NYT SE ON OHI

                                                                      Olotila nyt! Kiitos tästä!

                                                 Perhejuhannus on onnellisesti loppuunkäyty.
                               Torstaina haettiin kaksi lasta junalta. Saunottiin kylän rantasaunalla.
     Aattoaamuna valmistui oman saunan tuunaus, harmaat seinät, tummemmat katto ja lauteet, lauteen takareunassa ledit kuin kuusiaita. Mitäkö maksoi? N 500€, omatekemänä. Neljäs Poika apumiehenä. Hyvä tuli!

                               Hyvin oli tällä mummollakin pullat uunissa vierasjoukkoja odotellessa:

 

                                    Puolenpäivän aikaan haettiin espoolaiset junalta.

                   Vihreä, pörisevä kupla toi helsinkiläiset Juhannuksenviettoon ennen lipunnostoa.
                                   (Syksyllä kupla esiintyy jossakin Pikku Kakkkosen ohjelmassa. )

                                      Aattopäivän ensimmäinen kattaus oli sininen:

                                                        Pöydissäistujia oli 15.

                                           Pihapiirissä temmelsi kahdeksan lasta (osa jo nuoria)

 

                                                  Naapurissa paloi lasten iloksi iso kokko.

               Aattoiltana osa aikuisista lähti katsomaan Telakan viihdykkeitä. Sain toimia j-(juhannus)kuskina.
             Yömyöhä viihdyttiin kesähuoneessa menneitä muistellen. Haikeitakin asioita tuli käsiteltyä.

                 Tytöt olivat päättäneet yöpymispaikkansa: kesäyön taivaan alla, trampoliinilla!
                (Välillä kävi yksi isistä antamassa palautetta kun pojat häiritsivät muka nukkujia.)

Juhannuspäivän aamuna heräsin, kun kaksi tytönnaamaa oli nenäni edessä: "Herää mummi!" Yöpuu oli kutsunut kello viisi.

                                    Viiden tytön kanssa viihdyttiin kylän aurinkoisella uimarannalla:

                           Me aikuiset naiset osaamme tehdä olomme mukavaksi, rannallakin:

                                          

 

                                       Miniä haikuili kesäkatoksessa hyttyssuojan alla:

                                                        "Anopin kesäjuoma
                                                        Juhannussima
                                                        Harmaa kuin kilju muinoin
                                                       Vähemmän volttii "

                     (Haikut ova hyvin moniulotteisia runoja kun niitä lukee sopivalla poljennolla. Kokeile!)

Juhannuspäivän iltana pojat halusivat kylälle ja jäivät serkkulaan. Väki väheni melkein puolella.
                                  Pienimmät 6-vuotiaat tytöt päättivät nukkua kahdestaan leikkimökissä.

                                        Eväitä oli monta mukillista. Ja ovessa lukko.

 

Kun eväät oli syöty, olikin kiva tulla isien viereen yöunille. Jos ensi kesänä sitten... 

Eläinkunnan edustajiinkin päästiin tutustumaan:

Pikkupäästäinen taisi olla eksyksissä.

Sunnuntaina piti espoolaiset viedä junalle: Euroopanmestari-Hellillä oli harjoitukset iltapäivällä. Tulevalla viikolla joukkue lähtee Wieniin puolustamaan viimevuotista cheerleader-juniorien mestaruuttaan. Monta tuntia tyttöjoukko hyppyjä trampalla harjoittelikin. Taitavia tyttöjä, kaikki viisi.

Yksi nuorimmista-koulunsa aloittava Emmi jäi viikoksi lomalaiseksi mummilaan.

Oli taas kiva Juhannus!

                                                        KIITOS, LÄHIPIIRI!

PITIHÄN SE ARVATA

Toukokuun lopulla katselin paheksuvasti kärpäsennäköisiä hyönteisiä jotka parveilivat kalliokielojen ympärillä. Arvasin, että niilläkin on kiihkeä suvunjatkamisvietti meneiillään, joten päätin tarkkailla tuloksia.

 

Eilen niitä sitten löytyi, ensimmäistä kertaa koko kalliokielojeni aikana. Pienet, vihreät  mustapäiset toukat ovat syöneet osan kalliokieloista poisheitettäväksi.

 

 Liljakukosta ei ole tänä kesänä ollut haittaa, vaikka kalliokielokin sille kelpaa.

Jalomalvallakin näyttää olevan häta selviytyä jonkun toukan kynsistä. 

Hetken näitä harmittelin, mutta olin armoton ja katkoin syödyt kasvit Aamulehden urheilusivuille ja kiikutin roskalaatikkoon.

Uutiset kertoivat keväällä valtavien kirvaparvien kotoutumisesta näillekin nurkille.  Omassa pihapiirissäni niitä ei ole näkynyt. Ainakaan parvittain.

Muutaman kotilon olen nähnyt, tämä yksilö on matkalla korkeuksiin, tapasin kultapallon lehden alta lymyilemästä. Joku kaveri sillä siellä on, mikähän?

 Fb-sivustolla joku kyseli lipstikan käyttöä. Annoin vinkin, että sen voimakkaanhajuisia varsia voisi murskata ja tehdä siitä uutteentapaista ja kostuttaa sillä etanoiden kulkureitit. Tämä on ihan mututuntumaa, mutta ajatuksena se, että etanat karttaisivat voimakasta yrttiä. Omissani ei ole koskaan näkynyt etanoita, ei edes ympäristössä. Joku kyllä heti vastasi, että kyllä etanat lipstikkaa syövät.
                Kasvilavoihin etanat eivät pääse. Takapihan lavassa kesäkurpitsat kukkivat komeasti.

 

Toisessa lavassa kasvaa lehtikaali, juhannuspöytään siitä jo saadaan höystettä.

Viime kesänä kukkapenkkiini ilmestyi tuntematon kasvi. Luulen sen olevan lehtosinilatva, on jo lähes metrin korkuinen. Ja kukkakellot ovat kauniita.

 

Eräässä postauksessani vähättelin suhdettani kevätvuohenjuureen. Ei se paremmaksikaan ole muuttunut.

 

Pian viereinen poimulehti peittää sen ihanilla lehdillään.

Olen katsellut toisten blogeja ja ihastellut pihojen polkuja. Raparperipuskan lehdet odottavat sementtiin pääsyä ja pihalaatoiksi syntymistä. Niillä voisi päällystää polkuja jotka eivät veisi minnekään, kuten entisen viulunsoittajan portaat.
                                        Meillä on pihassa vain yksi polku, ovelta kesäkatokseen:

Ja toisinpäin: kesäkatokselta ovelle.

                                          
                                                   Tällä pikkupolulla kävelee naapurin kissatkin.
                                                  Ja huomenissa eestaas eestaas Juhannusvieraat.

Tänään haetaan junalta yhdet sisarukset, huomenna yksi porukka tulee junalla, toinen kuplawolkkarilla ja kolmas omalta kylältä mitzulla. Ja mopolla.
                                                  Petipaikkoja pitäisi löytää viisitoista.

Nyt sataa vettä taivaan täydeltä, illalla pitäisi taas viettää rantasaunailta, oma sauna valmistuu vasta yömyöhällä.

                                             Toivotellaan huomenissa Hyvät Juhannukset!

PESÄPÄIVÄ, KIHLAPÄIVÄ

Se oli kesäkuun alkua illansuussa kun istuttiin Sorsapuistossa piilipuun alla.
 Ankat kaakattivat toisilleen mitä nyt kaakattivatkaan, mutta minulta kysyttiin: " Tuletko vaimokseni?"
Kihloihin kaiverrettiin 20.6 1969

Tässä sitä nyt ollaan, vaimona. Oltu jo yli 46 vuotta!

Vanha kansantieto kertoo tästä päivästä, 20.6:tta ettei kannata aloittaa mitään pitkäänkestävää työtä tai tointa, se ei onnistu. Onneksi se ei suhteista mitään mainitse.

   Parkkipaikalta oman suihkulähteen ja Mustangin vierestä löytyi tälle päivälle sopiva kihlajaispäivän herkku:

                             Entinen sulhanen sai suut makiaks` kesän ensimmäisistä mansikoista.

 

                  Huom. ansaittuja mitaleita ja kunniamerkkejä on rinnukset ja housunkauluksetkin täynnä.

                              Kannattava Sorsapuistoreissu kesällä 1969, vai mitä herra Kukkaro?

KÄVELYTIN TORSOA

Minulla on syvä suhde John Irvingíin. Ai miksi?
Hän kirjoittaa useassa kirjassaan jostakusta äidistä -omastaankin? jolla on makuuhuoneen nurkassa torso.
Hienostellen sanottu sovitusnukke. Sellainen on minullakin ja siitä tuo lämmin suhde John Irvingiin (Ystäväni Owen Meany, Oman elämänsä sankari, Neljäs käsi, Leski vuoden verran jne).

Jouduin tyhjentämään vaatekaappini melko perusteellisesti kevään aikana, syy: kutistuneita hepeneitä monta henkarillista, samoin käytön puutteesta venyneitä ja tästä ajasta jälkeenjääneitä vaatteita.
Yksi laatikko sisälsi pinon kankaita. Niistä olen aikani kuluksi ommellut tyhjentyneille henkareille uutta roikotettavaa.

 

Ensimmäiseksi pääsi leikattavaksi ikivanha silkkityyppinen tummansininen kankaanpala helpolla kaavalla: kangas vain pöydälle, vanha tunika malliksi. 

                                  Paita pääsi taskullisen kietaisumallisen puutarhahameen pariksi:

               Tumma oranssi kangas on odottanut inspiraatiota jo muutaman vuoden, taas helppo  yläosa ja                          kietaisumallinen alaosa. Väri on vahva, minulle mieleinen.

 

Tulevalle Juhannukselle kevyt asu, tätäkin kietaistaan ja solmitaan vyötärölle:

 

Isosta kevyestä huivista (4 €) tein housujen kanssa pidettävän tunikan:

Mieleisestä tummanharmaasta farkkupuvustani jäljensin kaavat ja tein mustaakin mustemman farkkuasun. Napit ovat lasia tummalla helmellä tuunattuna.

Pari neuloskankaasta tehtyä jakkuakin sain tehtyä.

Vaalea: 

Ja mustavalkoinen:

Viileämmille ilmoille tein neuloksesta lämpimän, käännettävän viitan:

Housuosastokin piti päivittää. Kaupoissa oli mennä hermo heikoksi kun kaikki housut ovat niin tiukkalahkeisia, ettei tälläinen ikäihminen enää sellaisista välitä. Tein sitten itse kahdet housut, harmaat ja mustat. Kun olin saanut housut valmiiksi satuin löytämään Luhta Outletista Rill´sin  harmaat villakankaiset prässihousut. (Hintalapussa 157€, minä maksoin 10 €) ja kivat sinikuvioiset denim-housut samaan hintaan.

Harmaat housut tein joskus ostetusta auton penkkiensuojaksi tarkoitetusta joustavasta denimistä.

Sitä autoakaan meillä ei enää ole ollut moneen vuoteen.

Nyt on vaatekaappi päivitetty muutaman T-paidan lisäksi. Ei ole alennusmyynteihin tarvetta.

Rahaa tänä keväänä vaatteisiin kuittien mukaan kului vain n 80€. 

Kannattaa kaivella vanhoja varastoja. Nyt en osta yhtään uutta kankaanpalaa vähään aikaan...

Rottinkikalusteitten pehmusteet kaipasivat päivitystä. Taas löytyi laatikoistani sopivia käytettyjä kankaanpaloja. Tukeva ripsikangas on aikanaan suojannut vaaleaa sohvaa.

Ennen:

Nyt:

Taaskaan uudistukseen ei kulunut yhtään euroa.

Vielä niitä kankaita laatikossa on, mitähän keksisi seuraavaksi?

 

KÄYDÄÄN VÄLILLÄ PIHASSA, PUUTARHASSA JA KASVIMAILLA

Tuulinen päivä ei innosta pihatöihin, mutta katselukierrosta se ei estä. Ensimmäiseksi tarkistin maiseman. Ennallaan on.

Entisessä takametsässä alkaa metsämansikat, mustikat ja vadelmat valmistaa satoaan. Kohta saa mansikoita taas heinänvarteen.

                     Pari vuotta sitten tuulen katkaisema kääpäkoivu jatkaa hallittua lahoamistaan.

 

Viemärikaivannon uomassa rönsyleinikki on jo sääreni mittaista, niittyleinikki yltää vyötärölle. Millä niistä pääsisi eroon?

Omenapuissa on paljon raakileita. Tulevalla viikolla ne pitäisi ruiskuttaa tuholaismyrkyllä. Pariin vuoteen sitä ei olla tehty, mutta nyt Puutarha.net sitä suositteli.

 

                           Kaikissa kirsikkapuissakin on runsaasti raakileita, enemmän kuin ennen.

Kasvihuoneen Zilgat olen taas karsinut reippaalla otteella. Laitoin latvuksia multaan, saa nähdä juurtuvatko.

                                            Viiniköynnösissä on hyvä sato tulemassa.

 

Samoin kurkuista:

                                 Tomaateillakin on isot kukkatertut, ne yrittävät selvitä Zilgan alla.

 

Joka vuosi minut yllättää samasta kohdasta kasvihuoneen mullasta putkahtava tämä, mikä lienee sieni?
Heltan halkaisija on 30 cm .

 

 Puutarhani on -sanoisinko-hieman persoonallinen. Sitä ei olla perustettu minkään suunnitelman mukaan. Olen ihan omin käsin savikökköjä käsin pienentäen tehnyt kukkamaita sinne missä  sopiva paikka on ollut. 

(Kiipesin ottamaan kuvaa hemppuvan pöydän päälle, enkä siitä ilman puolison- herra Kukkaron apua alas päässyt.)

Kukkapenkit kiertävät talonedustaa, tulotien vartta ja pihanurmen reunuksia. Siis koko pihapiiri on ympäröity kukkapenkeillä. Juoksumetrejä on ainakin sata. Ja leveyttäkin istutuksilla on 1-3 metriä.

Takapihallakin, keittiön ikkunan edessä on yli kymmenen neliön kukkapenkki.

 Penkeissä kasvaa sulassa sovussa monia lajeja, eikä aukkopaikkoja niissä ole. Väriharmoniaa en ole tavoitellut. 

Tai kuvittelen sen muistutttavan Monet´in kuuluisaa puutarhaa...

Kaunis Puutarha- palkintoa en päässe pihapiirilläni tavoittelemaan.

Puoliso-herra Kukkaro usein tokaisee: "Eiks noita voi vähän vähentää, noita kukkapenkkejä?" Ja minä vastaan yksioikoisesti: "Ei voi!" Puhe päättyy siihen. Piste.

Mooseksen palavat pensaat rehottavat blogihuoneeni ikkunan alla. Palavaa pensasta on vaikea saada siemenestä itämään ja kasvamaan, mutta äitini- Vanhan Rouvan opeilla  olen onnistunut saamaan monta uutta tainta. Eli syksyllä mustat siemenpallerot kerätään talteen ja istutetaan ulos ruukkuihin moneksi vuodeksi. Saattaa kestää viisikin vuotta ennenkuin taimet kukkivat. Nämä puskat (6)ovat yli 40-vuotta vanhoista juurakoista kasvatettuja. Vaarallisiksikin palavat on luokiteltu: aurinko ja lehdistön ihokosketus saavat kipeät ja pysyvät paloarvet iholle.

Valkohanhikki kukkii monessa paikassa, parhaiten kuivassa hiekkamaassa, kuten tienvierellä.

Iso huhtakurjenpolvi ilmestyi nuotion pohjalta pihaani 1978 kun oli poltettu rakennusjätettä. Nyt se on levinnyt moneen paikkaan ja on yksi lempikukistani. Kukinnan jälkeen katkon kukkavarret, lehdistöstä jää  näyttävä perenna.

Joku puutarhabloggaaja tuskaili rohtoraunioyrttinsä leviämistä kukkapenkkiinsä. Kova se onkin leviämään. Omat raunioyrttini olen istuttanut sivummalle joutomaalle.

Silppuan kasvuston muutaman kerran kesässä kasvimaan katteeksi. Sanovat asiantuntijat, että sen sisältämä kalium olisi hyväksi mm tomaateille. 

 No ainakin kompostin virittäjänä erinomaista, tai lannoitevetenä yhdessä nokkosen kanssa.

                         Olen tätä pihapiiriäni rakennellut ihan omin käsin ja yksin kesästä 1978.
                                        Nyt jo on vähän luopumisen tuskaa ilmapiirissä.

                                   Yllätyksiäkin joskus löytyy, mikä laji, kuka arvaa?