Sinisellä taivaalla leijailee muutama pilvenhattara, ovat niin kuin ajatusmaailmani tänään.
Tampereen kaupunginkirjastossa - Laikussa- pidettiin jo 50-luvulla lasten satutunteja. Kotini oli lähellä, Tammerkosken toisella puolella ja kirjastossa -lainastossa- oli helppo käydä.
Eräs satutunti on jäänyt mieleeni; silloin esitettiin Sakari Topeliuksen satunäytelmä "Lintu Sininen" vanhan tarun pohjalta. Se on surullinen rakkaustarina jossa rakastuneet prinsessa Florinna ja prinssi Amundus eivät saa toisiaan kun Florinnan äitipuoli -kuningatar Sibylla -haluaisi naittaa Amunduksen tyttärelleen Florinellalle. Sadussa Florinna teljetään linnan torniin. Prinssi Amundus käy iltaisin laulamassa tornin juurella. Pettynyt Florinella haluaa, että prinssi Amundus muutetaan linnuksi - siniseksi linnuksi. Taru ja Topeliuksen satu on monivivahteinen, koskettava ja voimakas, siksi se on jäänyt minullekin syvälle muistiin kun eläydyin rakastavaisten tuskaan. Sininen vedellä täytetty lintupilli visersi meidänkin pihassa monena iltana ja pidin sitä tallessa tyynyn alla.
Kirjasto -lainasto- oli minulle rakas paikka ja olin ahkera lainaaja ja lukija heti kun opin lukemaan.
Äitini on joskus maininnut, että kirjoittelin juttuja ruutuvihkoon heti kun opin kirjoittamaan. Vihkoja ei ole enää tallella eikä muistikuvaa mitä mahdoinkaan kirjoitella!
Kouluaineista sain kiitettäviä numeroita ja usein jouduin lukemaan niitä luokan edessä. Minulle ei ole selvinnyt, eikä opettajat maininneet mikä kirjoituksissani oli antanut kiitettävän numeron, oikeinkirjoitus vai sisältö? Kouluaikanani ei kriittisen/opettavan palautteen saaminen ollut tapana.
Muutamana viime vuotena olen käynyt Työväenopiston erilaisissa kirjoittajapiireissä ja kursseilla ihan vain saadakseni pontta ja opillista ohjausta kirjoittamiseen. Ja sitä kritiikkiä!
Kirjoittamiseen harrastuksena olen päätynyt osittain pakon, osittain muun syyn vuoksi. Pakko on "sisäinen palo" ja muita syitä on siirtyä käsitöiden tekemisestä (kun niitä alkaa olla kaapit pullollaan)
aineettomampaan harrastukseen. Muunlaista harrastamista ja sosiaalista kanssakäymistä alkaa haitata kuulon alenema ja autoilu pimenevissä illoissa. Koti kutsuu entistä vahvemmin pysymään sisällään.
Sehän on vissi totuus, että eläkeläisellä on aikaa- vai kiirettäkö se oli- mitä vain- mutta johonkin aika on valjastettava ettei se kulu pelkkään notkumiseen.
Haaveilleni olen nyt heittänyt verkon. Toivottavasti se ankkuroituu elokuun alkupuolelle Virroille Rajaniemeen.
Nimittäin olen hakenut Kirjoittavat Eläkkeensaajat-kirjoittajakurssille!!!
Tämä nyt pitäisi kirjoittaa ihan pienellä fontilla kun se on vielä ikään kuin salaisuus. Haaveilen, että saisin kirjoitettua -joskus- kirjan muistoistani lapsuuteni Tampereella. Älkää nyt kuitenkaan tätä lehdessä julkaisko.
Kuluneen vuoden aikana olen tutustunut useamman blogituttuni kirjoittamiin kirjoihin. Heidän esimerkkinsä on innostanut minuakin syventymään kirjoittamiseen tosissani.
Oman kirjani kirjoittamisen olen nyt aloittanut hyvin salaisesti. Perustin vanhalle tietokoneelleni ihan oman käyttäjäsivun salasanoineen. Siinä kävi taas niin, että salasana unohtui eikä vanha konekaan toimi kuten pitäisi...
Aloituslause on kirjoitettu, eikä se ole "oli synkkä ja syksyinen ilta".
"Kirjani" alkaa paljon aineellisemmin, siitä kun Irja raapii täitä tukastaan...
Sivuja on valmiina viisi eikä täit ole päässeet loppumaan...
Kauppareissulla ostin sinikantisen vihkon, se kulkee käsilaukussa mukanani jospa joku luovuuden hetki sattuisi automatkalla yllättämään. Sen sisäsivuilla on osio: miljöö/asiat, niitä on nyt lähes sata...
Toisessa osiossa lukee: henkilöt, heitäkin on kohta viisikymmentä!
Näillä aineksilla kirjasta taitaa tulla tuhatsivuinen...
Kannen valokuvan löysin kikkaratukka-ajaltani -80-luvun lopulta- siinä olen mietteissäni kun olen saanut kutsun kirjoittaa ammattiliiton Luottamusmies-lehteen pakinoita. Haasteena oli kirjoittaa tietty määrä merkkejä, niitä piti laskea tarkasti, ettei annettu optio ylittynyt. Tuskan hiki oli otsalla monta kertaa, vaikka pakinaa piti saada aikaiseksi, siitäkin syystä kun julkaisupäivä pukkasi päälle.
No niin, nyt olen avannut haaveeni Teillekin, siitä seuraa se, että nyt on alettava tosissaan kirjoituspuuhiin, tätä vauhtia kirjani valmistuu noin vuonna 2030, jos silloinkaan!