tiistai 17. lokakuuta 2017

"TYLSYYDEN KARKOTTAMISEN PÄIVÄ"

"Isäntäni, pitkänlenkin paras kaverini, lähti Lempipainijan ja Teinipoikien kanssa laivareissulle aavan meren tuolle puolen.
Emännän kanssa täällä kaksin oleskellaan ja yritetään saada aikaamme kulumaan. Emäntä jo ilmoitti, että aikoo vaan lorvia kutimet kädessä kun ei tarvi muista huolehtia. Voin toristaa, että Emäntä on pysyny  lupauksessaan. Pyykkihommissa piti Emännän kuitenkin hääriä kun eilen hyppäsin poikien sänkyihin just kun olin tullu Maantien Kuraisia Ihmeitä -lenkiltä. Teinipojat ei kuulemma enää tykkää ruskeista tassunkuvista lakanoillaan. Miks´?"

 "Mentiin ulos katteleen punasta taivasta ja aurinkoo kun toiset on sellasta tänään nähny, mutta meillä taivaankansi oli ihan harmaa niinkun näkyy, punasesta aurinkosta ei tiatookaan."

"Eilen illalla pimeen aikaan täällä kävi neljä naispuolista ihmistä. Niillä oli surullinen mutta pakollinen tehtävä. Ne vei maan poveen Reetan lemmikkikanin. Siitä seuras se, että mää en pääse muutamaan päivään kirmaileen takapihan sammalikkoon. Ensin se hautapaikka täytyy peittää kivillä, ettei villieläimet sitä kaivele. Tai mää."
"Ton eilisen tapahtuman takia ovensuussa oli Isännän saappaat ja niissä houkuttelevat tuaksut. Toisen siistä siappasin ja juoksentelin sen kanssa ympäri pihaa. (Mulla on toi remmi aina mukana kun en ilman sitä osaa olla)."

 "Kiertelin saapas hampaissa kaikki nurkat ja pusikot läpi ja Emäntä perässä. Yritin tälle aarteelleni löytää hyvä leposijan. 

Välillä menin avarammille maisemille eli kylätielle kun näin naapurin Isän nukuttelevan vaavia rattaissa. Vähän matkaa juoksin näyttään saapastani josko olis kelvannu vaaville leluks, mutta Emäntä jäi niin kauaks´, että mulle tuli kiire vahtiin, ettei Emäntä karkaa. Ja niin me, saapas ja mää tulla jolkotettiin takasin. Omenapuun alle sen sitten jätin lepäämään."
 
" Emäntä otti taas musta pari vilminpätkää ja latas niistä toisen johonkin veispuukkin."
 "Nyt mää vaan lepäilen kaikess´rauhass`ja odottelen kutsua välipalalle. Ja vilmitähden palkkakin kuulus mulle."
 "Onkos teillä, hyvät lajitoverit tylsiä päiviä?"
"ps. Sisällä silppusin vaan yhden kenkälusikan, kai ne etusormen avulla voi kenkänsä jalkaan saada."

"Terveisin  Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro os Marousia Valente."


 

maanantai 16. lokakuuta 2017

YKSINOLEMISEN PÄIVÄ JA ASIAA VIRANOMAISILLE

Puoliso- herra Kukkaro päätti tehdä parin päivän syysretken.
Lähtivät Tallinnaan; Neljäs poika poikineen, Toisen Pojan poika ja isä-Pappa matkanjohtajana.
 
Huomattavaa on, että isä-Pappa onkin nykyään joukon pätkä. Niin se nuori elämä kurkottelee ohi  kantaisän päälaen...
 
Nuoriso aloitti jo perjantaina syyslomansa ja ovat majoittuneet meille. Eestaas- eestaas on poikia yksi kerrallaan tai pareittain kuljeteltu paikasta toiseen. Papalla riittää touhua.

Kun sain miesväen bussiin eväittensä kanssa suuntasin oman retkeni Valtion Virastoon, Verotalolle.
Lähipiiriläinen, jonka asioitten peräänkatsojana olen viimeajat saanut olla, oli viime vuoden aikana verottajan mielestä tullut yllättäen pääoman haltijaksi ja vuokranantajaksi.
 Itsensä sitä tietämättä.
Pääomatuloja on kuulemma ollut niin ja niin paljon ja vuokratuloja tuon ja tuon verran ja kotitalousvähennystäkin on merkitty sievoinen summa. Jäännöveroakin oli merkitty maksettavaksi useita satoja euroja.
Verovirastossa asia ei edennyt mihinkään suuntaan (tiesin sen jo etukäteen) kun ei ollut valtakirjaa. Verkossa sen olisi voinut hoitaa, mutta lähipiiriläisellä ei ole verkkotunnuksia enkä omillani voi sitä tehdä. Ei riittänyt, että olisin jättänyt virheellisen verotuspäätöksen asiakirjan virkailijalle: "Selvittäkää!" Ei, se ei käynyt, valitus pitää hoitaa henkilökohtaisesti tai valtakirjalla.

Virastosta kävelin linja-autoasemalle. Siellä hämmästelin kun missään ei ollut tietoa bussien aikatauluista eikä lähtöpaikasta. Onneksi käsilaukun pohjalla oli aikataulu kotikylän autoille. Päivittelin tiedottamisen puutetta kuljettajalle ja sain myötätuntoa osakseni nuorelta kuljettajalta. Ei voi mitään!
Tampereen keskustakin on niin rajoitettu henkilöautoilta ja rujo ratikkatyömaan takia, ettei sinne omalla autolla mielellään mene. Jätinkin autoni kotikylälle ja menin bussin kyydillä Tampereelle. Paluumatkalla en ollut muistaa jäädä pois autoni parkin pysäkillä...

Jymyn kanssa herkuteltiin lounaaksi tuoreella pizzalla ja omenamehulla.

 Ihan vaan kahden kesken.


Tehtiin pikku lenkkikin raikkaassa syysilmassa.


Sain kudottua neljä kerällistä Novitan Multiraita Taidemaalari ja Merimies- väreistä.
Kolmen parin raidat eivät ole symmetriset, neljännen parin raidat tein kohdalleen.
Nämä värit ovat "Taidemaalari". "Merimies" oli punasävyisempää.
Tätä ei kannata meidän miesväelle mainita, mutta nyt laiskottelen, enkä mene haravanvarteen, vaikka se kuinka minua kutsuisi. Kaksi kertaa pihatie on jo haravoitu puhtaaksi eikä loppua näy.

Hortensia vielä kukkii ovenpielessä.


Jospa ottaisin Jymyn sisälle kaverikseni ja SuloVilenin hyppysiini ja alkaisin viettämään kutimeni kanssa mykkää iltaa.
Moro!

tiistai 10. lokakuuta 2017

SUKANKUTOMISEN PÄIVÄ

Ulkona vihmoo vettä. Aleksis Kiveä muistellaan tänään Nummisuutarin voimalla. Istun tv:n äärellä (juuri juoksin Jymyn perässä pelastamassa herra Kukkaron verensokerimittaripussia pentupeevelin suusta).

Kutomisena on sukat 7-veljeksen Auroran väristä Taidemaalari. Ostan harvoin raitalankoja, mutta nyt innostuin värien nimistä: taidemaalari, merimies, leipuri, puutarhuri ja vaikka mitä käsintekijän kunnioittamista. Lähipiirissä on näitä taidemaalareita ja merimiehiä, joten niistä aloitin.


Ostin neljä kerää, yhdestä sadan gramman kerästä tulee n 38-39 sukkapari, 12 silmukkaa puikolla.
Ensimmäistä 13 silmukkaa puikolla ja 42 kokoista kun tein, loppui kerä juuri ennen kärkikavennuksia. Onneksi oli toinen kerä varalla. Loppukerästä tuli pienemmät sukat ja parin hinnaksi tuli 6,5€. Raitojen symmetrisyyttä en tavoitellut. Nämä ovat ok näin.


Sunnuntaina oltiin velipojan luona kummipoika Aleksin nimipäivillä ja tuliaisina vein parit villasukat.
Kopassa  on vielä monta paria, Jymy niitä sieltä aina retuuuttaa ja kun niitä keräilen lattioilta tulee samalla inventoitua mitä se koppa sisältää.

Keväällä poikkesin Kontissa ja sieltä löysin eräänlaisen aarteen: kaapelikierteistä? Kisa-Fiesta- lankaa,100% villaa, pahvilapussa maininta 21.2 -73. Lankaa oli pussissa 600 g, väri vaaleansininen. En ole koskaan osannut käyttää missään vaaleansinistä väriä, nyt yritän sovittaa langat sukkiin ja lapasiin jonkun muun värin kanssa jos sellaisen löydän.


Nummisuutarin Emännän kanssa aloitin Taidemaalari-sukat, Jymykin testasi silmukkakoon.
12 silmukkaa puikolla, se on sopiva määrä.

Kyselin lähipiirini miesväeltä sukkatarvetta, vastauksena yhdeltä Kuplamieheltä sain: "Sulo Vilen- pipo, tee meille sellaset!" Isä ja poika kulkevat tulevana talvena Tuusulassa Sulovilenit päässä.

Ensi viikolla on tiedossa Eläkkeensaaja-yhdistyksemme 40-vuotisen taipaleen juhlintaa. Uusi mekkohan sinne on tehtävä. Kaapistani löytyi pala mustaa pitsiä ja Eurokankaasta sen alle mekkokangas. Luottokaavalla mekosta tuli ihan passeli. Näytän kunhan saan valmiiksi. Mekkoon sopivat korut vielä pitäisi ehtiä näperrellä. Sellaiset Suomi 100-vuotta-siniset.

Eilenkin oli sisätöiden ilma, veivattiin luumuista, viinirypäleistä ja omenoista kymmenen litraa tuoremehua. Ilman lisättyä sokeria.


 Loput omenasilput sekoitin iltapäiväkahvipiirakkaan. Oli käydä kuin toissailtaisessa Siskonpedissä: "Hei älä vielä ota, otan ensin tän selfien."


     Katsellaan tänään syksyn harmautta ja odotetaan kuulaan kirpeitä loppusyksyn päiviä!


maanantai 9. lokakuuta 2017

KYLILLÄ PYÖRIMÄSSÄ

"Mulla on ollu sellaset VILLIT VIIKOT meneillään. Emäntä on nostellut monta kertaa kättä ottalleen ja huakassu ääneen oumaiguud oumaiguud."

 "Päästin tossa kunnon pikajuaksut talon päästä päähän ja keskellä taloo sitten vähän jarruttelin. 
Niinkun näätte.
 Välillä tein ikäänkuin kaartaen pikakierroksen ja loikkasin halaileen Emännän sohvatyynyjä. Koko vartalolla.
Aika monta kertaa  pääsin päikkäreille terassini pöydän alle..."
 

" Emäntä viritti ompeluvehkeitään syksyisiin toimiin ja  korjas mun leppäkertun. Kesti melkein minuutin ennenkun sen sain entiseen kuasiin,  eli sain täytteet pilkistään saumojen välistä."
 
"Saman kohtalon meinas kokee yks´tyyny, mutta sitä en saanu purettua vaikka kokeilin monta kertaa."

 "Emäntä oli värkänny ittelleen muutaman uuden patalapun je ennenkun se sai ne nostettua yläilmoihin mää sain pelastettua omaan käyttööni niistä pari. Ei ne sitten muille enää kelvannukkaan."

 "Kun keskiviikkona oli illansuu, niin  Emäntä riisu melkein kaikki vaatteensa vaikka ei ollu yö tulossa ja sano mulle, että mennään kylpyyn. Jaa me?! Mua Emäntä sillä tarkotti, ei itteensä.
Oon kyllä tottunu kylpijä, mutta tällä kertaa mun piti nostaa ylähuulta niin ryppyyn, että ylähampaat näky ja kurkkuäänenkin päästin kun Emäntä meinas ruiskuttaa mun märälle turkille jotakin ainetta. Mää oon saanu inhon ruiskupulloihin kun oon joutunu haistaan niissä etikkaa....
Sen kummempaa siitä ei seurannu kun Emäntä heti hokas, että mää luulin sitä shamppoopulloo etikaks. Emäntä laitto sitä ainetta käsiinsä ja anto mun haistella ja niin mun ylähuulikin meni taas tasaseks. Eikä enää tarvinnu rypistellä.
Mut pestiin ja puunattiin kun torstaina oli mun rokotuspäivä.
Hyvin pärjäsin tutkimuksissa eikä piikitkään tuntuneet. 
Vaaka näytti 54 kiloo. Jess!
Kylämarketin pihassa odottelin Isäntää kun se lupas tuoda mulle herkkuja. Mulle sopis toi parkkipaikkakyttääjän rooli, oli siellä niin miälenkiintosta seurattavaa. Tarttee tulla toistekkin."
"Lauantai vasta jännä päivä olikin. Mut vietiin elämäni toisiin mätsäreihin. Ne oli ihan meidän kylällä, Ruokakeitaan ja Tokmannin pihassa. "

"Mua händlas opiskelukaveri Belindan Emäntä. Velipoika Dantekin oli mukana. Ollaan yhtä isoja ja komeita, me veljekset."

 "Emäntäkin joutu mua kehässä juaksuttaan ja mentiinkiin niin kiivaasti, että Emännällä pyäri myssykin vinoon. Toi lavaesiintyminen on mulle maalaispojalle vähän jännää touhua enkä ihan sitä hallinnu niinkun pitäis, mutta sain kuitenkin kokemusta ja herkkupussin kotiin viätäväks`."
 " Kotipihassa sitten rentouduin kunnolla ja tein omatoimilenkin takapihalla.Tää on mun elämää."

                              " Syksyisin terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen- Kukkaro"
                              "Voikaa hyvin!"

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

AARTEEN KÄTKENTÄÄ JA KAURAPUUROPELLOLLA PÖRISEE

"Vietettiin ihan rauhallista iltapäivää- Emäntä päiväunilla viltin alla ja mää sen jalkojen päällä lämmikkeenä. Yht´äkkiä alko kuulua kauheeta jyminää ja mää katsahdin hämmästyneenä Emäntää että mitä mitä kummaa???"
"Kaurapuuropellon reunalle oli tullu isoja koneita ja Emäntä sano, että mennääs kattoon performanssia. Jaa mitä? "

 "Pörinä oli mun korviin niin outoo, että kirmasin takasin pihaan, mulla oli kiire tarkistaa, että mun uus luu oli tallessa. Takapihalta vinkkelin omenapuun alta sen löysin ja ajattelin siirtää sen turvallisempaan paikkaan."

"Ensimmäiseks´ ajattelin   että Mooses Palava pitää siitä hualta ja piilotin luun sen juurelle. Koko pihaan levis yrttinen tuaksu kun niitä puskia pöllyyttelin."

 "Pellolta kuulu jyminä aina vaan lähempää ja lähempää ja ajattelin, ettei vanha Mooses pysty suajeleen mun aarrettani kamalalta vihreeltä hirviöltä. Otin taas luuni ja vein sen viälä piilompaan, raparperipuskan alle. Ajattelin jos vaikka olis se entinen sammakko siällä piilossa ja  mun luutani sitten vartiois."
"Ei, ei sittenkään, se on aika piäni se sammakko, parempi paikka pitää löytyä. Emännän hortensian juurella kivien kolossa on hyvä aarteen paikka. Sinne sen piilotin. Toistaiseksi."

 "Kun olin nää päivän tärkeimmät hommat saanu tehtyä, siis piilotettua tuntemattomalta hirviöltä omaisuuttani, niin rauha valtas mun mieleni ja rohkastuin ittekin katteleen syksyistä konetanssia."



 "Siinä tehdään Emännälle ja Isännälle ja kai muillekin kaurapuuroaineita. Lähiruokaa. Tää näytös kesti sopivasti sen aikaa, että Isäntä ehti paistaa iltapäiväkahville tuareita kaurasämpylöitä. Määkin sain maistaa yhden lämpimäisen."

 " Taas tuli selätettyä yks´ aluksi pelottavia ääniä päästävä hirvitys, puimakone tai joku. Emännän jalkojen juuri on hyvä paikka totutella kaikkeen outoon."

Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen- Kukkaro

maanantai 25. syyskuuta 2017

ULKOILUA, LONKATKIN TYKKÄÄ

"Me ollaan  tehty  aamulenkit Isännän kanssa kahdestaan kun Emäntä vielä vetää sikeitä. Nyt on Emäntä innostunut meidän iltalenkeistä ja tullu mukaan. Mää oon siitä ihan riahaantunut, se oli aluks´ niin outoo. Kun Emäntä otti tutun takin kaapista, niin mää sen heti siappasin ja  pöllyytin kesän pölyt permannolle. Muutama herkkunappulakin taskuista putos. Ne tietenkin otin palkaks´ puistelusta."
                      " Mitä Te siellä vielä tunaatte, tulkaa jo!"

" Emäntä oli oikeen varustautunu saappailla jos joutuu mun kanssa tienpohjille rymyään. Ja laitto turvaliivinkin päälle varmuuden vuoksi."

" Yhtenä päivänä riahaannuin lenkille lähtiessä  ihan kunnolla kun Emännällä oli talventuaksuset punaset hanskat käsissään. Mää niitä hamusin Emännä kädestä ja toisen sainkin napattua ja kiihkoissani meinasin nialasta koko hanskan, mutta en sittenkään viittiny. 
Isäntä muisteli kesken matkaa menneitä ja sano Emännälle: " Tuli mieleen kun tarhantäti hyppi pussijuoksua..." Emännän jumpperi sai muistot kuulemma palaamaan 35 vuoden taakse- ei se päämäärä mutta liike...tirsk..."
"Isäntä on innostunut tekeen mun kanssa pitkiä lenkkejä, sano että lonkat on selvästi notkeemmat kun on alkanu käveleen. Sellanen mää olen -parantaja."
 
" Kun me lähdetään lenkille, niin käyn suihkualtaasta tankkaamassa itteni täyteen merkkausainetta. 

"Sitä sitten ruikin koko matkan. Jos ei riitä, niin kehitän sitä sitten itte. Isäntä sano, että mulla on korvien välissä sellanen mielihyvänystyrä, että kun oon oikeen töpinöissni, niin saan kuivastakin puristettua tarpeeksi sitä merkkausainetta, että kylän koirat tietää missä mää oon menny."


"Kaurapuuropellon reunaan teen ensimmäisen merkinnän."

" Pikkulammen rannalle oli joku unohtanut veneensä- aika kauan sitten..."


             "Uimarannalla ei ollut auringonpalvojia, tarkistin kaikki kallionkolot."
 

" Koti on isojen kuusten takana piilossa, kaurapuuropellon kulmalta mennään meille, pyörätiellä tässä seisoskellaan ja ihaillaan syksyistä maisemaa ja kerrankin pilvetöntä taivaankantta."



"Kotitiellä tuli vastaan naapurin Austraaliassa syntyny kultsi. Tavattiin ensimmäisen kerran kun olin ihan pentu ja menin pentuuksissani haisteleen sen kulkusia.  Kultsi ei siitä tykänny ja ärähti mulle eikä oo sen jälkeen seuraani kaivannu. Itte en oo ärähdelly kellekkään. Mää kyllä temmeltäisin sen kanssa kun ollaan yhtä isoja. Mää painan 54 kiloo, tiedoksi vaan."


"Pyhänä tehtiin oikein pitkä lenkki uimarannalle asti. Emännällä oli kamera mukana ja  se kuvas kaikki tienvarren  kukat, niitä oli aika paljon. Tähän mun blogiin ei kukankuvia paljoo tuu, tää on enemmän koirablogi. Maisematkin oli komeat, harmi, ettei lammen joutsenet olleet paikalla, että oltas saatu kuvia ja mää olisin kattellu niitä joutsenia."









 " Ei muuta kun lähtekää Tekin lenkille, lonkatkin siitä tykkää! Hyvää syksyä hihnan kummassakin päässä kulkeville. Vetäkää toisianne sovussa"
T. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)