tiistai 28. heinäkuuta 2020

KOLME KOVAA KOOTA

-nimittäin KAATOPAIKKA, KIERRÄTYS JA KONTTI. Nämä kolme ovat olleet koronakevään ja -kesän parhaimmat retkeilykohteemme.
Kaatopaikkakeikkakäyttäytyminen on omanlaatuista, mykistävää, äänetöntä. Tai melkein. Kassaluukulla ainoat äännähdykset ovat:"Sekajätettä. Kiitos!"
Peräkärryn tavaroiden heittely lavaan käy hyvin aamujumpasta, musisoinnista huolehtii lavan reunoihin kolahtavat jakkarat, kaapinseinät ynnä muut. Kirkkaimmat äänet kuuluvat taivaalta lokkiparvesta
Kierrätyskeskuksesta on tullut vuosien varrella hyvinkin tuttu käyntipaikka. Lielahdessa Tampereella on tilava ja siisti kierrätyskeskus.
Tällä kertaa auton peräkonttiin lastattiin laatikollinen yläkaappien joutilasta vaikkakin toimivaa elektroniikkaa, poikiemme entisiä soittopelejä.
Tekstiilejä meni Nextiiliin jo toinen painava säkillinen verhoja ja peittoja. 


Elektroniikkaromua vietiin jätepisteelle iso kasa. Aina sitä nurkkiin kertyy vaikka ei pitäisi. Tulostimet ovat nykyään lähes kertakäyttöisiä ja helposti vikaantuvia joten poisto on ainoa toimenpide mitä niille voi tehdä.


Kotimme sisustus on uudella mallilla - toistaiseksi. Seinävierustoja koristavat täyteenpakatut muovilaatikot. Kaapit ja hyllyköt ovat enemmistä esineistä ja tavaroista tyhjennetty. Kirjoja vein kierrätykseen taas laatikollisen.


Kaikki säilytettävät koriste-esineet pesin puhtaiksi ja muistelin mitä niiden historiaan kuuluu. Sadepäivän sain hyvin kulumaan niitä muistellessa.


Kävin läpi myös valokuvalaatikot. Sydäntä kylmäsi kun heittelin takkaan ison kasan minulle kuulumattomia valokuvia.  Yhdessä vanhassa kuvassa oli äitini ja kuvan taustalla  nyt jo reunoistaan repaleinen vihreä savimaljakko. Tämä lienee niitä isotätieni jäämistöjen "aarteita" joita ei minun sieluni ole antanut heittää pois. Jääköön se vielä minultakin seuraaville polville.


Kun korona iski maaliskuussa tietoisuuteemme, olin käynyt juuri kampaajalla. Uuden ajan tilaaminen viivästyi ja viivästyi ja sainkin ajatuksen, että annan hiusteni kasvaa siihen asti kunnes asuntokaupat on tehty. Nyt saan tehtyä lyhyen poninhännän, saa nähdä tulenko saamaan jopa nutturakampauksen??


Vaikka nurkkia on tyhjennetty ja pakkauslaatikoita täytetty, ei minulla ole antaa Teille uutta osoitetta joulukorttien lähetystä varten.

Uusia tuulia odotellessa istuskelen terassilla ja seuraan viinirypäleiden kypsymistä. Tässä köynnöksessä on yli 50 terttua. Wau!


torstai 16. heinäkuuta 2020

NYT TÄMÄ MUMMI HUILII


Näissä tunnelmissa taas kuten monena edellisenäkin kesänä. (Taulu on velipojan maalaama)
Lomalaiset ovat palanneet koteihinsa. Toukokuun lopulla aloittivat teinipojat  ja kotiutuivat omiensa pariin viime viikolla.
Muistoiksi jäi virkistäviä elämyksiä vaatteiden monenlaisista tuunauksista ja suvun vaiheitten jatkokertomuksen muodossa ujuttaminen nuorten mieleen.
Keskiviikkona saatettiin suvun nuorimmat serkukset ratsuineen junan kyytiin ja kohti kotikontujaan.


Lauantaina tytöt tulivat perhejuhliin ja jäivät juhlien jälkeen muutaman päivän lomalle. Majapaikkana oli taas leikkimökki. Pappa oli virittänyt sinne lämmityksen ja valot. Yömyöhään siellä näytti pöytälamppu palavan.
Ajankuluksi käytiin oman kylän, Räikänpuiston, kepparirataan tutustumassa.
"Älä luovuta, älä luovuta!" kannusti toinen kun toiselta oli puhti loppua pitkän radan esteiden edessä




Iltapuhteet vietettiin rannalla Kuuselassa kun oman pihan uima-allas myytiin keväällä.


Viime lauantaina oli meillä pienet kekkerit pihapiirissä. Yksi pojistamme on hänkin jo päässyt miehen ikään eli puoli vuosisataa on elämää takana. Silloinkin, 50 vuotta sitten, oli lauantai.
Vaikka juhlimme vain oman lähipiirin kesken, meitä oli paikalla kaksi tusinaa ruokailijaa. Olin päättänyt mielessäni, että kaikki tehdään siten kuin on aina aikaisemminkin kesäjuhlissamme tehty eli rento meininki ilman pönötyksiä tai turhia jännitteitä, siitä se hyvä mieli syntyy. 
Viralliset puheet kuitenkin pidettiin ja ne todettiin asiaankuuluviksi ja riittäviksi.
Näin järjestettiin päivän meny: puoliso- herra Kukkaro savusti pari lohta ja kraavasi kolmannen. Uunissa paistui naapurin luomulehmän kilon paistista kasa lihapullia. Uusia perunoita keitettiin iso kattilallinen. Päivän sankari valmisti paistifileet ja miniän kanssa tehtiin muut höysteet. Kolme voileipäkakkua sain näperreltyä kun niitä nuorisojoukot ovat pyytäneet. Kaksi isoa täytekakkua oli kahvin seurana. Kakut oli täytetty viimekesän oman Sinikka-puun luumuhillolla ja pakastetuilla oman sadon viinirypäleillä. Louhisaaren juomaa tein kymmenen litraa. 
Keskipäivän sade oli meidät yllättää, mutta katoksen alle mahtui pari pöytäryhmää aterioimaan sateen suojassa. 


 Kesähuoneessa viihtyivät serkukset herkkujen parissa


Nämä olivat viimeiset kesäjuhlamme tässä pihapiirissä. .Nuoriso esitti haikeutta kun ovat koko ikänsä täällä saaneet vietää lomiaan. 43 vuotta Katajarinteellä on viihdytty ja nyt on aika siirtyä muille maille.
 
Pientä takapakkia on ilmassa kun talon ensimmäinen ostajaehdokas ei halunnutkaan jatkaa kaupantekoa hyväksymämme tarjouksen jälkeen  Mekin olemme siihen päätökseen syyllisiä kun emme alentaneet hintaa lisää ostajaehdokkaan toiveen mukaan. Tämä nyt on tällaista tämä kiinteistökaupanteko.
Eli myynti jatkuu kilpailuna muutaman saman hintaluokan talon kanssa. 

Nyt on rauha maassa, vieraslakanapyykki pesty ja viikattu kaappiin. Loppukesälle ei kutsuta enää vieraita.
Sopiiko niin?

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

KESÄISIÄ PÄIVIÄ

Vaiherikas ja kuuma kesäkuu on jo loppusuoralla.
Talossa on tehty kuntotarkastus ja sitä raporttia nyt luetaan sekä ostajaehdokkaan kotona että meillä pihakeinussa. Antoihan se osviittaa mitä olisi hiukan parannettava ja päivitettävä.


Toukokuun lopulla tuli pari teiniä peräkamariin lomailemaan ja käytettäväksi tarpeen mukaan erilaisissa apumiehen hommissa. Ruohonleikkuu on kelvannut serkuksille vuoron perään ja pienet maansiirtotyöt.

Mautoa on korjailtu ryhmätyönä.




Serkkutytöt Espoosta ajelivat poikia katsomaan ja ajeluttamaan yökaudet pitkin kyliä. 
On ne vaan niin kauniita ja komeita nämä nuoret...

Kun helle yllätti teinipojat kuulin kysymyksen: "Olisko sulla mummi jotakin shortseja mulle?"
Kävin vaatekaapillani ja sopivat mummohousut kelpasivat pätkittäviksi kevyempään kuosiin.


"Pappa betalar" Ideaparkissa kun piti hankkia cityshortsit. Tyylikkäät ostokset pojat kantoivat näytille.

Keväällä myytiin erilliset vierassängyt ja nyt oli yövieraille tarjolla vain peräkammarin parivuode.
Kunnolla pehmenneet 70-luvun retrolakanat ovat pojille mieleiset, ovat vanhemmat kuin kummankaan isä!




 Juhannusta vietettiin pienellä porukalla kesäisessä säässä ja herkutellen perinteisesti.

 Lähipiiriin on saatu pieni apumies. Kasvihuone on kiinnostava paikka.



Muutosta innostuneena tyhjensin tilkkulaatikkoni Nextiiliin ja heti poistetuille kankaanpaloille olisikin ollut käyttöä. Onneksi vielä löytyi elämäni ensimmäiseen keppariin aineet. Saa pikkukehveli oman hepan, ei tarvitse haravalla ratsastaa.
Lähipiirin nuorimmat tytöt ovat innokkaita kepparityttöjä, heillä on omat tallit keppihevosilleen.
Tämä on harjoituskappale, hiukan persoonallinen luomus, mutta pitänee tehdä toinenkin että harjaantuu. Kaavan löysin netistä. Aikaa tekemiseen meni vain jokunen tunti, Jymy-Jamin kaluamista tyynyistä sain sopivat täytteet ja aurauskepistä varren.


Hellepäivät olen saanut kulumaan kuuntelemalla äänikirjoja. Pari päivää olen kuunnellut Pajtim Statovci´n Bollaa. Aihe on minun maailmassani outo: miesten välinen rakkaussuhde perinteisen avioliiton lomassa, mutta kieli ja sanojen käyttö vaati minua kuuntelemaan kirjan lähes tauotta. Ei ihme että teos valittiin 2019 kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajaksi.
Kuuntelun lomassa sain valmiiksi toisenkin afrikankukka-peittoni. Toisessa on kukat säännöllisessä järjestyksessä, toinen on koottu luovemmin. Sellaista sattuu:)


Valtiovalta on keventänyt koronakaranteenia meidän varttuneemmankin väen osalta. Hyvä niin, nyt voi lähteä vaikka Tammelantorille mansikoita ostamaan.
Onnellisia kesäpäiviä Teille kaikille!


lauantai 6. kesäkuuta 2020

KESÄMYRSKYJÄ

Meidän nurkilla kävi pari tuntia sitten tunteitani kohahduttava muutaman minuutin kesämyrsky. Isot kuuset ja koivut heittelehtivät sen kourissa melkein katkeamispisteeseen asti.
Harras toiveeni oli: "Pysykää pystyssä! Älkää kaatuko, uudet omistajat saattavat pahastua pahemman kerran jos nyt katoatte maisemasta!"
Pääsihän se tuuli tekemään muualla puutarhassa tänäkin kesänä kunnon tepposet: vihreä kasvisuoja kellahti katolleen salavan juurelle.


 Ei tällainen näky meitä ensimmäistä kertaa kohdannut: kesämyrskyssä 2007 lensi muovihuone monta metriä metsän suojaan. Ehjänä se kuitenkin saatiin takaisin paikoilleen.


 Tällä kertaa oli apumiehet lähellä ja viidessä minuutissa oli suoja paikoillaan ja ankkuroituna naruilla paikoilleen.


Kaksi isoa tomaattiamppelia säilyivät ilmalennossa ehjinä ja siirsin ne lasihuoneeseen toipumaan.


Nurkkien tyhjennystä on taas tehty, nyt poistettiin uima-altaan lämmitin kaatopaikalle.


Jymy-Jamin kanssa tehtiin illan viimeinen puutarhakatselmus.



Takapihan Melba kukkii valtavin kukin, nyt sade ja tuuli heitteli kukkien lehdet mustan mullan peitoksi.


                                                 Etupihan unikot alkavat aukaista kukkiaan.


                                                   "Myrskyn jälkeen on aina poutasää!"
                                                    Hyvää kesäsunnuntain viikonloppua!

tiistai 2. kesäkuuta 2020

ISOMUMMIN OLKIHATUT JA TEINIPOIKIA

Vanhalla Rouvalla - äidilläni- oli mittava kokoelma hattuja. Niitä oli niin paljon, etteivät ne mahtuneet uuden kodin hattuhyllylle. Niinpä niille teetettiin ihan oma kaappi. Hatut hyllyssä vaihtoivat paikkaa vuodenaikojen mukaan. Eteisen peilin edessä hän  sovitteli niitä kunkin päällysvaatteen ja huivin pariksi. Kesäisin hänellä oli käsissään aina pitsihansikkaat. "Ettei ryppyiset sormet näy!"
 Kun äitimme lähti ikuiselle matkalleen, otin kaikki hatut talteen omille hyllyilleni.
Talvihattujakin oli  viikon jokaiselle päivälle omansa ja jokunen ylimääräinenkin. 


Meillä on karenssihupina kaksi teinipoikaserkusta. Ei käy aika pitkäksi eikä tylsäksi kun heidän touhujaan saa seurata. Tänään uusien perunoiden kypsymistä odotellessa pojat ilmestyivät vierelle isomummin olkihatut päässään. Pojat muistavat hyvin  Irkku-isomummin ja osasivat kantaa olkihattuja tietyllä kunnioituksella.

"Mää herään heti päiväuniltani vessan lattialta kun kuulen kotitieltä Mauton pörinää. Siitä tiedän, että saan leikkikavereita tähän arkiseen äänettömyyteen mikä meillä nykyään on vallitseva olotila."



Teinipojille keitetään pahimpaan nälkään parin kilon pussillinen uusia perunoita.
"Voi että on herkkua uudet perunat ja voita päälle!"
Nykyään osataan kattaa teineille isoimmat lautaset että vältytään huomautuksilta: "Liian pienet lautaset nälkäisille nuorille!"


"Mummi, olisko sulla mulle sopivaa korvakorua että reikä pysyisi auki?"
Löytyihän sellainen mummin laatikosta.


Pojat lähtivät kaverin syntymäpäiville ja jättivät mahtavat Calvin Klein-käryt eteiseen. Ovat näköjään perineet pappansa ominaisuudet - juhliin mennään hyvältä tuoksuvana.



Ps. kysyikö joku mitä meidän talon myynnille kuuluu? No sellaista, että kymmenen päivää oli kuvat Etuovi comissa ja katsojia kävi. Eilen poistettiin ilmoitus kun saatiin viesti "Vastatarjous hyväksytty!"
Minä aloitin heti pakkaamisen: keräsin poistettavat kankaantilkut muovikasseihin. Jostahan se on aloitettava, vai mitä?!


Ps.ps. uudesta kodista ei ole vielä tietoa...

maanantai 25. toukokuuta 2020

"MUMMIKO TEKI?"

Pojanpoika pyörähti yökylässä. Illalla hän kysyi ovenraosta:
" Onko sulla mummi kukkakangasta?"
En kysellyt enempää vaan kaivoin pari kangaslaatikkoa näytille. Poika penkoi niitä vähän aikaa ja teki valinnat.
"Voiko näistä ottaa?" Kädessä oli ikivanha punainen ruusukuvioinen sisustuskangas ja toisessa tunikan jäännöspala.
 "Mitä aiot niistä tehdä?"
"Näistä sais makeet kuviot farkkujen takataskuihin! Voisitko ommella?"
"Tottakai, leikataan sopivat ja sovitetaan."


Tarkasti leikattuja kukkia soviteltiin nuppineulojen kanssa "ilmavien" farkkujen takataskuihin ja sopiviksi havaittiin.
Samalla siinä nokat melkein vastakkain näpertäessämme kerroin kuinka yksi sedistään lukioaikanaan ompeli nahkasolmioita ja rusetteja kavereilleen. Sama setä täyttää kesällä 50, eli yli 30 vuotta sitten harrasti kädentaitoja.
Ylöjärveläiset lukiopojat nappasivat tänä keväänä yrittäjäpalkinnon rusettien tekemisellä eli näillä meidän kulmilla persoonallisten miesten rusettien tekeminen on lähes perinnettä.


Poika laittoi heti kuvan tuunatuista farkuistaan serkulle toiselle puolelle Suomea.


Nopea ja hyväksyvä kommentti oli:
"Mummiko teki?"

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

SATTUMAA?

Olen innostunut keräämään kaikenlaista tietoa sukuni vaiheista. Nyt kiinnostukseni kohteeksi on noussut sukulaisteni "sosioekonominen" selviytyminen ja työhistoria. Yksi selvittämisen lähde on perukirjat. Isäni perheen eli Myttysten perukirjat olen saanut Tampereen kaupunginarkistosta. Viime viikolla tilasin perukirjat äitini eli Halosten jäljiltä. Tänään sain niistä yhden, eli isotätini Helmin jälkeenjääneet asiakirjat. Nekin sain Tampereen kaupunginarkistosta.
Ei sitä maallista omaisuutta paljoa jäänyt naimattomaksi jääneeltä entiseltä kunnalliskodin karjakolta.
Jakajia oli neljä elossaolevaa sisarusta, yksi heistä äitini isä Erkki.


En tiedä kuinka tuo jako todellisuudessa meni, mutta äitini sai tätinsä huonekalut ja vaatteet. Jäämistön mustaa lammasturkkia käytin monta talvea kunnes se kovettui koppuraksi ja mureni käyttökelvottomaksi. Mustasta silkkimekosta kavensin itselleni juhlamekon. Tavaraperuja on vieläkin kodissani ja käytössä.
Minulla ei ollut muistissa isotädin tarkkaa kuolinaikaa, vuoden muistin kun siitä ilmoitettiin minulle työpaikalleni. Papereista selvisi, että se oli 20.5.1965. Tänäänkin on 20.5!! 55 vuotta siitä on nyt.


Kun tilailin näitä perukirjoja hain samalla tietoa Messukylän kunnalliskodista, siitä johon nuori Hilja Halonen oli vuosisadan 1900 alkupuolella tullut karjakoksi. Löysin historiikin kunnalliskodin alueesta ja yhdessä 30-luvulla otetussa kuvassa oli kuin olikin isotäti Helminkin kuva. Töiden loputtua Helmi jäi asumaan kunnalliskodille. Siellä  sisarusteni kanssa vierailimme sunnuntaisin.


Kuvassa kunnalliskodin asukkaita kesäisenä päivänä 50-luvun lopulla.Täti Helmi on kuvassa keskellä valkoinen huivi päässään. Tämä joukko on iältään n 70-vuotiaita, samanikäisiä kuin minä nyt!! Huom. melkein kaikilla iki-ihanat Reinot jaloissaan ja muistorikkkaat esiliinat nenäliinataskuineen arkihameen suojana. Päähän solmittu liina suojasi hiuksia likaantumasta ja piti pään lämpimänä.

Tällä hetkellä entisessä Messukylän kunnalliskodin rakennuksessa on Tampereen kaupungin erilaisille taiteilijoille annettu toimintatila. Vieressä on Pappilanpuiston ikäihmisten "kampus".
Lähellä on Linnainmaan kauppakeskukset.
50-luvulla sellaisena toimi kauppa-auto. Isotäti Helmillä on kädessään käsilaukku jota minä kannoin mukanani 80-luvulle asti, silloin se rapistui käyttökelvottomaksi.


Kun koulut päättyivät, kävimme tädin luona näyttämässä todistuksiamme.  Isotäti Helmillä on valkoinen esiliina, Leena-siskolla ja minulla äidin ompelemat keltaiset nailonmekot ja pikkuveli Markulla tyylikäs haalariasu.


Tähän liitän suuren suru-uutisen: ainoa sisareni Leena menehtyi vaikeaan sairauteen kotonaan Södertäljessä 13.5.2020 72-vuotiaana.