sunnuntai 21. toukokuuta 2017

"KOITA OLLA NOPEE"

-huomautti teinipojanpoika kun aloittelin lounaan valmistusta. Nuorisoserkkujoukko oli taas viikonlopunvietossa ja työkomennuksella mummilassa.
Perjantaina pappa hälyytettiin makutuomariksi ym. yhden kehvelin vaatehankinnoille. Riittävän pitkän ja hartaan valitsemisen jälkeen sopivat tamineet löytyivät, jopa kukkakuvioinen t-paita löytyi ostoskassista.

Mopoilijakin tuli puunaamaan kulkuvälinettään seuralaisen kera.


Lauantai-aamuna soitteli kolmas kehveli matkaltaan Lapin perukoilta, ja ilmoitti tulevansa meille viikonlopuksi. Veeti oli ollut viikon toisen mummonsa kanssa Lapissa isomummoa tervehtimässä. Lähtöaamuna, lauantaina, oli tullut suruviesti sairaalasta: isomummo oli nukkunut aamulla ikiuneen. Onneksi ehtivät vielä nähdä. Isomummo tuli meillekin tutuksi monien perhejuhlien aikana. Rauha hänen muistolleen!

Nuoret osaavat jatkaa elämäänsä vaikka suru puristaisi puseron alla.
Illalla meillä olikin koolla nuorisoa ison pöydän täydeltä, oli tyttöjä ja poikia, omia ja vieraita. Iltamyöhään kuului iloinen nauru kun nuorilla riitti juttua pitkän erossaolon jälkeen.


Serkukset valvoivat  (ja valvottivat meitä) pitkälle aamupuoleen yötä, pappa jo kävi soittamassa iltakelloa, auttoiko se? No ei!
Vaikka vapaita huoneita olisi ollut jokaiselle oma,  niin samaan huoneeseen kaikki kolme  pesiytyivät.
Monopolia olivat pelanneet aamuneljään. Voi niitä poikia...

Aamupalan jälkeen komensin pojat hommiin. Ensin piti valita säähän sopivat asut. Papan kaapista löytyi pari t-paitaa. Paidat pöydälle, sakset käteen ja hihat poistoon. Niin saivat pojat tehtyä itselleen säänmukaiset asut.
"Näkeeköhän kukaan jos me ollaan boxereissa kun täällä ei ole shortseja?"
Vanhin pojista pestautui työnjohtajaksi ja ohjeisti nuorempiaan kottikärryjen lastaamisessa ja kuljettamisessa.
Olin antanut tehtäväksi kärrätä takapihan kasvihuoneen pohjalle sepeliä muutaman kärryllisen.
Niin sukkelia olivat hommissaan, etten ehtinyt kuvaa todisteeksi ottaa vauhdikkaasta kuljetushommasta.
Kiitos pojat! Hyvin tehty!

"Koita olla nopee"- kuulin kun olin aloittamassa lounaan valmistamista. Pojilla oli jo kiire eteenpäin elämisen  virrassa. Aamulla olin  tehnyt kilon satsin jauhelihapihvejä ja lisukkkeeksi tein spagettia ja kulhollisen salaattia.

                     Kesäkauden ulkoruokinta päästiin jo eilen aloittamaan kesäkatoksessa.


                            "Miks teillä on näin pienet lautaset, ei tähän mahdu mun ruoka!!"


Jaa-a, eipä tultu ajatelleeksi tuota teinipoikien ruokahalua, ei ne annokset enää mahdu  Vanhan Rouvan- äitini perintölautasille...

 

"Mää tässä vaan oottelen jos ne mulle jotakin jämiä antais."

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

JURNALISMIA JA RINKELEITÄ



"Meillä kävi eilen muutaman nuoren joukkio kylässä. Niitä johti Elsa, se joka mua 40 kiloo sitten kanniskeli ja siitä on kuvakin jossakin lokissa. Tää sama Elsa täytti viime viikolla kahdeksantoista ja sai ajokortin! Ja heti tuoreeltaan lähti kavereitten kanssa ajeleen Mäntsälästä Tampereelle yliopistolle. Ja vieläpä velipoika Jaakon autolla...
Nuoret oli tutustumassa eri opinalojen tarjontaan, vaikka ne on vasta lukion tokalla, yks´ tyttö, sellanen pitkätukkanen, meinaa poliisiks´(Isäntä ja Emäntä kahvipöydässä ehdotteli ryhtymista Lapin poliisiks´) yks´ poika haluaa pukeutua valkoseen pitkään työtakkiin ja kulkee stetoskoopit kaulalla. 
Arvatkaas mitä Elsa meinaa? Se meinaa tulla Susanne Päivärinnaks! Ensteks sen täytyy lukee tota jurnalismia muutama vuosi, kuulemma.  Yhtä kaunis kuin Susanne Elsakin on, vaikka onkin blondi, niin että televisiossa sitä olis kiva kattella."

"Ihmetellä täytyy kuinka toi Elsakin on muutamassa kuukaudessa niin kutistunu että mää en enää sen syliin mahdu!"

"Mää heitin ketarat levälleen miälihyvästä kun se mahdollisesti tuleva valkotakkinen mua kutitteli ja ehkä anatomiaanikin määritteli." 



"Tässä perheessä on koettu kauhun ja nolouden hetkiä mun takia pari kertaa. Nimittäin mää livahdin omille teilleni eilen ja toissapäivänä kun mua haettiin illalla sisälle. Aina mää oon saanu vapaasti liikkua omassa pihassa ilman rajotuksia. Kirmasin naapurin puolelle kun kuulin sieltä lasten naurua.  Ja Emäntä perään hihnan kanssa. Isäntä kaappas hädissään nakkeja kouraansa mua houkutellakseen. Naapurissa kaappasin lasten pallon kitaani ja sen kanssa juaksin ympäri pihaa. Kukaan ei mua kiinni saanu. Oli se metkaa. Naapurin nuorella miehellä oli taktiikka hallussa; se käski mut eteensä ja sano ISTU ja MAAHAN. Määhän sitä tottelin. 
Seuraavana iltana sama juttu. Livahdin naapuriin ennenkun Emäntä ehti mulle hihnan laittaa. Taas sama kuvio, mää ryntäilin pitkin naapurin nurmikenttää ja Emäntä punotti vieressä kun se ei mua kiinni saanu. Kauheesti sitä kuulemma hävetti ja se moneen kertaan pyyteli anteeks mun toilailuja.
Mitä toi ny on?? Mää oon vielä pentu ja tätä itsemäärättyä vapauden huumaa en oo  päässy kokeileen. Ny pääsin ja mitä siitä seuras? 
Hihnasulkeiset!
 Ikuisesti, sano Emäntä."

"Tänään mulla oli jännät paikat. Tai oikeestaan mua pelotti. Emäntä oli löytäny kaapista tommosen ja laitto sen pallille mua varten. En ollu ikinä tommosta nähny ja tollasessa paikassa niin että kyllä se vähän hermoon otti. En uskaltanu paljon siihen edes katsettani luoda."



" Mun piti mennä ihan omaan kämppääni turvaan ja kattella sen rinkelin olemusta vähän kauempaa."

"Aikasemmin illalla mua pelotti terassille Isännän unohtama lapio vaikka sitä vaan ikkunan takaa kattelin. Emäntä mut sitten tästä ahdingosta pelasti ja tarjos pelottavan rinkelin kädestään. 
Hyvää se oli, (vaikka vähän kuivan sorttinen ) iltaherkuks`"

"Mää meen nyt omaan yksiööni yöpuulle, hyvää yötä!"
t. Jymy-Jami Myttynen-Kukkaro

tiistai 16. toukokuuta 2017

MARTAN VUORO JUHLIA


 Viime lauantaina oli Toisen pojan Toisen tyttären, Martan vuoro juhlia.

Messukirkon, Leppävaaran kirkon pihassa liehui lähes pilvettömän taivaan alla Suomen lippu puolitangossa presidentti Mauno Koiviston muistoa kunnioittaen.


Meidän Martta, syntynyt 14 joulukuuta, oli Vanhan Rouvan- äitini kanssa saman päivän lapsi, ikäeroa 82 vuotta. Yhteisen syntymäpäivän muistoksi äitini teetti Martalle muistosormuksen omasta kihlasormuksestaan, isäni äidiltä saatuun punaiseen rubiiniin. Sen äitini ehti Martalle luovuttaa ennen kuolemaansa.


Meidän pikkuinen Martta, joka on jo huipulla, nimittäin cheerleadereitten pyramidin peloton huipputyttö.


Juhlissa toinen mummo piti elämänkaaripuheen unohtamatta Martan ensimmäisen juhlan -kastetilaisuuden-  äänekkäitä tapahtumia. Rautjärven ukki lauloi komeasti keväisen laulun.

                                                       Tarjoilu oli herkullista.


                                                            Onnea Martta elämääsi!


maanantai 1. toukokuuta 2017

KUN ILMAPALLO IKKUNASTA KATOSI

Lapsuudenperheeni asui 50-luvulla Tampereella Tuomiokirkon kupeella Lapintiellä, siis lähellä Keskustoria ja Tammerkoskea. Kotini ikkunat olivat toisen kerroksen keskimmäiset ikkunat.


Kaupunkikävelymme suuntautuivat Lapintietä pitkin ensin Tampellan tehtaanpuiston ohi ja Satakunnan sillan kautta Keskustorille.


Eräänä vappuna, ehkä 1954 olimme Keskustorilla vappuhulinoissa, äiti, isä ja neljä lasta.  Muistan torvisoiton, lippulinnat ja marssirivistöt Tammerkosken sillalla ja rihkamakojujen myyjät ja tavarat ja ihmispaljouden. Markkinapallot, jojot, vappuviuhkat ja ilmapallot torilta meillekin ostettiin.
Vedellä täytettäviä guttaperkkalintujakin siihen aikaan oli, kun niitä puhalsi, antoi vesi linnulle viserryksen. 
Markkinapallosta on minulle jäänyt ikuinen kammo kun joku pojankoltiainen posautti sillä poskeeni.  Markkinapallo oli täytetty sahajauhoilla ja ympärille oli kiedottu kuminauhaa jolla sitä sitten pongattiin eestaas.
Äiti solmi kaasupallot kiinni takkimme nappeihin, ettei pallot karkaa.
Kotimatkalla niin kuitenkin jollekin sisaruksista pääsi käymään.
Tuomiokirkonkadulla, vastapäätä Tuomiokirkkoa oli siihen aikaan kaksikerroksinen puutalo. Yläkerran ikkuna oli auki ja siitä jonkun tädin kamariin karkasi yksi meidän vappupallo. Minut vanhimpana laitettiin sitä hakemaan. Sydän kurkussa kiipesin portaat ja soitin ovikelloa.
"Meidän ilmapallo tuli teille." Siellä se oli, kamarin katossa. Helpotus oli niin suuri, että itku pääsi kun ystävällinen täti tarjosi karamellin ja velipoika sai pallonsa. Sitä hänkin jo kadulla itki.

Nämä perhekävelyt kaupungilla olivat usein sellaisia, viipyileviä, että äidillä oli syytä tokaista:
"Siin on Myttysii koko kavun pittuuelta!"

Onneksi on muistot jäljellä varhaisemmastakin lapsuuden vapun ajasta. Tämä on vuodelta 1954.




lauantai 29. huhtikuuta 2017

"MÄÄ OON NÄHNY MÖHKÖFANTIN"

"Uskokaa tai älkää, mutta meidän pihaan muutti tänään ihan oikee Möhköfantti. Mehän asutaan täällä Puolen Hehtaarin Metsässä ja Emäntä on mulle maininnu, että sellasiakin voi vastaan tulla. Tänään sitten tuli.
Olin ihan rauhassa ottamassa isosta tuopista iltajuotavaa  kun katsahdin etuoikeelle ja siällä se oli.
Mää kertakaikkiaan ensin jäykistyin niinkun se entinen suolapatsas, mutta sitten mun miehisyyteni heräs ja lährin tutkiin mikä se oikeen oli. Emäntää aattelin suajella. Kattokaa ja kuunelkaa mua kuinka reipas mää olin."


"Mua jäi niin jännittään toi tapahtuma, että saunareissulla kiipesin ylälauteelle Emännän viäreen, ettei sen tarvi pelätä. Mää suajelen sitä noilta Möhköfanteilta."

 
"Nyt on tulossa kuulemma joku Wappu, sitä mää nyt jään odotteleen. Mikähän sekin on?
Hauskaa Wappua ny kuitenkin teille jokaiselle!
Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika (joka sai taas jonkun palkinnon Ruoveteltä) Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)"

"Ps. Tossa lähikylässä Tompereella vietetään jonkun Tapparan kultajuhlaa, vahinko, sillä Kalpassa pelas toi Matias Myttynen loistavasti ja se on Emännän verisukulainen. Tiaroks vaan."


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

VIERAS MIES TULI TALOON

-ja omat toimet ovat hunningolla.


Meillä on käynnissä käyttövesiputkien päivitys, tätä on odotettu jo vuosi.
Putkimiehen askartelulaatikko, yksi niistä:


Putket tulevat pannuhuoneesta pesuhuoneeseen, WC:hen ja siitä keittiöön, eli tulee lyhyt linjasto, vai mikä se ammattinimi onkaan. Pesuhuoneesta lähti vanha katto ja säilytyskalusteet, samoin WC:stä lavuaari ja kalusteet.  Muuta remonttia ei tähän projektiin kuulu. Paitsi kaappien sisällön päivittäminen kaikesta turhasta.

Tänään käytiin tilaamassa Pirkanmaan Keittiökalustetukusta WC:n kaapit.

Ollaan yhdessä vain vähän pohdittu mitä pesuhuoneeseen poistettujen kaappien tilalle tulee, minulla on tietenkin visio kuinka pölynimurit, Dolphin-pesulaite, siivousvälineet ja tekstiilit ym. tulevaisuudessa säilytetään, puolisolla saattaa olla oma näkemys tai sitten ei ole siitä mitäään ajatusta. Pidän vielä suuni supussa ja vasta kun katto ja muut yläpään asiat on tehty voin pläjäyttää toiveeni (=tahtoni) tiedoksi ja toteutettavaksi.
Putkimiehen hommat kestävät pari päivää, puoliso- herra Kukkaro teki purku- ja esityöt etukäteen.
Pesuhuoneen kaappien tavaroita on siellä ja täällä, on kova vahtiminen, ettei Jymy innostu niitä penkomaan.

Sain  määräyksen kahvinkeitosta kello se ja se. Niin taas nöyrästi tein. Voileipätarjoiluun sain jo omista tämän kevään basilikoista tuoksua ja makua.


Eilenkin oli tuhruinen ilma ja onneksi olin luvannut teinipojalle käynnin Ikeaan. Teinipoika halusi uusia lakanoita ja minä hupimatkaa juurikin Ikeaan pitkästä aikaa.


Puoliso- herra Kukkarokin hyppäsi matkaamme ja aikomuksemme oli tarkastella olisiko Ikeassa ollut  remonttimme tueksi ideoita tai valmiita malleja. Ei ollut.

Pappa ja Teinipoika kiersivät lakanahyllyjen välissä hypistelemässä ja valitsemassa sopivia sänkytarvikkeita. Miehisillä kourillaan tunnustelivat lakanoiden ja kylpypyyhkeiden pehmoisuutta. 


Tyylikkäät mustavalkoiset satiinilakanat ja lisäksi värikkäät tyynyliinat Teinipoika itselleen valitsi.

Olin selannut Ikean tarjontaa ja yksi uutuustuote oli haluttavien listalla; kesäkatokseen hyttys- ja roskasuoja. Monena kesänä viihtyvyyttä kesäkatoksessa on vähentänyt tuulen tuomat puiden siemenet ja muu lentelevä roska. Katoksemme seinissä ei ole ikkunoita ja siellä on vähän ahdistava istuskella  kun seinät on laitettu kiinni. Hyttyssuoja tuo tähän parannuksen.
Onneksi on kesävarusteita hankittu, ehkäpä se kesä joskus tulee -hyttysineen ja roskineen.

Miesväki oli tyytyväinen Ikea-reissuun kun siellä kiertely sujui alle tunnissa jäätelöherkutteluineen.
Muistissa oli takavuosien eksymiset hyllyjen väliin ja hikiset jonotukset kassoilla.
Nyt  osataan kiertää Ikeassakin.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

NAISENKAATO ON PELOTTAVAA

" Mulla kävi tossa illansuussa vähän kamala tapaus.
Olin ihan kaikessa rauhassa vetäny Emännän taimien päältä niitä lämmittävän harson ja sen kanssa riehuskellessa kuulin kauheen tömähdyksen kun mun viereen kellahti tommonen:"


"Mää olin ens että mitä mitä ja haukuin Emäntää apuun ja se tulikin ihan heti kun mää en yleensä turhia hauku. Mitä nyt komennan vesikippoo täyttämään tai hätätilannetta ulos korjaamaan. Ja joskus ihan vaan huvikseni käyttelen äänijänteitäni. Niin kai ne uuperalaulajatkin kotonaan tekee."


"No Emäntä tuli ja alko heti lohduttaan mua että ookkosääjäänytätitorsonalletätitorso on ihan kilttieisemitäänkoiranpennuilletee. Emäntä ei eres henkittänyt välillä kun se mua niin lohrutti.
Siitä se ei sanonu mitään kun mää olin silpunnu sen taimien peiton ihan postimerkin kokosiks. Keräs vaan tyynesti silput roskikseen ja taputti mua ja sano "hyväpoikahyväpoikakunilmotitreippaasti."


"Tää torso on väliaikaisesti mun makuuhuoneessa pois isäntäväen pikkurempan tavaroitten tieltä."

"Emäntä kuulu Isännälle puhuvan, että toivottavasti mulle ei jää kammoa vieraista naisista jotka kulkee valkosessa alushameessa. Etten mää aina luule, että ne heti kaatuu mun päälle. Onneks sellasia kuulemma kulkee vain vähäisissä määrin meidän kylätiellä. Emäntä jätti sen vielä mun seuraksi täksikin yöksi. Onneks se on ihan päätön tapaus, ettei tarvi sen tuijotusta pelätä."

"Muuten on ollu ihan kiva mulla, paitti aamupäivällä kun Emäntä ja Isäntä meinas mennä asioille Bauhausiin ja mun piti tulla sisälle. Tiesin sen kun niillä oli pyhävaatteet päällä. Ne houkutteli mua rustoluulla sisälle. No määhän sieppasin sen ja menin leikkimökin taakse sillä herkutteleen enkä tullu sisälle vaikka ne kuinka mua, Emäntäkin käsilaukku ja pitkä huivi heiluen, yritti saada mua kiinni.
Sitten vasta tulin kun ne lopetti ja istu keinuun. Sain vielä herkkupalankin kun kiltisti jäin kotiin."

"Kivaa viikkoa kaikille kavereille, toivottelen mää: Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente), melkein 9 kk ja 47 kiloo."