Mää taas villiinnyin ihan kamalasti kun sain nuorta seuraa. Halusin olla koko ajan Tildan niskassa, mutta aikuiset ei siitä tykänny. Isäntä vei mut sitten pitkälle lenkille, että rauhottuisin. Ei auttanu, olin niin ilonen vieraista ja hyörin ja pyörin koko ajan ryhmän keskipisteenä.
Tänään rämmittiin Tildan ja Emännän kanssa takapihan syvässä hangessa. Lunta oli niin paljon, ettei mun jalat ylettyny maahan. Tai maha tuli vastaan. Juosta en voinu.
Emäntä ja Tilda teki lumienkeleitä pihassa.
Toisen Pojan kanssa pidettiin kunnon jalitsumatsi umpihangessa. Mää kai voitin, ainakin siappauksissa ja pallon kiinniotossa.
Olen joutunu kokemaan tänään ennalta-arvaamattomiakin asioita. Nimittäin mut valjastettiin vetojuhdaksi. Mulle pantiin Berry-vainaan vetovaljaat tavallisen hihnan tilalle. En tiä mikä tarkotus Emännällä tämmöseen juttuun oikeen on. Oliskohan kauppakassin vetäjän ura edessä? Vai puutarhatöihin vetojuhdaksiko mua koulutetaan?
Oikeesti perimäni mukaan olisin työkoira ja kärryjen vetäminen on mun geeneissä ihan syvällä.
Emäntä pani mun hihnan päähän sinisen pulkan, sen jolla kesällä vedettiin kananlantasäkkiä. Nyt siinä pulkassa istu Tilda, joka paino enemmän kun se säkki.
Mää tein täyden topin, enkä liikahtanu mihinkään vaikka Emäntä mua veti ja kisko.
Emäntä yritti houkuttaa mua liikkeelle ja heitti hanskansakin mun eteen, saman teki Toinen Poika, Tildan isä. Yleensä mää syöksyn hanskojen kimppuun vaikka ne olis ihmisen kädessä.
Mää ilmotin Emännälle, että ota hyvä ihminen nää vermeet multa pois, mua pelottaa...
Lehdissä on viime päivinä ollu paljon juttuja koiran ja ihmisen yhteiselosta ja kommunikoinnista.
Meillä - mulla ja Emännällä on vahva katseitten voima, mää saan mulle tarpeelliset asiat sujumaan kun menen ihan Emännän lähelle ja katson silmiin. Osaan asettaa silmäni monenlaisiin asentoihin ja siitä Emäntä heti tietää mitä mää tarkotan vaikka en mitään puhu. Kyllä mää Emännänkin silmiä ymmärrän, kun Emäntä kääntää päätään vähän vinoon ja katsoo silmänurkistaan, niin heti tiedän, että nyt pitäis perääntyä tai odottaa.
Onneks´toi Emäntä lukee lehtiä, että osaa mua parhaiten ymmärtää. Emäntä ymmärtää senkin, vaikka ei oikein tykkää, kun mää hypin sen tai Tildan niskaan. Se on tätä mun kehityskaareni aikuistumisen hormoonimylläkkää. Tossa oli juuri yks´vaihe kun ne hormoonit teki sen, ettei mulle ruokakaan maistunu.
Katsellaan toisiamme syvälle silmiin ja odotetaan mitä metkuja uusi vuosi tuo tullessaan.
Toivotan teille, lukijat ja koirakollegojen fanit OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ja kiitos kuluneen vuoden ystävyydestä!
t. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente, 1 v 5 kk)