalmistumisen kunniaksi.
Pihatie oli täpätäynnä autoja...

 ...ja pihanurmella iloisia ihmisiä, isoja ja pieniä.

Olin luvannut valmistaa pojan toivomuksesta voileipäkakkuja, kaksi kinkku-ym. möhnättäytteellä ja pyöreän kasviskakun Pirkka-ohjeella. Sekin oli yllättävän maukas ja riittoisa, pitänee tehdä toisenkin kerran. Kinkkukakuissa on runsaasti täytettä ja ne hupenivatkin nopeasti.

Mansikkakermakakku piti tietenkin olla ja ehdin aamulla tehdä raparperipiirakankin, sen jota kaikki kehuvat:  pohjaan tulee piimää ym. raparperien päälle rahka/kermaviili/kananmunatäyte ja päälle muruseos. Mikä aine siitä tekee niin maukkaan? Hyvää oli.

Vieraita tuli lisää ja tuli paniikki että riittääkö tarjottavat??? Onneksi oli pakastimessa Moilasen Karjalanpiirakoita ja niitä paistaa hötkäsin kaksi pellillistä. Munavoin kanssa niitä tarjottiin. Äkkiä nekin hupenivat.

Louhisaaren juoman 10-litranen satsi hävisi tuota pikaa.

Puoliso- herra Kukkaro hääri kahvinkaatajana ja tarjoilijana, minä pyörin siellä ja täällä.
Tarjoilu järjestettiin kesähuoneeseen ja istumapaikat yli 30:lle vieraalle kesäkatokseen. Hyvin paikat riittivät kun saatiin upea ilma juhlien ajaksi.

Päivän merkkihenkilö oli suu muikeana muistamisista.

Lomatytöt pyysivät jatkoaikaa, mutta oli sanottava, että jatketaan lomaa toisella kerralla. Apeana heillä alkoi kotimatka...
Talo ei vielä kokonaan tyhjentynyt vieraista - kolme nuorta jatkaa lomaansa mummilassa. Eivät tiedä mikä heitä tulevina päivinä odottaa - työleiri! Nurkat tyhjiksi ynnä muuta vähäistä vaativampaa toimeenpanoa!

Nyt tämä mummi istahtaa terassille ja ottaa lasillisen viiniä, sopiiko?

KESKELLÄ KESÄÄ

Aivan ensimmäiseksi, ettei unohdu toista kertaa tänään: kihlasormuksessani on päivämäärä 20.6.1969.
Päivän alkajaiseksi se ei tullut mieleen kun kun kihlasormi on tyhjää täynnä.

Viikko sitten jouduin ottamaan 50 vuotta vasemmassa nimettömässä pysyneen kihlan väkivalloin irti, syy näkyy alla. On aika alaston olo, sanon suoraan.

Puoliso- herra Kukkaro ei ole  käyttänyt sormustaan vihkimisen jälkeen, eli melkein viiteenkymmeneen vuoteen...Työ kuulemma esti sen käytön.
Keskinäisiä kihlojen muistojuhlia ei nyt suuremmin juhlita, sille järjestetään oma aika myöhemmin.

Vilkasta seuraelämää on taas vietetty niin, ettei blogillekaan ole tullut kirjoiteltua. On ollut sekä edustamista että työntekoa ja pakonsanelemaa lepäilyä kun tuo ei-toivottu fibro taas oireilee oikein kunnolla.
Edellisviikolla ajeltiin maseudulla hiekkateitä peräkärryn kanssa, saatiin toimitettua terassilaudat Ensimmäisen Pojan mökille.
Lauantaina ajeltiin Espooseen  lähipiiriläisen valmistujaisjuhliin. Nuori valmistui oppisopimuksen kautta hyvään ammattiin ja työllistyi heti.

Lähipiirin nuorin harrastaa keppihevostelua, äidin pajassa on synnytetty heppalauma

ja isä on rakennellut esteitä.

Huvimajassa  ratsumestari  voi hioa hyppystrategioitaan...

Tiistaina saatiin lähipiirin nuorimmat eli kaksi melkein kymmenvuotiasta serkusta lomaselle mummilaan ja peuhaamaan Jymyn kanssa.

Pappa viritti leikkimökkiin valot ja tytöt rohkenivat yöpyä mökissä kahdestaan. Sisustus on taas persoonallinen...

Yöturvaksi asettautui yllättäen naapurin ystävällinen pikkukissa.

Päivällä monta kertaa ja iltamyöhälläkin on käyty Kuuselan uimarannalla.

Peräkamarissa asustelee lomallaan yksi teini ja toista Mautoineen haetaan tulevalla viikolla Tuusulasta. Eli elämää on...

Juhannusaaton väen kokoonpanosta ei ole vielä tänään mitään tietoa, siis en ole sitä kummemmin ajatellut. Lomatyttöjen ja muun nuorison kanssa pidetään ihan tavallinen grilli-ilta ja mennään kokolle jos sellainen kylältä löytyy.
Ajatuksissa on nyt vain sunnuntain kekkerit tässä meidän pihapiirissä, sellaiset pidetään Neljännen Pojan Ensimmäisen Pojan valmistujaisten merkeissä.  Kestitä pitäisi ainakin kolmekymmentä henkeä...
Tänään kävimme kaupoilla, ostoslappu jäi pöydälle! Vain fetajuusto oli unohtunut... Vielä tuo muisti jonkinverran näköjään toimii...
Juhannuspäivänä kokoan pari voileipäkakkua ja sunnuntaina teen raparperipiirakan ja perinteisen mansikkakakun. Vastavalmistuneen kotiväki tuo muuta tarjottavaa.
Onneksi pihapiiri näyttää parhaat puolensa.

(Asuntovälittäjäkin kävi ja toiminta aktivoidaan kunhan saadaan tärkeimmät fiksaukset valmiiksi. Aihe on henkisesti niin rankka, että tuntuu kaikki ilo kesästä kadonneen. Ei oikein tiedä mistä alottaisi...ja mihin päädytään...)

LEPPOISAA KESKIKESÄN JUHLAA TEILLE HYVÄT YSTÄVÄT!

NAUTINNOLLISTA JOUTILAISUUTTA JA ONNETTOMUUS

Kesäkuun alkupuoli on kulunut niin nopeasti, ettei oikein mitään ole jäänyt mieleen.
Lomapoikia on ollut peräkamarissa taas vaihtelevilla kokoonpanoilla: välillä on iltapäivään asti nukkujina serkukset, välillä joku vieraampikin ystävä. Näyttä siltä, että tämä malli jatkuu koulujen alkamiseen asti.

"Tuusulan Tarekin tossa poikkes mun kanssa juoksemassa pitkin pihaa. Ensin me vähän päästeltiin toisillemme syviä kurkkuääniä, mutta Emännät karjas meille jotakin ja me pidettiin sitten kuonomme kiinni.

Kun välillä huilattiin pidettiin tommonen hajurako.

Osattiin me olla ihan kuonottainkin. Mää oon toi oikeempi. Enkä mää nuole mitään oravaa vaikka siltä näyttää, se on mun tassu lepoasennossa.

Yksi lomalaisista lähti Mautonsa kanssa Tuusulaan. Hyvää lomaa!

Puutarhassa ja pihassa on raivattu nurkkia siistimmäksi, kaatopaikalle taas riitti vietävää.
Sisällä kaapeissa alkaa olla jopa tyhjiä hyllyjä kun olen saanut itseni luopumaan turhista ja tarpeettomista kaapintäytteistä. Pari isoa pahvilaatikollista keittiötarvikkeita lähti kierrätykseen. Yhden piknikkopan täytin langoilla ja käsityötarvikkeilla. Toivottavasti ne kelpaavat jollekulle kierrätyksestä.
Jos tämä tyhjennysvauhtini jatkuu, saattaa käydä niin, että muuttoauto tulee olemaan aika tyhjä...
Kävimme taas katsomassa rakenteilla olevaa taloa, jospa sieltä löytyisi meille uusi koti seuraavaksi kesäksi.
Minä olen niin innostunut ajattelemaan uutta kotia vaikka nykyinen ei ole vielä edes myynnissä. Välittäjä on ottanut kerran yhteyttä mutta on kai unohtanut meidät kun käyntiä ei ole kuulunut.

En ole moneen vuoteen tömpsäyttänyt autollani toisiin autoihin tai muihin esteisiin. Tänään niin pääsi käymään:

Olin ollut pari tuntia vuohenputkiviidakon valloittajana ja oiva apulainen, Lidlistä ostettu työjakkara jäi odottamaan uutta valloitusta kukkapenkin reunalle.
"Mikä jäi auton alle?"-kysyi pojanpoika jota olin kyyditsemässä kylille.
Puoliso- herra Kukkaro on viihtymässä kavereiden kanssa rantasaunalla joten taidan pitää omana salaisuutenani tämän tömpsähdyksen. Vakuutusyhtiötä on turha vaivata.

SE ONKIN TAAS KESÄKUUN VUORO

Joko voi rattikelkan viedä varaston orrelle?

Ehkä olen onnekas ja istahdan omenapuun alle kuuntelemaan linnunlaulua!

Hyvä niin, nyt voi alkaa ottaa rennommin tässä elonkaaressa. Tai kuinka sen nyt ottaa: tehtävälista on p-i-t-k-ä.
Hetki menneessä: toukokuu oli positiivisen kiireinen kuukausi, edellisessä postauksessa oli pieni osa.
Karoliinanpäivästä Lyydiaan olin pienellä lomasella Virroilla Rajaniemessä.

Lomailun aiheena oli Juha Vuorelan vetämä "Suvun vaiheet tarinoiksi"-kurssi. Olen löytänyt sukujeni juuret sekä äidin, että isän puolelta. Kiinnostukseni juurieni tutkailuun heräsi kun sain syksyllä 2015 ukki Myttysen arkiston haltuuni. Mitään eriskummallista ei löydöissäni -vielä- ole ollut. Kiinnostukseni kohteena on esivanhempieni eletty elämä -missä -kuinka?

Kuvassa nuorikko Ester Elviira Pöllänen, sulho Karl Hjalmar ja kantaäiti Anna (os Tervo) ja kantaisä Matias Myttynen kesällä 1910 Lieksan Kylänlahdella. Isäni Onni syntyy vasta 1916.

Koti Jääskessä 1923, kuvassa äiti - Halosen Hilja os. Luukkonen ja tyttäret Irma ja Irja (äitini)sekä Hupi-koira.
Isä Erkki on laitettu kameran taakse.

Jo näistä kahdesta kuvasta saa syntymään vaikka minkälaista sukutarinaa. Äidistäni olenkin jo
muutaman jutun saanut kirjoitettua.

Nyt on jätettävä erittäin houkutteleva kirjoitusprosessi hetkeksi kesäteloille kun muut toimet näyttävät vievän kaiken ajan.

Nurkkien tyhjennys talon myyntiaietta varten on hyvässä vauhdissa, kaatopaikkakuormia on joka nurkalla odottamassa lastausta ja poisvientiä.
Terassin kuntoonlaitto on puolitiessä, katoksen tuunaus vielä odottaa kesäpoikien apua.
Tänään onkin puoliso-herra Kukkaro Neljännen Pojan kanssa Kontiolahtireissulla hakemassa peruskoulunsa päättänyttä pojanpoikaa mopoineen kesänviettoon ja moporemonttia ja aputöitä tekemään.
Toinenkin pojanpoika päätti peruskoulunsa ja nyt on peräkamari valjastettu taas nuorisotilaksi.
Yksi nuorista valmistui ammattiin ja sen kunniaksi käytiin viikolla hiukan juhlimassa- ruokailun merkeissä tosin.
Huomenna -jos selviävät tämäniltaisesta Rosendahl-rannan juhlinnasta- on tarjolla hiukan parempaa suupalaa. Tein valmiiksi huomista varten pari voileipäkakkua ja täytekakun.
Kun odottelin pullia uunista katselin aikani kuluksi kun rusina seilasi edestakaisin Louhisaarenjuomapurkissa. Tein sitä kesän alkajaisiksi ämpärillisen.

Olisi sitä muutakin puuhaa, mutta joskus rauhoittuminen ja hupi on pienestä rusinasta kiinni...

Odottakaamme lämpimiä keskäkuun päiviä!