MERKITTÄVÄ PÄIVÄ

 "Päivää, sitä tulin tässä Teille kertomaan jos ette sitä tiänny, että mää -Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente) olen tänään täyttänyt kunnioitettavat kaksi vuotta.

Mut otettiin tähän Emäntäni rouva Myttysen ja Isäntäni herra Kukkaron huoltovastaavaksi kun edelliset bernit Berry ja Hymy oli päässy koirien Sinne Jonnekin.

Nimeni sain kun lomatytöt kuuli että oon syntynyt ja oon poikakoira ja ne oli kyläkaupassa huamannu karkkiaskin jonka nimi oli Jymy. Siitä mun nimi sitten sai alkunsa.

 Entinen koira oli Hymy ja kun sen nimen sano niin suu meni somasti suppuun. Mun nimestä menee kans´ suu supulle. Oikeesti mun kotinimi on Jami, mutta täällä blogissa kuljen salanimellä Jymy.

Hyvin oon kuulemma tehtäväni saanu hoidettua, Isännänkin lonkat on kun nuorella kölvillä kun me niin ahkerasti reippaalla ravilla tossa kylätiellä mennään.

Kun mää olin vielä ihan skidi, isäntäväki luuli, että mää oon sellanen rajottunu luanteenlaadultani, kun viihdyin tässä rinkulassa. Rajani tunnen vieläkin, pysyn aika hyvin omassa pihapiirissä, paitti joskus...

Harjotus tekee mestarin, määkin harjottelin tota soffallaistumisen jaloo taitoo. Kokeilin, mikä olis se paras asento. 

Nykyään mää meen soffalle kun oon löytänyt jotakin miälenkiintosta naposteltavaa. Kuten Emännän puhelimen. En enempää kun kaks oon saanu tärveltyä -toistaiseksi.

Hyvin tää munkin elämäni täällä maaseudun rauhassa on sujunu, oon käyny leikkikoulut ja oppikoulut, näyttelytreenit ja vaikka mitä. Yhden vihreen rusetin sain viime talvena tuuheen häntäni ansiosta. Tossa keväällä mun piti mennä näyttelyyn, mutta multa putos melkein kaikki karvat enkä puolikaljuna viittinyt itteeni näytellä.

Pentuna tein hyvinkin ahkerasti Emännän apuna puutarhahommia, mutta tällä aikuisiällä en sellasiin enää puutu. Jos vaikka pallo menee kukkapuskaan, niin en sitä itte hae, odotan, että sen sieltä joku mulle heittää.

Sen verran olen multahommiin vieläkin perehtyny että tiedän missä on muhevammat maat jos jotakin pitäis tallentaa. Niinkun tossa yhtenä päivänä kun Emäntä ja Isäntä rakenteli jotakin ja mää olin vapaakävelyllä niin pinkasin naapuriin ja toin siältä tuliaisena semmosen vauvan vaipan, leppäkerttukuvioisen.

Ensin mää piilotin sen Emännän hernepenkkiin ja toisena päivänä kaivoin sen ylös ja vein sen perunamaahan.
Mulla on semmonen tapa, että jos Emäntä vie vaikka pyykkiä ulos narulle, niin mää meen aina mukaan jonkun tossu suussa ja kuljettelen sitä kiäpin takamettässä. Kun Emäntä sanoo, että tuo tossu takaisin, niin mää haen sen ja pudotan samaan paikkaa mistä sen otinkin.

Terve oon ollu, painan tommosen 53 kiloo ja kirjoihin on merkitty AA/OO. Yks piäni punkki oli silmän päällä, ei muuta.
Tän talon vakituisena väkenä on kaks´eläkeläistä siis Emäntä ja Isäntä, ja tilapäisvakinaisena henkilöstönä täällä kulkee sekalainen joukko nuarisoo. Kun nuariso nukkuu, ja senhän ne osaa tehdä iltapäivään asti - niin määkin nukun niitten oven takana enkä hiiskahdakaan.

Sillon kun mää olin ihan pentu, niin Emännän kanssa purettiin mun iltavilliä ja pelattiin höntsyä pihalla. Kukaan muu sitä ei osaa yhtä hyvin kun Emäntä, muut ei jaksa kauaa. Tää mun jalitsupallo on aika tussu, mutta se lentää kauaks` Emännän panaanipotkulla. Tää on meirän yhteinen jokailtanen harrastus. Tiätteks´ te muita yli seittemänkymppisiä mammoja jotka pelaa jalitsua koiransa kanssa?

Mun on mainittava yks´asia kun siitä tahtoo Emännälle ja mulle tulla joskus ristiriitaa. Tiättehän, että tää ikä on semmosta kiihkeetä lemmenodotuksen aikaa ja kun ei niitä sopivia tyttökoiria aina oo lähettyvillä kun p------  siis suaraansanottuna panettais ihan vietävästi niin on tyydyttävä korvaavaan apuun. Ja se on ollu tänä talvena Emännän päiväunityyny. Emäntä sitten anto tän koko tanhuryhmän mulle ikiomaks.

 Mun lempiystäväni on edelleen Neljäs Poika, sen kanssa viäläkin painitaan sillon tällön tai ainakin halataan.

Mää sain kesällä uuden niinkun serkun kun Kolmannen Pojan perheeseen tonne Tuusulan Purolaan tuli lajitoveri Tare. On se käyny täällä meilläkin ja kerran oltiin kaksin monta tuntia kun aikuiset oli jossain juhlinnassa.

Tää mun merkkipäiväni alko reippaalla aamulenkillä ja sen jälkeen mää nukuin makeet aamupäiväunet. Juhlani kunniaks` sain jäädytettyä, hyytelöitynyttä lohta. Sen syänti kävi niin nopeesti, ettei Emäntä ehtiny kuvaakaan ottaa.

Mää toivotan kaikille Maroussia Vipeltäjä-siskoille -Irmalle ja Nillalle, velipojille Dantelle, Kasperille, Benjamille ja Oskarille oikein hyvää syntymäpäivää. Painitaan kun tavataan!

Tervehtien Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro!

VIIKON VARRELTA

On taas tunnelmakuvan aika, kaipaatteko selityksiä?

Tässä sitä tulee:

Lauantaina tuli Kolmannen pojan perhe yökylään berninpentu Taren kanssa.

Jymy ihastui pieneen "serkkuunsa" ja leikit sujuivat sopuisasti.

Sunnuntai lähdettiin koko ihmiskonkkaronkka Hämeenkyröön Veetin konfirmaatiota todistamaan.

Onnentoivotukset Veetille elämään!

 Maanantaina saatiin kaksi teiniä taas peräkamariin.

Tiistaina haettiin kaksi tyttöstä -lähipiirin kuopukset- junalta, tulivat ensimmäistä kertaa ilman saattajia Pasilasta Tampereelle.

Päivä oli helteinen ja loppupäivä vietettiinkin Kuuselan uimarannalla.

Tytöt viihtyivät vedessä tuntitolkulla ja mitä minä tein?

No istuin retkituolissa rentona, kuuntelin äänikirjaa ja kudoin pitsisukkaa, tietenkin. Välillä pulahdin minäkin uimareitten sankkaan joukkoon.

Varaston katto vaati pientä parantelemista ja sen korjaus oli varattu tälle viikolle. Teinipojat pääsivät Papan oppiin kuittaamaan keväisiä förskotteja.

Myöhäisellä lounaalle jälkiruoaksi paistoin litran taikinasta vohveleita. Kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa pino hupeni hetkessä. (ps. 800 g:n purkista näkyi pohja herkuttelun jälkeen!)

Ensimmäisen yön tytöt  nukkuivat peräkamarissa, mutta serkkupoikalauman vallattua taloa, päättivät tytöt siirtyä leikkimökkiin omaan rauhaan. Oven lukkona oli nukenvaunujen vanhat jouset...

Iltamyöhälläkin käytiin uimassa.

Päivisin on ollut  lomailmaa parhaimmillaan  eli kunnon hellettä- ja enempi touhuaminen on jäänyt vähäiseksi. 

Varaston katto tuli korjattua torstaina. Teinipojista on jo suuri apu kun sitä tarvitaan, ja pojatkin oppivat elämässä aina tarvittavia kädentaitoja.

Perjantaina sitten taivas repesi ja antoi toivottua sadetta.

Jymyn kanssa seisottiin pitkä tovi katoksessa ja kuunneltiin sateen solinaa.

Lauantaina olin saattamassa pitkäaikaista ystävää, työtoveria iäisyysmatkalle. Tunsin erityistä läheisyyttä häntä kohtaan -ukkini oli syntynyt samassa kylässä- Kuhmoniemellä.

Illansuussa haki Ensimmäinen Poika kuopuksensa ja serkkutytön jatkamaan mökkilomaa.

                                                           "Mää tuun mukaan!"

Kulunut viikko on ollut täynnä elämää ja ruoanlaittoa. Aamuisin kun nuoriso (5), kuka missäkin huoneessa on vielä vedellyt hirsiä leivoin pellillisen lämpimäisleipäsiä. Heti oli koppa tyhjä ja illaksi leivottiin uusi satsi - ja taas aamulla uusi. Ruokaa on ollut tarjolla monenlaista. "kaik´män eikä piisantkaa" on todettava. Aamuisin on tiskipöydältä löytynyt paistinpannu, pojille on maistunut yöpalana munat ja pekoni. Kasvava nuoriso tarvitsee proteiinia! Yölläkin!

Louhisaaren simaa tein 10 litraa, näille helteille olisi pitänyt tehdä 20!

Puolison- herra Kukkaron jaksamista  olen tarkkaillut, sattui nimittäin tällä viikolla alkamaan se kahdenkymmenen kerran sädehoito... Onneksi katonkorjaus poikien kanssa vei ajatuksia toisaalle ja hoitokin on sujunut ongelmitta.

Mitähän sitä nyt tekisin?

Taidan siirtyä terassille ihailemaan Vanhan Rouvan -äitini- kasvattamia orkideoita.

Juurakot ovat ainakin seitsemän vuotta vanhoja ja joka vuosi ne kukkivat.

SISKO SAI SUKKIA

Pikkusisko Leena ja tyttärensä Heidi Ruotsista tekivät koti-Tampereelle yllätysvierailun viime viikolla. Leena on asunut Ruotsissa jo yli viisikymmentä vuotta, lähti sinne ystävättären kanssa kun se silloin oli muotia. Pakottavaa tarvetta ei ollut, töitä olisi Tampereellakin riittänyt siihen aikaan.
Silloin tällöin treffaamme Tukholmassa, Tallinnassa, Helsingissä tai Tampereella.

 Nyt kävimme muistelemassa syntymäkotimme, Lapintie 18, pihapiirissä lapsuuttamme

  Tämän oven portailla isämme Myttysen Onni ja äitimme Irja kohtasivat ensimmäisen kerran kesällä 1944.
Kampaamo oli samalla paikalla jo silloin. Oven toisella puolella oli Tampereen Meijeriliikkeen maitokauppa. Meidän koti oli kampaamon yläpuolella.

Keittiön ja pikkukamarin ikkunat olivat pihan puolelle.
Monta muistoa saimme tiristetyksi muistoistamme, Leena muisti sellaisia asioita, jota minä en muistanut ja päinvastoin.
Käytiin tapaamassa paria velipoikaakin, toista Pappilanpuistossa ja toista Siurossa.
Siuron veli ja käly olivat loihtineet meille herkullisen lounaan. Pöydällä oli pöytäliina, jota tuijottelin hetken kuin tunteakseni, käly pelasti tilanteen ja sanoi minun antaneen sen hänelle joskus. Siitä täytyy olla jo parikymmentä vuotta!

Pikkusisko Leenakin tulee tähän kunnon ikään ja siksi juotiin etukäteen syntymäpäiväkakkukahvit aterian päälle.

Leena on vetänyt työpaikkansa tilaisuuksissa Pikku Myyn- roolia, se hänelle sopiikin.

Minäkin sain myymäisen tokaisun:
"Ekkö sää mulle sukkia tuanu?" Tampereen murre on näköjään ikuinen. Isonsiskon kutomat sukat ovat jo loppuunkäytetyt ja nyt oli uusille tarvetta. Tyhjensin sukkakoppani pohjia myöten, olipa näitä nyt vähän! Pitänee  aloittaa puikkojen heiluttelu pikapuoliin uudelleen.

Kun tuota ikää siskollekin kertyy, on polvenlämmittäjä asuntovaunumökillä tarpeellinen, samoin lämmin huivi hartioille.

Oli mukava tavata sisaruksia ja muistella juttuja lapsuudesta. Siskontytöllekin äitinsä syntymäkodin miljöö Tammerkosken rantamilla tuli nyt tutuksi. 

Kiitos Leena-sisko ja Heidi käynnistänne, velipojatkin kiittävät.

MINÄ JA VIISI MIESTÄ

Tänään vietettiin taas iltaa kyläyhdistyksen idyllisellä rantasaunalla, siis minä ja viisi miespuolista henkilöä sekä bernipoika Jymy-Jami nahkahihnan päässä.

Kotoa lähtiessä sää oli mitä mainioin, lämpöä 24 astetta ja pilvikumpuja siellä täällä.

Pian kuitenkin lämmin kesäsade värisytti järven pintaa. Edellisellä kerralla kesäkuussa kävi samoin.

Jopa laineitakin se synnytti.

Vesi oli lämmintä, 23 asteista, kävin uimassa monta kertaa löylyttelyn välissä.
Jymy muisti viimekesäisen putoamisensa laiturilta veteen, nyt se vahti minua . Jos uin kauemmaksi, siirtyi Jymykin lähelle laiturin reunaa ja näytti siltä, että nyt se hyppää. Ei hypännyt!

Teinipojille tein ison kulhollisen ruokaisaa pastasalaattia, ruoan tuntua sain siihen kun paistoin  pakastimesta löytyneestä vajaasta pussista Ikean kanapyöryköitä. Näihin salaatteihin ujutan mukaan parit kouralliset yrttejä, tällä kertaa ruohosipulia, basilikaa, rakuunaa ja oreganoa. Tällä reissulla ei grillattu pihvejä, makkarat riittivät. Jälkiruokana syötiin runsasmansikkainen ja -kermavaahtoinen kakku.

Siinä pitkän pöydän ääressä rantasauna-aterialla kaksi isää ja kolme teinipoikaa -tai oikeastaan yksi melkein autokoululainen ja kaksi mopokoululaista.

Otin rantasaunalle mukaan vanhan tabletin, sen joka oli vuoden täysin hyydyksissä ja joka talvella vietiin jätepisteeseen josta joku oli sen vohkinut ja heittänyt lumihankeen josta koulupojat sen löysivät ja olivat saaneet sen taas eläväksi ja sain sen löytöpalkkiota vastaan takaisin. Tabletilla ajattelin rantasaunalla päivittää ajankuluksi  blogiani, mutta eihän siinä ollut simiä, joten tein oheistoimintoja, eli kudoin laiturin nokassa talveksi sukkia.

Eilen oli Toisen Pojan syntymäpäivä, muistan sen kuin eilisen, vaikka siitäkin on jo 48 vuotta.

 Kesäillan rauhaa! Hyvää viikonloppua!

KESÄLOMALAISIA

Meillä alkoi Juhannuksen jälkeen yökukuntaviikko kun pari teinipoikaa valloitti peräkamarin.
Toinen tuli juuri saatu kultainen rippiristi kaulallaan Kontiolahdelta lomanviettoon ja toinen odotti oman rippileirinsä alkua.
Yökaudet pojat taas kuikuilivat pelikoneittensa kanssa ja seuraava päivä alkoi olla iltapäivässä kun heidät aamiaiselta tavoitti.
No- me aikuiset tuumasimme, että antaa poikien olla, saavat serkukset kerätä muistoja tulevaisuuteen.
Pappa houkuteltiin virittämään leikkimökkiin sähköt, siellä paloi lamppu aamuun asti. Sen verran prinssi(prinsessa)- verisiä ovat, että kymmensenttiset laverin patjat eivät riittäneet, sängyistä piti ottaa lisäpehmusteet. Samoin lakanat, peitot ja tyynyt. Makuupussit eivät kelvanneet.

Leikki/peliluolassa oli teknisinä varusteina televisio, pleikkarit, radio kaiuttimineen, kaksi läppäriä, poikien älypuhelimet, mikä vielä puuttuu luettelosta?

Tiistaina tuli Toinen Poika puolisonsa ja kuopuksensa kanssa mökkilomaltaan yökylään.
Näytille tuotiin pikkuistakin pikkuisempi Viltsu. Jymyllä oli ihmettelemistä! Ja vahtimista!

Naapurillekin piti käydä ilmoittamassa, että meillä on lajitoveri vieraana.
"Ei ne ollu yhtään kiinnostuneita meidän vieraasta, niillä oli pyörälenkki kesken."

Espoolaiset yövieraat lähtivät keskiviikkona ja teinipojat palasivat peräkamariin.
Torstaina olin seuralaisena TAYS-keikalla ja kävin täydentämässä lähipiiriläisen jääkaappia.
Lauantain vietin yksin kotosalla, puoliso -herra Kukkaro oli kylillä markkinahommissa koko päivän.

Sunnuntai-aamupäivällä väänsin kilon taikinasta pihvejä lounasvieraille. Paistosten lomassa kävin kysymässä herra Kukkarolta koska syömävieraat tulevat.
"Emmää tiä, emmää oo ketään kutsunu! Ekkö sää niitä kutsunu?"
Lauantaina oltiin käyty keskustelunpätkä että kutsutaan Neljännen Pojan perhe sunnuntailounaalle.
Kumpikin luuli toisen välittäneen kutsun...
Tätäkö se vanheneminen tulee olemaan? Voi meitä!
Muuttuneen elon "ihanuutta" mietiskelin sunnuntai-iltana pihakeinussa, kuuntelin Lopottia äänikirjana ja virkkasin reunuksia ikuisuusprojektiini. Totesin, että pienet unohdukset eivät maailmaani kaada.

Maanantaina aloitti serkkupoikasarjan nuorin rippileirinsä ja toiseksi nuorin mopokoulun. Kesätyöläiseltä loppui kesätyö ja alkoi loma.

Tänään mopokoululainen täytti 15 ja sen kunniaksi käytiin lounaalla poikien ehdottamassa paikassa.

Kotimatkalla piippasi älypuhelin ja viesti kertoi, että Leena-sisko ja tyttärensä Heidi Ruotsista ovat tulossa Tampereelle  huomenna.
Se tietää sitä, että suku saa tulla meille turisemaan kuulumisia muutaman vuoden ajalta.
Viikonloppuna tulee Ensimmäinen ja Kolmas Poika perheineen ja berninpentu Jare yökylään tulevan sunnuntain rippijuhlien takia. Seuraavaksi viikoksi jää Emmi lomalaiseksi, Tilda ja Piitukin taitavat tulla. Pidetään välillä tyttöjen viikko, mitähän keksisi ohjelmaa?

"Mulla on tää elo ollut taas vähän nihkeetä, haistoin tiänpiälestä Naisen Tuaksun. Se tekee mut vähän levottomaks´ ruakakaan ei maistu ellei Emäntä syätä. Tyynytkin on taas saanu kyytiä...

Mää oon muuten ollu ihan viksu koira, en edes Emännän kenkiä maistellu kun se oli ne jättäny lattialle, siirtelin niitä vaan pois kun kellahdin nukkumaan lattialle. Mää muuten tykkään kun noi matot on aseteltu tollain sykkyrälle. Mää itte sen tein."

"Rakastaa-ei rakasta-rakastaa- rakastakaa Tekin toisianne ja kotiväkeänne tänäkin kesänä. Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro."

ps. toinen blogini http://www.mummukanjutustelua.blogspot.fi on sekin taas päivitetty, jos kiinnostaa.