maanantai 27. maaliskuuta 2017

"MINÄ, JYMY-JAMI

-olen nyt elänyt kahdeksan elämäntäyteistä kuukautta. Tässä kodissa niistä kuusi.

 Mut on köytetty samaan koivuun kasvihuoneen viereen missä kuulemma Hymykin oleskeli.
Tää on hyvä paikka tarkkailla kotitien liikennettä ja Emännän puuhasteluja lasikasvihuoneessa. Mulla ei kai sinne tule olemaan sisäänpääsyä, kuulin sellasta puhuttavan. No, kattellaan mitä kesä tuo tullessaan.

Kotona mun vakipaikka on keittiön, eteisen ja Emännän huoneen risteyksessä mistä näen  kaikki tapahtumat.  Ja Emäntä näkee mut. Sillä on sellanen vanhanaikanen juarupeili työpöydällä, Emännän ei tarvi kipeetä niskaansa kääntää kun se näkee peilistä että mää varmasti makaan rauhallisesti näköpiirissä enkä oo askartelemassa jotakin kiellettyä muka.


Viimeaikoina en semmosta enää oo tehnykään -muistaakseni. Yhden silkkihuivin nurkan pistin poskeeni kun se pilkotti laatikosta. Nyt niitä syötyjä aarteita on löytyny vaikka kuinka paljon kun talven lumet alkaa sulaa. Niinkun Marimekon  Satula-essunnauhat löyty kukkapenkistä ja jotka napostelin vaikka essu oli Emännän päällä.
Emäntä on oppinu mairitteleen mua oikeen lempeesti, että mää annan vaikka siappaamani hanskan tai tyhjän kaljatölkin takasin. Kai me piakkoin yhdessä hallitaan tääkin asia.




Puutarhan siivousta on Emännän kanssa harrastettu, mää vein omatoimisesti syömättömät kauralyhteet talon toiselle puolelle omenapuun alle.

  Nyt mää voin terassin ikkunasta kattella kun tiput käy niitä syömässä.


Meillä on Emännän kanssa kivat iltaleikit yhden vinkulelun kanssa. Sain sellasen tässä yks` päivä. Emäntä tietää, että mää heti haluan tarkistaa mitä lelu sisältää ja se teki taas Lenitat eli piilotti uuden vinkulelun tennissukkaan . Sitä kuulemma en saa rikki. Enkä oo saanukkaan.
Kerran piilotin vinkuni Isännän ja Emännän sänkyyn ja kun ne yritti nukkua niin sängystä kuulu kauhee vinkuminen. Ne vippas mun leluni olohuoneen puolelle. Ne ei kuulemma sitä tarvinnu iltansa iloks.

Mulla on toi sisäinen kello ja muukin järjestyksenpito aika tarkkaa. Aamulla mua hoitaa Isäntä, käyttää lenkillä ja antaa ruokaa. Emäntää en häiritse ennen yhdeksää, sillon Isäntä avaa makuuhuoneen oven ja mää loikkaan herättään Emäntää. Ei se siitä aina tykkää kun mää jo painan aika paljon ja haluan tervehtiä Emäntää omalla poikamaisella tavallani. Eli pussata ja nuolla korvaa.

Kun Emäntä juo aamuteet ja lukee Aamulehden niin mää se vaan makoilen sen jalkojen vieressä ja odotan mahdollista makupalaa.
Sitten me mennään ulos ja lenkille tai leikitään jalkapallolla pihassa.
Iltapäivät mää yleensä torkun tai nukun niinkun muutkin teinit, niinhän ne ihmiset sanoo: on kun panis rahaa pankkiin kun nuori nukkuu.
Monta kertaa päivän mittaan käydään kiertämässä Puolen Hehtaarin Metsää ja mää saan kirmata vapaana -toistaiseksi kuulemma.
Teinipojat täällä käy yökylässä viikonloppusin ja mää osaan jo perjantaina mennä päivystään niitten huoneen ovelle vaikka siinä huoneessa ei ketään oliskaan. Mää varmistan sitä turvallisuutta.

Iltasin seittemältä  saan iltaruoan, ei toi isäntäväki mulle enää montaa kertaa päivässä ruokaa anna.
Mää syön kuukaudessa melkein viistoista kiloo ruokaa, eli mun rodulle suositeltuja nappuloita.


Menekki vähän vaihtelee jos on paljon koulutuspäiviä, niin sillon niitä kuluu. Vettä juon kuukaudessa saavillisen.  Lihava en kuitenkaan ole. Vielä.
Yhdeksältä mennään saunaan, siellä mää oon joka ilta Emännän kanssa, että Isäntä saa hoitaa jalkojaan ja syödä iltapalansa multa rauhassa.

Isännän TV- huoneeseen ei Emännällä oo paljon asiaa,  tai mää pidän siitä huolen, samoin kuin Hymy aikoinaan, ettei Emäntä häiritte Isännän vormulasessioita.
Poishan se Emäntä lähti kun vähän avitin.


Eilen oli poikkeusilta- saunaa ei lämmitetty. Isännällä oli joku vekotin mahan päällä eikä se voinu saunoa,  ei sitten Emäntäkään saunonu. Mää  kuitenkin istuin siellä pesuhuoneessa niinkun joka ilta. Ei sitä tavoistaan kannata poiketa.

Puoli kymmeneltä mää jo katson anovasti Emäntää, se antaa mulle pienen iltapalan ja mää meen omaan sänkyyni terassille nukkumaan.

Sellasta tää mun elämäni nykyään on.

Terveiseni siskoille Nillalle ja Irmalle sekä veljille Dantelle, Kasperille, Benjamille ja Oskarille.
Ollaan me vaan sellanen sisarusparvi että...

t. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (Os Maroussia Valente)

maanantai 13. maaliskuuta 2017

perjantai 10. maaliskuuta 2017

MUT PANTIIN JÄÄHYPENKILLE

"Pääsi taas tapahtumaan eilen sellanen nolompi juttu kun en oikein muistanu ettei noin saa tehdä.
Emäntä oli löytäny ittelleen uudet puutarhasaappaat HongKongista, hintalapussa oli viä hinta 49,90 vaikka kassalla oli otettu vain 5€.
Ne saappaat oli eteisessä pussissa sateensuojan kanssa. Mää sitten salaa retuutin sen kassin makuuhuoneen sängyn päälle kun ajattelin tarkistaa mitä ne on ostanu. Yhden kukan saappaanvarresta ja sateensuojan varren ehdin  napostella ennenkuin Emäntä taas ryntäs ja näki mun touhut.

 Arvakkaas sainko kyytiä??? No sain ja lujaa. Mut vietiin niinkun pikkumuksut jäähypenkille lumihankeen miättiin mitä taas oon tehny.

 Ei mua toi pallomerikään nyt oikeen huvita vaikka yritin Emäntää piäneen jalitsumatsiin nöyrästi houkutella.


Kyllä meillä muuten hyvin sujuu, en enää tollasiin eilispäivän tapasiin touhuihin sorru. Useinkaan...

Hyvää viikonloppua nyt kuitenkin Teille kaikille! t. Jymy-Jami

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

POIKIA JA PAPILJOTTEJA, EI TOSIKOILLE

Tässä helmikuussa on ollut neljä viikonloppua ja jokaisena on paimennettu teinipoikalaumaa.
Pojat -serkukset ja veljekset -ovat halunneet viettää mummilassa pe-su- päivät. No mikä siinä, meille se on sopinut.
Perjantaina haettiin kylältä 13-v serkukset, näillä kulmilla alkoi hiihtoloma. Pojilla on jo omat meiningit ruokailunsa kanssa ja niinpä valmistivat itse iltapalansa -1,5 kg tulisia kanankoipia. "Kaik`mäni eikä piisantkaa," kuten sanotaan.

Lauantaiksi pojat suunnittelivat Tampereelle menoa. Siihen piti valmistautua:
Toisella pojalla on takatukka, jonka nykymuodin mukaan tulee taipua ylöspäin. Siihen yrittivät avuksi mummin papiljotteja. Ensimmäinen harjoituskerta.


Tässä tulos, pehmeästi liehuva takatukka. Muistuttelin serkuksille, että heidän isillään oli kummallakin kiharaiset takatukat 90-luvulla -ja löysät salihousut...


Papiljottien lisäksi tarvittiin fööni ja kiharrin. Hilpeätä hommaa, ei sovi tosikoille!


                                           Välillä piti poikapainitkin pitää Jymyn kanssa.


    Ja ajankuluksi heitellä isomummin jäämistön nahkaista lasinalustaa. Isät harrastivat samaa aikoinaan. Tosin jalkapallolla.


     Uudet sohvatyynytkin kelpasivat maaleiksi. Isien aikana välikössä oli kukkapylväät maalitolppina  ja oviverhot, kun ne heilahtivat,  merkittiin maali. Kerran putosi eteisestä lamppu.


 Pitihän poikien mäkeäkin päästä laskemaan kun laskiainen sattui olemaan. Papan Reinot ja Mummin tohvelit olivat mäenlaskussa kova sana vanhan rattikelkan kyydissä.


Puskiin meni tämä mäenlasku, kuten isilläkin aikoinaan, yhdeltä tulevalta isältä katkesi kädestä luu kun puuhun törmäsi.


                        Jymyllä oli paimentamista kun poikien perässä  sai juosta.


Lauantaina leivoin pojille ison satsin laskiaspullia ja laitoin täytteeksi Nutellaa. Kaikki meni, samoin pellillinen sämpylöitä. Ja kolmen litran pänikkä itsetehtyä omenatuoremeua. Kahteen mieheen.

Maanantaina lähtee yksi poika Joensuuhun junalla, ja toinen tiistaina Tuusulaan.

Kiva olla Mummi, sanon minä!

perjantai 24. helmikuuta 2017

NÄYKKÄSIN NAISTANI NÄNNISTÄ JA MUUTA TUHMAA




"Isäntäväki kuuluu puhuvan, että mää oon nyt pahimmassa uhmaiässä kun kiukuttelen ja osottelen mieltäni niitten mielestä vähän joka asiasta. Niinkun nyt eilenkin: Emäntä viipy kauan vessassa ja kun se sieltä tuli niin se tuoksu ihan kaupunkireissulta, eli puuterilta ja tukkalakalta. Sitten se meni makuuhuoneeseen ja alko vetää nailoneita jalkaansa ja mua, lemmikkiään, hätisteli kauemmaks. En tykänny. Hyppäsin niitten sänkyyn ja peuhasin päiväpeiton ryppyyn ja arvatkaas mitä? Tein koko sängynmittasen pissavanan siihen päiväpeitolle. Sai Emäntä kantaa pyhäputsissaan mun pissaamat petivaatteet pesuun. Mua niin suututti kun tiesin, että tännehän mut jätetään kun toiset menee humputteleen. Tai oikeestaan Emäntä meni johonkin seminaariin missä puhutaan jostakin ihmisten SOTESTA."

"En siitä Emännän poissaolosta illemmalla enempää kaunaa  kantanu ja kun me leikittiin niin ihan vahingossa mielestäni sain näykkästyä Emännän rehevästä rintamuksesta. En tiä miks kiljas."

"Emäntä luokittelee tuhmuusrintamalle esimerkiks sen kun otan siltä hanskan enkä anna sitä pois. En vaikka Emäntä tarjoilee nappuloita vaihtokaupaks. Osaan piiloutua kasvistoon, että saan rauhassa makustella niitä rukkasia. "


"Kannattais Emännän tässä leikissä varustautua kunnon vaihtokaupalla, antas vaikka possunkorvaa tai kunnon lihapullia, ei mulle noi ruokanappulat vaihtokaupassa enää kelpaa."

"Mun sisarusten Emännät kertoilee meistä niitten veispuukki-ryhmässä ja kuulemma muillakin on munkaltasta temppuilua toimissaan. Tiätää ne, että tää on nyt tätä nuoruuden kuumaa aikaa, mutta kai niillä vähän hermo välillä meihin menee.
Niinkun mun Emännällä siihen kun mää riekun sen puntissa ja hihassa joskus. Se onkin ottanu kovat käyttöön, nimittäin tän:


"Toi pullo on eteisen hyllyllä ja kun me lähdetään lenkille niin Emäntä suihkuttelee sillä kenkänsä, housunpuntit, hihat ja remmin. Tossa pullossa on etikkaa ja arvatkaas tykkäänkö sen hajusta! Koko kylänraitti haisee kun me siellä kuljetaan."


"Tossa kuvassa kattelen kaukaisia Maantien Ihmeitä. Kun tosta pääni käänsin niin näin naapurin Rouvan lenkillään. Oitis kirmasin sitä tapaamaan ja sainkun sainkin siepatuks Rouvan tumpun. Nyt tiedän senkin miltä se tumppu tuoksuu ja maistuu. Seuraavalla kerralla tunnistan. Jos enää pääsen lähelle..."

"Kyllä me täällä Isännän ja Emännän kanssa hyvin toimeen tullaan, vaikka joskus vähän ottaa ottaluuhun tää kasvaminen.
Hyvää viikonloppua kaikille, toivotan mää Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro"

tiistai 21. helmikuuta 2017

KOIRANELÄMÄÄ, JYMYN KUULUMISIA

"Pari viikkoa sitten mulla oli tosi kiva ja vauhdikas viikonloppu. Päästiin nimittäin taas tapaamiseen sisarusteni kanssa. Heti piti pistää pihassa painiksi."


                                             "Porukalla tutkittiin pusikot."

                                   
                                                                 "Ja riihennurkat."


"Meitä kirmas pellolla meidän mummo, isä, melkein kaikki sisarukset ja muutama nuorisojäsenkin porukkaan mahtui. Tilda-äidillä oli muuta menoa, se ei nyt ollu mukana."


                                              "Välillä kilpailtiin pareittain."


"Jotkut viihtyivät kaksistaan omien juttujaan kuiskaillen, mää en oo noista kumpikaan."


                           "Velipoika mulle yritti jotakin julistaa, mua vähän epäilytti sen jutut."


"Sari, isäni Sulon kasvatuskodista halus tutkia miltä me jälkeläiset oikein näytetään. Meistä otettiin monta valokuvaa oikein poseerausasennoissa ja näytösjuoksutkin piti tehdä siinä peltotiellä.
Jos mää olisin sellasta ilosta hihkuvaa tyyppiä, niin Sarin lausumasta olisin hyppiny. Nimittäin Sari sano Emännälle, että "lisää ruokaa pojalle, on vähän hoikka." No sitähän mää oon aina sanonu, vaikka en oo mitään puhunu, että liian vähän ruokaa oon saanu, mää kasvava pentu. Lupas Emäntä mun annoksia suurentaa, onneks."

"No siitä sitten seuras se, että Isäntä teki ihan vaan mulle ohrasuurimomaksalaatikkoa noin niinkuin lihotuskuurin alkajaisiks. Ja mää poika popsin sitä halulla. No mitä siitä sitten seuras. Ruikulillehan mun prinssimäinen vattani siitä meni. Ja yötä myöten tässä huushollissa lauloi Dolphin -höyrypesuri.
Ruikuloin nimittäin uusille matoille ja Emännän jalkapallille ym. Monta kertaa.
Emäntä ei sitten antanu mulle oikeen mitään ruokaa, jotakin pillereitä, riisiä ja piimää vaan. Sitten ne vei mut lääkäriin kun niitä niin huolestutti josko oon kovinkin kipee. Musta otettiin verikokeet ja mitattiin kuume. Suolistotulehdus, sano lääkäri ja anto jotakin möhnää suuhun pistettäväksi ja lääkinnällistä nappulaa syötäväksi."


"Ei mua enää mikään vaivaa, sunnuntaina oltiin jo pentukoulussakin ja joka päivä on käyty lenkillä.
Yks päivä Emäntä ihmetteli kun kattelin ojanpenkkaan ja haukuin sinne. Sitten se sano mulle, ettei siellä toista koiraa ole, se on mun varjo. Mistä mää sen tiesin, oon vielä koiranpentu."
 

"Viikonloppuna meillä oli taas kolme keskenkasvusta tai teinejähän ne pojat jo on. Emäntä niille  leipo  pullaa ja pitihän mun maistaa heti tuoreeltaan onko mausteet kohdallaan. Pari ehdin maistaa kun jo sain kyytiä..."


"Tänään oli hieno päivä ja me Emännän kanssa oltiin Maantien Ihmeitä kierroksella. Kaukaa näin mulle oudon ilmestyksen lähestyvän ja jäin niitä ihan rauhassa odottelemaan."


"Sieltä tuli Emännän tuttu potkukelkan kanssa, onneksi sain vähän ensin haukkua ja sitten haistella. Ei se mitää hirveetä ollu."

"Tässä on muuten mun komee poseerauskuva, ihan omalla takapihalla otettu. Toi itteni taluttaminenkin  on mulle tuttua puuhaa. Emäntä sen mulle joskus itteltään luovuttaa."


                            "Kai se oli hyvällä tuulella kun oli niin komee keväinen ilmakin."


       "Ei mulla sitten muuta, Emäntä kai mua mainitsee omissa höpinöissään. Odotellaan kevättä."

VANHASSA VARA PAREMPI JA LAMPAITA LASKEMAAN


Satuin Eurokankaassa käydessäni selailemaan Burdan kaavakirjaa kun silmiini sattui tutunoloinen kuva mallikirjasta: tämän kevään kesämekkomuotia.


Juuri olin selannut omia valokuviani ja muistin tämän: kuva ja mekko vuodelta 1987 eli kolmenkymmenen vuoden takaa ja taluttimessa tuttavan ujo mastiffinpentu. Mekkoni ompelin Burdan kaavalla ja taitaa kaava olla vieläkin tallella. Samalla mallilla ompelin pitkän mustan mekon brodyyrikankaasta. Kun se kävi minulle pieneksi vein sen kirpputorille myyntiin. En ehtinyt sitä edes siellä ripustaa näytille kun se jo ostettiin käsivarreltani.


Edellinen koiramme Hymy oli siisti koira joka ei sohville kiipeillyt. Kun tuli aika vaihtaa musta nahkasohva uuteen, oli valintamme vaalea kangassohva. Nykyinen pikkuprinssimme Jymy ei perinteistä piittaa ja sohvaa on ollut syytä suojella koirankarvoilta. Taas kurkistelin kangasvarastojani ja tallella oli vierashuoneen sohvatyynynpäälliskankaat -jo kylältä vuosia sitten lopetetusta Halpa-Hallista ostetut pellavatyyppiset lihavat lampaat. Kangassuikaleita kun vähän entrailin, sainkin sopivat suojat selkänojatyynyille. Sohvan päällekin kaapistani löytyi sopivat tukevat puuvillakankaat. Ne on hyvä heittää pesukoneeseen tarpeen mukaan.


Mustat pikkutyynytkin sopivat lammaslaumaan. Jymy heti hyppäsi uusitulle sohvalle lampaita laskemaan. Nyt sopii Jymykin sisustuksen väreihin.


Sattumoisin Sotkan tarjouksesta ostetut edulliset, helppohoitoiset koirankestävät matotkin sopivat vaaleaan väriskaalaan.