lauantai 20. heinäkuuta 2019

OSTAKAA-OSTAKAA

Kenelle kelpaisi hyvin hoidettu vähän yli nelikymppinen?


Maaseudun rauha, mutta Tampereellekin pääsee valaistua pyörätietä pitkin jos jaksaa polkea 20 kilometriä. Sama matka on autolla, aikaa menee 20 minuuttia. Kotikylän keskustaan pitää polkea 10 kilometriä ja autolla sinne hurauttaa alle kymmenessä  minuutissa. Bussiin pääsee kun kävelee kotipihasta 250 metriä.
Vasemmalle käännytään kylille, oikealle kyläkaupalle joka on toiminut jo vuodesta 1967.


 Talon ympärillä on Puolen Hehtaarin Metsä -samankokoinen kuin Nalle Puhilla.
Kyläkoulu ja päiväkoti ovat metsän takana, välituntikellon kilkatus kuuluu kotipihaan.


Illan hämyssä voit kuulla oikean "Aasi Ihaan" tervehdyksiä naapurin tallilta.


                                    Kotitie on mutkaton, pimeällä sitä valaisee katuvalot.


                                     Postilaatikolta näkyy maalaismaisema, kuin taulu.


                                           Pihapiirissä voi harrastaa poikamaisia leikkejä.


                                                      - tai yrittää leijua kohti taivaita


                                           -ja uida ympyrää Nalle Puhin kanssa.


Aikuiset voivat leikkiä olevansa viininviljelijöitä; kasvihuoneissa kasvaa ja tuottaa runsaasti satoa neljä viiniköynnöstä.


                                  Tosipuutarhuri kasvattaisi tomaatteja kasvihuoneissa.


                                                               Ja kurkkuja:


 Tai keräisi syksyisin omenoita Huvituksesta, Lobosta, Melbasta, Punaisesta Kanelista sekä Åkerosta ja tekisi niistä talven mehut ja hillot.


Takametsästä  tarkkasilmäinen löytää tatteja ja haperoita, metsämansikoita, vadelmia ja mustikoita. (Jos pitää etanoista niitäkin on...)


 Metsän ja puutarhan antimet voi kokata tarjolle epäesteettisessä mutta toimivassa Makkarabaarissa,


                                    Kesälounaalle katokseen mahtuu jopa puolet suvusta.


                     Unisimmat vieraat voi ohjata leikkimökki/ vierasmajaan päivätorkuille.


                               Leikkimökin terassilta on kiva katsella pihapiirin hyörinää...


                             Talon terassilla voi nauttia vaikka päiväkaffit hyvässä seurassa.


                            Ja napsia katoksesta kypsyviä viinirypäleitä keksin korvikkeeksi.


 Kesähuoneessa voi aloittaa kesänvieton jo varhain keväällä, tai herkistyä ja syödä jouluaaton illallisen kynttilänvalossa.


Kun on oikein vilu eikä enää ulkotöissä viihdy, voi vetäytyä omiin oloihinsa nelikymppisen lämpöön.
Toisessa peräkammarissa on parisängynpääty itäseinällä ja verhottomasta ikkunasta näkyy aamuauringon säteet puiden rungoilla. Illalla saa nukahtaa kun laskeva aurinko punaa takapihan kuuset.


Toisessa peräkammarissa on hyvät tilat vaikka kahdelle kehvelille koulupöytineen.


Kolmas kammari on keittiön vieressä varaavan takan ja hellan kupeessa. Se on inspiroiva työhuone


 ja leposoffalle voi kömpiä ottamaan makoisat päiväunet.


Neljänteen kammariin voi pedata yövieraille rauhallinen sopen jos oma väki ei huonetta tarvitse.


Keittiössä on hyvä olla oma vahti, jos vaikka kakku palaisi mustiksi.


Aamuteet saa kiehautettua nopeasti (ja herätettyä perheenjäsenet) viheltävällä vesipannulla,  leipälapiolla saa "sen seittemän kakkaraa" ulos uunista. Ja ison joulukinkun.


       Keittiöön mahtuu iso ruokapöytä kun omaa väkeä tai kestittäviä on yli puoli tusinaa.


             Olohuoneessa katsotaan TV:tä isolla kulmasoffalla  ja oleskellaan kuinka halutaan.


Pihapiirin eläimistö: on nähty muutaman pikkukauriin pinkovan pihojen läpi, teppanat etenevät hitaammin, on sammakoita ja sisiliskoja, sekä muutamasta myyrästä havaintoja, oravia, sepelkyyhkyjä, käpytikkoja, mustarastaita, perhosia ja sudenkorentoja, naapurin kirjava kissa ja pihanvaltiaana bernipoika.

Kukkapenkkejä saa ihailla naapurit ja kylänväki, jos kukkapenkit levittäisi yhteen sarkaan ne peittäisivät kaava-alueen koko omakotitontin. http://mummukanjutustelua.blogspot.fi  (puutarhablogini)


Yhteenveto: tämä 1977 meille valmistunut talo pihapiireineen tarjotaan ostettavaksi tätä tarvitsevalle.
Valkoisten tiiliseinien sisällä on 5h+k+tavalliset kylpytilat hetivalmis-kiukaalla, huoneistoala 114 neliötä, lisäksi kesähuone 16 neliötä, kaksi varastoa; toinen n 40 neliötä, auto tai peräkärry mahtuu katon alle + autokatos kahdelle autolle. Pihapiirissä on leikkimökki ja lasinen kasvihuone , uima-allas vetää 13 kuutiota vettä (nyt pahvilaatikossa varastossa).
Öljylämmitys on ja varaava takka.
Taloa on huollettu ja tuunailtu vuosien varrella.
Talossa ei ole maalämpöä, ilmalämpöpumppua, poreallasta tai kylpytynnyriä.
Kunnallinen vesi ja viemäri on.
Naapurit ovat huutoetäisyydellä (kun huutaa tarpeeksi kovaa).

                                No miksi tätä nyt tarjotaan Teille ostettavaksi?

                                                                  Isäntäpari ennen:


                                                                      Nyt:


                                                    Tarvitaanko enemmän selityksiä?


           

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

NYT LÄHTI KOKO ORKESTERI


-ja talo täyttyi tyhjyydellä.
Nimittäin perjantaina vietiin yksi peräkamaripoika junalle kohti Hämeenlinnaa, toinen peräkamarilainen pyysi itselleen yökylään seuralaisen kun Mauto oli ajokelvoton eikä kotimatkaa voinut tehdä.
Pappa oli päivän talkoohommissa eikä paikalla ollut korjausavustajaa.
Kun Pappa iltapäivällä kotiutui, oli pojanpoika jo ehtinyt omin neuvoin korjata Mautonsa. Aika näppäriä nämä nykyajan nuoret. Sen palveluksen Pappa teki, että pesaisi pikku Mauton pyhäkuntoon ja niin  pääsi peräkamarin orkesteri koteihinsa viikonlopun viettoon.

Minä olen kokenut lähes tuskaa kun muutaman raportin deadline on ollut tämä viikonloppu.
Tiesin, että saan omaa aikaa koko lauantaiksi kun puoliso oli kylillä markkinamiehenä talkoilemassa.
Kannoin koneet ja kansiot kesähuoneeseen ja siellä muutaman tunnin ahkeroinnilla sain tehtävät tehtyä ja postit lähtemään minne pitikin.


 On se ihmeellinen juttu: kun saa paineenalaiset tekemiset tehtyä tulee sellainen olotila, että tekisi vaikka mitä. Minulle virisi taas kirjoittamisen into. Kesähuoneen ilmapiiri on siihen nyt kannustava.

Ystäväni Jymy-Jami vahti, ettei mikään pääse häiritsemään vaativaa työtäni.


"Isäntä lähti aamulla melkein ennen kukonlaulua kylille ja käytti mua vaan lyhyellä pissalenkillä kylätiellä. Isäntä sano mulle " Jää tänne vahtimaan Emäntää ja poikia." Mää nukun kesällä vessan lattialla kun siellä on viileetä. Nyt mää jäin makuuhuoneen ovelle kun Isäntä sitä toivo. Joku kumman ikävä mulle tuli kun mun piti nostaa kuono kohti kattoa ja laulaa niinkun Ulvova Mylläri siinä elokuvassa. Parikin laulua siinä ehdin huikata kun huomasin, että Emäntä oli heränny. Me käytiin kiertämässä tonttia ympäri ja kun Emäntä mua taluttelee niin munkin askellus on sellasta verkkasta ja viipyilevää, nuuskin joka puskan ja teen niihin omat merkintäni. Nykyään mää kuovin merkkien  jälkeen pitkät multaroiskeet, Emäntäkin joutuu niitä pakenemaan. Toi orkesteri joka täältä poistu soittaa sellasta möykkää ettei mun herkät korvani sitä suvaitse. Mää haukuin niitten sovellukset. Ja lujaa haukuinkin. En tykkää moponkaan äänestä, musta on ihan kamalaa kun Peräkamarin poika sillä kaasuttelee tossa pihassa ja kurvaa kohti kyliä. Siitäkin mää niitä haukun."



Nyt alkaa eläkeläisen lomalomaloma ja erityiset puuhat: ikkunanpielien maalaus, teipit on jo kiinnitetty. Ovien maalaus ja ovienpielet ovat seuraavassa ohjelmassa, varasto alkaa olla puolityhjä jne.
Lomalla saa olla vähäistä mutta näkyvää ja leppoista tekemistä, vai mitä!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

NYT TUNTUU TÄLTÄ


 Samaisen mummon lepohetki on jokakesäinen tunne/tunnelmakuva blogissani siitä hetkestä kun meidän lomalaiset ovat kotiutuneet ja muut suoritteet saatu onnekkaasti toimitettua.
(Taulu on terassini seinällä muistuttamassa siitä, että oma lepohetki on tärkeä osata ottaa. Kuva symbolisoi minulle turvallisuutta ja tätä hetkeä: vankka kivijalka jalkojen juuressa, tukeva auringonlämmittämä hirsiseinä selän takana, ikkunan takaa utuisten pitsiverhojen raosta kurkistaa jälkipolvi ja lemmikki suojelemassa lepohetkeä. )

Tänään oli meidän pihapiirissä pikku kekkerit pojanpojan ammattiinvalmistumisen kunniaksi.
Pihatie oli täpätäynnä autoja...


 ...ja pihanurmella iloisia ihmisiä, isoja ja pieniä.


Olin luvannut valmistaa pojan toivomuksesta voileipäkakkuja, kaksi kinkku-ym. möhnättäytteellä ja pyöreän kasviskakun Pirkka-ohjeella. Sekin oli yllättävän maukas ja riittoisa, pitänee tehdä toisenkin kerran. Kinkkukakuissa on runsaasti täytettä ja ne hupenivatkin nopeasti.


Mansikkakermakakku piti tietenkin olla ja ehdin aamulla tehdä raparperipiirakankin, sen jota kaikki kehuvat:  pohjaan tulee piimää ym. raparperien päälle rahka/kermaviili/kananmunatäyte ja päälle muruseos. Mikä aine siitä tekee niin maukkaan? Hyvää oli.
Vieraita tuli lisää ja tuli paniikki että riittääkö tarjottavat??? Onneksi oli pakastimessa Moilasen Karjalanpiirakoita ja niitä paistaa hötkäsin kaksi pellillistä. Munavoin kanssa niitä tarjottiin. Äkkiä nekin hupenivat.
Louhisaaren juoman 10-litranen satsi hävisi tuota pikaa.

Puoliso- herra Kukkaro hääri kahvinkaatajana ja tarjoilijana, minä pyörin siellä ja täällä.
Tarjoilu järjestettiin kesähuoneeseen ja istumapaikat yli 30:lle vieraalle kesäkatokseen. Hyvin paikat riittivät kun saatiin upea ilma juhlien ajaksi.

Päivän merkkihenkilö oli suu muikeana muistamisista.


Lomatytöt pyysivät jatkoaikaa, mutta oli sanottava, että jatketaan lomaa toisella kerralla. Apeana heillä alkoi kotimatka...
Talo ei vielä kokonaan tyhjentynyt vieraista - kolme nuorta jatkaa lomaansa mummilassa. Eivät tiedä mikä heitä tulevina päivinä odottaa - työleiri! Nurkat tyhjiksi ynnä muuta vähäistä vaativampaa toimeenpanoa!

Nyt tämä mummi istahtaa terassille ja ottaa lasillisen viiniä, sopiiko?

torstai 20. kesäkuuta 2019

KESKELLÄ KESÄÄ

Aivan ensimmäiseksi, ettei unohdu toista kertaa tänään: kihlasormuksessani on päivämäärä 20.6.1969.
Päivän alkajaiseksi se ei tullut mieleen kun kun kihlasormi on tyhjää täynnä.


Viikko sitten jouduin ottamaan 50 vuotta vasemmassa nimettömässä pysyneen kihlan väkivalloin irti, syy näkyy alla. On aika alaston olo, sanon suoraan.


Puoliso- herra Kukkaro ei ole  käyttänyt sormustaan vihkimisen jälkeen, eli melkein viiteenkymmeneen vuoteen...Työ kuulemma esti sen käytön.
Keskinäisiä kihlojen muistojuhlia ei nyt suuremmin juhlita, sille järjestetään oma aika myöhemmin.


Vilkasta seuraelämää on taas vietetty niin, ettei blogillekaan ole tullut kirjoiteltua. On ollut sekä edustamista että työntekoa ja pakonsanelemaa lepäilyä kun tuo ei-toivottu fibro taas oireilee oikein kunnolla.
Edellisviikolla ajeltiin maseudulla hiekkateitä peräkärryn kanssa, saatiin toimitettua terassilaudat Ensimmäisen Pojan mökille.
Lauantaina ajeltiin Espooseen  lähipiiriläisen valmistujaisjuhliin. Nuori valmistui oppisopimuksen kautta hyvään ammattiin ja työllistyi heti.

Lähipiirin nuorin harrastaa keppihevostelua, äidin pajassa on synnytetty heppalauma


ja isä on rakennellut esteitä.


Huvimajassa  ratsumestari  voi hioa hyppystrategioitaan...


Tiistaina saatiin lähipiirin nuorimmat eli kaksi melkein kymmenvuotiasta serkusta lomaselle mummilaan ja peuhaamaan Jymyn kanssa.


Pappa viritti leikkimökkiin valot ja tytöt rohkenivat yöpyä mökissä kahdestaan. Sisustus on taas persoonallinen...


Yöturvaksi asettautui yllättäen naapurin ystävällinen pikkukissa.


Päivällä monta kertaa ja iltamyöhälläkin on käyty Kuuselan uimarannalla.


Peräkamarissa asustelee lomallaan yksi teini ja toista Mautoineen haetaan tulevalla viikolla Tuusulasta. Eli elämää on...

Juhannusaaton väen kokoonpanosta ei ole vielä tänään mitään tietoa, siis en ole sitä kummemmin ajatellut. Lomatyttöjen ja muun nuorison kanssa pidetään ihan tavallinen grilli-ilta ja mennään kokolle jos sellainen kylältä löytyy.
Ajatuksissa on nyt vain sunnuntain kekkerit tässä meidän pihapiirissä, sellaiset pidetään Neljännen Pojan Ensimmäisen Pojan valmistujaisten merkeissä.  Kestitä pitäisi ainakin kolmekymmentä henkeä...
Tänään kävimme kaupoilla, ostoslappu jäi pöydälle! Vain fetajuusto oli unohtunut... Vielä tuo muisti jonkinverran näköjään toimii...
Juhannuspäivänä kokoan pari voileipäkakkua ja sunnuntaina teen raparperipiirakan ja perinteisen mansikkakakun. Vastavalmistuneen kotiväki tuo muuta tarjottavaa.
Onneksi pihapiiri näyttää parhaat puolensa.


(Asuntovälittäjäkin kävi ja toiminta aktivoidaan kunhan saadaan tärkeimmät fiksaukset valmiiksi. Aihe on henkisesti niin rankka, että tuntuu kaikki ilo kesästä kadonneen. Ei oikein tiedä mistä alottaisi...ja mihin päädytään...)


LEPPOISAA KESKIKESÄN JUHLAA TEILLE HYVÄT YSTÄVÄT!