sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

JOUTILAISUUDESSA

Kummallinen päivä, olin tekemättä oikeastaan mitään... Vaikka oli pyhäpäivä, tein kuitenkin imurikierroksen huushollissa ja pyykkäsin parit koneelliset vaikka mitä. Vähän oli erikoisempaa pyykättävää. Oli jääkiekkohanskaa ja pelihousua ynnä muuta.


Neljäs Poika oli tuonut varustekassinsa terassille ja ah- niin raskastuoksuinen se oli, että Jymykin oli mennä pökerryksiin. Yhdet munasuojat jo ehti hautaamaan parempaa käyttöä odottelemaan.
Onneksi löytyivät.


"Mua kävi moikkamassa yks´ Remu-glenni, vähän vanhempi koiramies. Mää sitä yritin saada leikkimään, mutta se päästi sellasen rähinän, että en enää sitä viittiny painiin pyydellä.
Toi Neljäs Poika, mun paras painikaverini mua sitten lohdutteli."

"Tehtiin isännän kanssa Maantien Ihmeitä-lenkki ja vastaan tuli muutama hevonen. En tykänny. Menin puun taakse piiloon. Varmuuden vuoksi. 
Mulla on niin paljon postinlukua sieltä ojanpenkoilta, että mää oon ihan puhki kun päästään kotipihaan."




            "Mää osaan ottaa rennosti näin pyhäpäivänä. Kuinkas tämmönen teiltä sujuu?"

                                  Jospa nyt saisi Emäntäkin puheenvuoron.
Aamutoimien jälkeen  oli merkittävän sosiaalisen ja hengellisen juhlan aika. Päästiin taas todistamaan yhden lähipiiriläisen ripillepääsyä. Kaunis oli neito ja muut nuoret vieraat.
Kukkapenkissäni aloitti eilen kukintansa hyvin vanha vaaleanpunainen pioni. Koskaan ennen tätä päivää ei ole ollut tilaisuutta ojentaa kukkivaa pionia rippilapselle, nyt sen sain ojentaa. Onnea, Reetta!


Aurinkoisen iltapäivän vietinkin ihan mitään tekemättä keskellä pihaa lahjakeinussani.

Kuuntelin tabletilta pitkästä aikaa "Delhin kauneimpia käsiä". Kuuntelu/lukukokemus ei ole kummoinenkaan, mutta Intia-matkakertomus kiehtoi jollakin mystisellä tavalla. Välillä yritin tutustua uudelleen tablettiini ja lähettää viestiä kuvien kera faceen, mutta huonolla menestyksellä.
Serkut ja lähipiiri antoivat palautetta. Hmm...
Oli hiukan vaikea yhtälö sovittaa valokuvien ottoa, kuuntelemista, facen käyttöä ja tumpun kutomista samanaikaisesti.


            Onneksi työväenopistolla syksymmällä on taas tabletin ja puhelimen käytön opastusta.


                 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

LOMA LOPPUI MEILLÄKIN

Meillä eläkeläisillä ei ole lakisääteistä lomaa.  Meillä -herra Kukkarolla ja minulla- rouva Myttysellä oli tänä kesänä asenne paikallaan. Saatiin pitää  kolme viikkoa  lomaa joutilaisuudesta, tai siitä mitä eläkeläisen elämä saisi olla. 
Jäin eläkkeelle 2005 ja sen jälkeen on meno meidän mäellä kesäisin ollut suunnilleen tällaista.


Koulujen loppumisen jälkeen on poikia ja tyttöjä lappanut yökylässä harva se päivä.
Juhannusviikolla alkoi  meidän loma -siitä joutilaisuudesta. Tytöt vaihtelevalla kokoonpanolla pitivät kiireestä huolen, ei tarvinnut istuskella ja mietiskellä, lukemisesta puhumattakaan. Tai käsitöiden tekemisestä. Tiskikone kävi pari kertaa päivässä, pöydässä piti pötyä riittää.
Viime maanantaina väki lisääntyi kahdella poikaserkuksella. Nyt oli ikäkokoonpano: 16 v- yksi neito, 14v-yksi neito + kaksi nuorukaista sekä yleisenä sanansaattajana 7 v suvun kuopus, Tilda.
Yhdet syntymäpäivät juhlittiin.
Tyttöjoukko anoi lisäaikaa lomalleen kun saivat serkkupojat kavereiksi. 

Jälleennäkeminen oli herkkää. Kylmänä päivänä koko joukko viihtyi kimppuna saman peiton alla- tytöt ja pojat sekaisin, aidon 70-lukuisen pussilakanan alla ...


  Perinteinen ryhmäkuva otettiin Mooseksen Palavien Pensaiden edessä, puskat ovat vanhempia kuin nuorisojoukko.


                                       Pojat ovat poikia mummin myssyissä:)
Aamuisin (lue iltapäivällä) teinipojat valmistivat itselleen proteiinipitoiset aamiaiset: pekonia ja kananmunia. Ainakin tiu niitä kului.


     Täydenkuun yönä Mopoilijakin poikkesi Makkarabaariin iltapalalle.  Nuorilla riitti juttua.


             Joka päivä käytiin kaupassa ja aina oli kainalossa suklaamurolaatikko...
  Pappa sai pestä perunoita kattilakaupalla. Ja uunissa oli paistumassa tuoretta leipää. Monta kertaa. Yhdellä istumisella oli koppa tyhjä.

               Torstaina saatettiin kaksi tytöistä Helsingin junaan.
Lauantai-iltana saatettiin kolmas tyttö ison matkalaukkunsa kanssa Pendolinoon.
Ja tänään lähti yksi teini kohti Kontiolahtea.

Aamuisella saattoreissulla poikettiin aamukahvilla Tammelantorilla. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä.


          Yksi junnu vielä jäi yhdeksi yöksi, papan hommana on kuljetella sählyharjoituksiin.

  Mitäs me- herra Kukkaro ja rouva Myttynen nyt tuumaamme?
  Ihan kahden kesken... Ei tule heti mieleen...


Seuraavaa lomaa odotellessa...
Teille kaikille helteistä heinäkuuta!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

KIIPEILYÄ, KEITOKSIA, KUTIMIA JA KESÄPÄIVÄN IHANUUTTA

Ei ulkovaraston katossa mitään vikaa ollut vaikka se piti purkaa. Varastoon tiputteli vettä sisäpuolelta. Kondenssia, sanoivat miehet. Sisäkatto piti tehdä. Pappa oli sponsoroinut poikien pojille yhtä ja toista kevään aikana ja korvaukseksi oli sopimus yhteisestä kattoprojektista.
Mopoilija oli kesäkuun alkupuolen kesätöissä, yksi sählyleirillä ja yhdellä oli muuta kiikarissa Kontiolahden kujilla.
Viime viikolla Pappa ja Mopoilija kuitenkin saivat projektin alulle. Neljäs Poikakin pääsi auringonottoon. Kaksi pitkää päivää ahkeroivat kuumalla katolla, mitään puhumatta. Töitä tehdessä ei kuulemma mitään turhia höpistä.

                 Ulkovaraston seinä näköjään kaipaa pesuharjaa... Siinäpä pojille oiva urakka.

Omenamehut on pakastimesta juotu, mutta jäljellä oli muutama pussi marjoja.
Makkarabaarin kaasuliedellä sain mehut höyrytettyä, pihaan levisi elokuinen tuoksu.


Kuusi litraa mehua sain tiristettyä karviaisista ja viinimarjoista.
                                                                             
    
Kesäpäivä näytti parastaan kun sitä ihailin omenapuun alla pihakeinussa.





Pitkästä aikaa sain kutimet otettua käsiini, vähän on pitkästyttävää neuloa 2,5 puikoilla, tekeillä on yösukat. Olen vasta tämän vuoden aikana alkanut käyttää yöllä ohuita villasukkia. Alkaako vanhuus kolottavista nilkoista?


Kesälomatytöt vetelevät pitkiä yöunia, sehän on se vanha viisaus: kun nuori nukkuu, on kuin panisi rahaa pankkiin. Viikolla oli sateisia päiviä ja yksi sadepäivä vietettiin Ideaparkin käytävillä. Nyt on aika kulunut uimarannalla, rantasaunalla, trampalla ja pihan uima-altaalla.




Tänään saadaan yksi kesäpoika peräkamariin ja saattaa tulla toinenkin.
Riittää taas Jymyllä pallonheittäjiä ja paimennettavia.



keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

"MÄÄ OLIN ENSIMMÄINEN TALVITURKIN KASTAJA"

"Tällä mun kotiväellä on ollu jo yli kymmenen vuotta sellanen tapa, että monta kesäiltaa vietetään tän kylän yhteisellä rantasaunalla. Isäntä viettää siellä muitten Vielä Virtaa kavereitten kanssa kaikki maanantai-illat. Ne pilkkoo saunapuita ja parantelee maailmaa. Emäntä sitten illalla kyselee, että kuuluuko mitään uutta? Ei Isäntä siihen mitään vastaa. Ne pitää juarut ittellään, ne miähet."

 "Tänään oli hiano ilma eilisen sateen jälkeen Isäntä sano, että mennääs rantasaunalle. Emäntä pakkas ison eväskorin täyteen herkkuja ja mut käskettiin takakonttiin likkojen taakse.
Mulle tää reissu on elämäni ensimmäinen enkä oikein tiänny mitä tapahtuu. Ihan aluks siappasin saunan rappusilta risuluudan hampaisiini ja sen kanssa kirmasin pitkin  rantaa tutustumassa paikkaan."
"Likat meni kahlaileen rantaveteen ja yritti saada mua mukaan. En menny, mää en tassujani kastele."


"Sitten ne meni laiturille ja taas mua arvelutti mikä paikka toi on? En mää kauaa miättiny kun piti mennä sinne laiturinokkaan vahtiin mitä ne likat siällä puuhaa."


 "Siinä ne odotteli saunan lämpiämistä ja uitteli varpaitaan. Määkin kurkkasin Näsijärven aaltoihin että näkyskö vaikka merenneitoo tai muuta kiinnostavaa."

"En tiä mikä kävi, mutta sinne Nässyyn mää vaan tosta likkojen vierestä mulahdin, ihan kuulemma sukelsin, kastoin tän porukan ensimmäisenä talviturkkini."


"Isäntä siitä meinas jonkun kohtauksen saada, vaikka mitään hätää ei ollu. Osaan mää ihan vaistoni mukaan koiraa uida, en ainakaan sammakkoa. Määkin meinasin hermostua kun se Isäntä niin pelästy.  Emäntä ei ollu moksiskaan kun mulla ei oikeesti ollu mitään hätää. Hihna oli kaulassa ja ranta vieressä ja ihmisiä ympärillä. Isäntä mut Martan kanssa autto takasin laiturille. Emäntä oli varannu mulle ison luun kun muut sai makkaraa, sen se mulle sitten heti anto, ettei mulle kuulemma jäis mitään raumaa tai jotain tosta mulimisesta. Ensin mut kyllä kuivattiin niin perusteellisesti."
 
                                             "Tämmönen on uitettu koira."

                     "Niin, mää ja mun sisarukset ollaan tänään 11 kuukautta vanhoja.
                     Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)"

lauantai 24. kesäkuuta 2017

PERHEENI KATSELEE MUALIMAN MENOA

Äitini, jo edesmennyt Vanha Rouva, muotoili tutuistaan ja läheisistään näköispatsaita.
Nämä perhekuvan patsaat ilmentävät äitini näkemystä persoonistamme.
Herra Kukkaro on ikuistettu luottamushenkilöksi tärkeä salkku kainalossa, ja minut hän näki?? prameutta havittelevana rouvana. Pojat ovat saaneet hahmonsa harrastustensa mukaan: Ensimmäinen Poika kantaa lentopalloa, Toinen Poika amerikkalaista jalkapalloa, Kolmas ja Neljäs Poika jääkiekkomailaa. Ensimmäisen Pojan Ensimmäinen Tytär taluttelee valkoista kissaa.

Patsaat ovat majailleet  takan takareunalla, tai kirjahyllyn ylähyllyllä.
Blogituttu Kirsti matkailee par´aikaa kaukana Venäjän mailla ja minuunkin iski kaukokaipuu.
Näin Juhannuksen kunniaksi vei "perheeni vähän kahtelemmaan mualimmaa" kasvihuoneen hyllylle.


                        Vanhin veljeksistä katselee maailman menoa oman hyllyn päältä.


 Meillä - herra Kukkarolla ja minulla -rouva Myttysellä on katseet luotu: toisella meneviin, toisella tuleviin kotitien kulkijoihin. Mikään ei jää huomaamatta.

Perheeni Matriarkka -Vanha Rouva- haaveili lapsena, että saisi ratsastaa mustalla, valkoharjaisella hevosella  Sykerönvuorelle Jääsken Kuurmanpohjassa.


"Katsele äitipieni meitä sieltä Sykerönvuoreltasi ja kirmaa mustalla ratsullasi pilvien päällä."


perjantai 23. kesäkuuta 2017

ELÄKKEENSAAJIA JA LAPSILISÄNSAAJIA

Yksi ryhmä tällä hetkellä meidän pihapiirin Juhannuksenviettäjistä puuttuu, nimittäin enemmistö palkansaajista. Heitä saapuu paikalle kunhan töiltään ehtivät, kaikki eivät ehdi silloinkaan, yhteiskunnan on pyörittävä oli joulu ta juhannus. Siihen on meillä totuttu.

Kolme neitoa haettiin tiistaina junalta ja neljäs neito liittyi joukkoon samana iltana.
Paljoa eivät ehtineet kuulumisia vaihtaa kun piti päästä kesärytmiin.
Uima-altaan valtasivat hetimiten, vaikka ilma oli 12 asteista ja vesi  15.

"Mää taas niin ilahruin tätilikkojen tulosta, että en meinannu millään pysyä tassut maassa, piti koko ajan hyppiä likkojen selkään. Ne ei siitä tykänny. Eikä Emäntä, se kielteli mua koko ajan. Sen sain tarkistaa, että likat pesi varpaansa ennenkun kiipes uimaan."
 

" Tämmöstä lajitelmaa on koko ajan meidän ovensuussa. Annoin olla pureksimatta, vaikka mieli teki."


"Aina kun Emännän silmä vältti, mää loikkasin likkojen viereen pehmeeseen petiin."
 

"Likat kuulemma valvoi ja hyppi trampalla yöllä kahteen. Pikkulikkakin! Ja kävi ne uimassakin ja välillä saunassa lämmittelemässä. Likat oli jakautunu kahteen huoneeseen ja mää kävin noita toisia herättelemässä joskus iltapäivällä."
 

Isommat tytöt halusivat kylälle ja tehtiin bussimatka Lielahden kauppakeskukseen. Tytöt kiertelivät omilla ostoksilla ja minä pakenin yläkerran kirjastoon. Sain luettua ajankohtaiset naisten-, harraste- ja sisustuslehdet.


Eilen illalla haettiin tyttöjen isä viikonlopuksi, tänään tulee veljeksistä nuorin poikansa kanssa, miniä tekee illan/yön työvuoroa. Yksi tytöistä lähti kotiin juhlimaan omia ja toisen mummonsa syntymäpäiviä.

Puoliso- herra Kukkaro ja Toinen Poika valmistivat lounaaksi perinteisen kaalipadan. Minua ei kelpuutettu keittiöhommiin. Lohenkin valmistivat illaksi savustamista varten.

Nyt alkaa meidän pihapiirin Juhannuksenviettäjät vähentyä, kaksi poikaa perheineen lomailee omilla kotinurkillaan. Menneinä vuosina sakkia on ollut leikkimökin lavereita myöten ja kaikki huoneet täynnä yöpyjiä. Ruokapöydissä on ollut melkein 20 henkeä.
Kuvassa Juhannuksenviettäjiä seitsemän vuoden takaa, Ronin syleilyssä edesmennyt Hymy.


                                Pian saa joku olla -riippumaton -valtias, kuka ehtii?


                                       Sininen on taivas, valkoiset sen pilvet...


Toivotamme kaikille lukijoillemme ja ystävillemme leppoisaa keskikesän juhlaa!

t. Rouva Myttynen, herra Kukkaro sekä berninpentu Jymy-Jami,  sekä muu seurue!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

PINNASÄNGYSTÄ PERMANNOLLE

"Meillä pyöri tänään Emäntä-niminen trombi. Tänne kuulemma odotetaan taas tulevalla viikolla tätilikkoja huoltojoukkoineen aikamoinen revohka. Sen takia me ollaan oltu mattopyykilläkin monta kertaa. 
Munkin kämppä siivottiin nurkkia myöten. Mun pinnasänkykin vietiin kesäks varastoon. Eikös ne ihmislapsetkin vieroteta pinnasängystä kun ne kasvaa sopivan kokoseks? Mää jo olen sellanen -iso. Tuolla pöydän alla verhojen takana on ollu mun ikioma lämmin ja turvallinen pesä.  Talven aikana muotoilin patjan sellaiseen kuosiin, että uusi on kai hankittava tulevaks talveks. Nykyään mää nukun vain viileällä permannolla ilman patjaa.
Mun untani  vartioi tollanen Yksisarvisesta haaveileva neito. Miks, vaikka mää oon  ihan lähellä?"



Ja verhon takaa oon herätessäni nähny ensimmäisenä unisen mummon. Mun Emäntäkin on tollanen  jo vähän vanhahtava lady tai joku...
Mun kämppä on siis niinkun taidesalonki tai galleria."


"Eilen Emäntäni oli jo päivällä tosi uninen ja mentiin yhdessä leikkimökkiin loikoilemaan. En ollu siellä koskaan oleillu ja vähän mua kyllä jännitti."


 "Leikkimökin ovesta näin kun toi Puolen Hehtaarin Metsän Nalle Puh tuijotti mua. En ollu sitäkään ennen tavannu silmästä silmään. Kumma tyyppi,  se on jaksanu hymyillä samoilla ilmoilla jo kuudetta kesää."


                           "Emäntä luki ittekseen viimevuosituhannen rakkaushaikailuja,
 

                                          ja mää tahdistin sydäntyynyä ."


"Veispuukissa Emäntä oli maininnu musta: kaiken se ottaa ja kaiken se järsii. Toikin sydäntyyny vasta 12 vuotta vanha. Mitä se sillä tarkotti, tiätääks kukaan?"

"Kesäpäiviä Teille ystävät ja kylänkoirat, toivoo Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen -Kukkaro (os Maroussia Valente)