sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

KOLME ON IHAN HYVÄ IKÄ BERNIPOJALLE

" Tänään mulla ja mun sisaruksillani on merkkipäivä; ollaan nyt kolmen vanhoja.
  Sen kai olen maininnu - ehkä useampaankin kertaan - että on synnytty Maroussia-sukuun. Meidän äiti on nimeltään Tilda ja me oltiin sen esikoisia.  Meidän isä on Sulo Winkizz Standart, ja se on voittanu hirveesti näyttelyruusuja. Meidän Sulo-isä taitaa olla Suomen komeimpia berni-isiä, niin olen kuullut kerrottavan. Ei sen puoleen, komeita me veljeksetkin ollaan ja siskot on saanu sulokkaat vartalot.



Mää olisin nyt parhaimmillani aloittamaan omaa elämänkaartani jos olisin ihmisnuorukainen siis just´ armeijasta kotiutettu eli tommonen parikymppinen. Luultavasti asuisin omassa vuokrakämpässäni jonka vuokran KELA olis maksanu kun mää olisin ollu oppimassa elämän- ja kotimaan puolustustaitoja kovassa komennossa muitten samanikäisten kanssa. Mulla vois olla oma auto, joku vanhempi Opel Vectra tai Toyota. 



Töissä mää kävisin ja tapailisin likkoja tai hianommin ilmaistuna nuoria naisia. Mää kai olisin aika hyvätapainen nuorukainen kun olen koiranakin sellainen.

Täällä maalla asun edelleen Emännän ja Isännän kanssa kolmistaan. Aika paljon toi jälkikasvun nuoriso oleskelee meidän nurkissa niin ettei mun aikani käy pitkäksi kun saan pitää vahtia niitten makuukamarien ovien takana.

Likkakoiria en ole päässy koskaan oikeen kunnolla nuuhkimaan enkä muutakaan tekemään. Kiihottavat nartunhajut ovat leijailleet meidänkin kylätiellä ja sekös mua villitsee. Emännän kanssa niistä halutuntemuksista on meillä sellanen pysyvänlaatuinen erimielisyys kun mää haluaisin näyttää kuinka halukas olisin ja Emäntä ei sellaisesta käytöksestä tykkää. Mää sitten puran tunteitani siihen mitä on tarjolla eli soffatyynyihin.


Ei Emäntä mulle siitä tyynyjen retuuttamisesta vihastu, se on tehny ne ihan mua varten ja meille kommunikaatiovälineiks`. Se toimii näin: Emäntä ja Isäntä lähtee kauppareissulle ja kun ne tulee, mää kirmasen hakemaan soffalta tai Isännän huoneesta tyynyn ja retuutan ne sitten niitten eteen, mutta en anna. Emäntä sitten kehuu mua kun en oo repiny yhtään tyynyä ja leikkii vähän aikaa  "anna mulle"-leikkiä. Tyynynnurkista tykkää vielä yhtä paljon kun pentuna, Emäntä niitä sitten korjailee ja nyt tyynykokoelma alkaa olla minimaalista kokoa, ei vielä ihan mikroa. Sitten kun kokoelma on käyty läpi, aloitetaan alusta, näin saadaan Emäntäkin pysymään toimeliaana ompeluksiensa parissa.

Tänään, kun mulla oli tää merkkipäivä, pääsin avokylpylään. Avoveteen en suostu tassujani kastamaan, siksi kylpytuokio vietettiin linnunlaulun ja tuulenhuminan parissa puutarhassa.
Emäntä kävi mulle sanomassa että nyt mennään pesulle!
 Jaa nytkö vai???


      

                    Ensin mut harjattiin, luulin että kaikki karvat poistettiin, onneksi Emäntä jätti                                    vähän jäljellekin että kamarinnurkkiinkin vielä niitä karvoja riittäisi.


Mää hoitelin kuivaushommat omatoimisesti, jotakin kuulin Emännän huokailevan, mutta niin Se tekee tuon tuostakin, en tiedä miksi!!



 Pesupalkaks` ja syntymäpäivän kunniaksi sain jäistä peuranlonkkaa aika kimpaleen.


Ei mulla tässä muuta tälle päivälle, kuumaa on ollut, 30 astetta kuulemma tänään, mua ei kuumat ole paljoa vaivanneet. Isännän kanssa lenkkeillään aamuvarhaisella ja Emännän kanssa kierrellään pihapiiriä kun aurinko on laskenut. Oleskelen päivisin kesähuoneen viileillä klinkkereillä tai otan päiväunia vessan lattialla. 
Terve olen ollut eikä yhtään punkkiakaan ole karvoistani löydetty.

Toivotan Teille kaikille oikein hyvää loppukesää ja toivotan siskoilleni Irmalle ja Nillalle sekä velipojilleni Benjamille, Dantelle, Kasperille ja Oskarille hyvää syntymäpäivää ! 
Voikaamme hyvin!

Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os. Maroussia Valente)





lauantai 20. heinäkuuta 2019

OSTAKAA-OSTAKAA

Kenelle kelpaisi hyvin hoidettu vähän yli nelikymppinen?


Maaseudun rauha, mutta Tampereellekin pääsee valaistua pyörätietä pitkin jos jaksaa polkea 20 kilometriä. Sama matka on autolla, aikaa menee 20 minuuttia. Kotikylän keskustaan pitää polkea 10 kilometriä ja autolla sinne hurauttaa alle kymmenessä  minuutissa. Bussiin pääsee kun kävelee kotipihasta 250 metriä.
Vasemmalle käännytään kylille, oikealle kyläkaupalle joka on toiminut jo vuodesta 1967.


 Talon ympärillä on Puolen Hehtaarin Metsä -samankokoinen kuin Nalle Puhilla.
Kyläkoulu ja päiväkoti ovat metsän takana, välituntikellon kilkatus kuuluu kotipihaan.


Illan hämyssä voit kuulla oikean "Aasi Ihaan" tervehdyksiä naapurin tallilta.


                                    Kotitie on mutkaton, pimeällä sitä valaisee katuvalot.


                                     Postilaatikolta näkyy maalaismaisema, kuin taulu.


                                           Pihapiirissä voi harrastaa poikamaisia leikkejä.


                                                      - tai yrittää leijua kohti taivaita


                                           -ja uida ympyrää Nalle Puhin kanssa.


Aikuiset voivat leikkiä olevansa viininviljelijöitä; kasvihuoneissa kasvaa ja tuottaa runsaasti satoa neljä viiniköynnöstä.


                                  Tosipuutarhuri kasvattaisi tomaatteja kasvihuoneissa.


                                                               Ja kurkkuja:


 Tai keräisi syksyisin omenoita Huvituksesta, Lobosta, Melbasta, Punaisesta Kanelista sekä Åkerosta ja tekisi niistä talven mehut ja hillot.


Takametsästä  tarkkasilmäinen löytää tatteja ja haperoita, metsämansikoita, vadelmia ja mustikoita. (Jos pitää etanoista niitäkin on...)


 Metsän ja puutarhan antimet voi kokata tarjolle epäesteettisessä mutta toimivassa Makkarabaarissa,


                                    Kesälounaalle katokseen mahtuu jopa puolet suvusta.


                     Unisimmat vieraat voi ohjata leikkimökki/ vierasmajaan päivätorkuille.


                               Leikkimökin terassilta on kiva katsella pihapiirin hyörinää...


                             Talon terassilla voi nauttia vaikka päiväkaffit hyvässä seurassa.


                            Ja napsia katoksesta kypsyviä viinirypäleitä keksin korvikkeeksi.


 Kesähuoneessa voi aloittaa kesänvieton jo varhain keväällä, tai herkistyä ja syödä jouluaaton illallisen kynttilänvalossa.


Kun on oikein vilu eikä enää ulkotöissä viihdy, voi vetäytyä omiin oloihinsa nelikymppisen lämpöön.
Toisessa peräkammarissa on parisängynpääty itäseinällä ja verhottomasta ikkunasta näkyy aamuauringon säteet puiden rungoilla. Illalla saa nukahtaa kun laskeva aurinko punaa takapihan kuuset.


Toisessa peräkammarissa on hyvät tilat vaikka kahdelle kehvelille koulupöytineen.


Kolmas kammari on keittiön vieressä varaavan takan ja hellan kupeessa. Se on inspiroiva työhuone


 ja leposoffalle voi kömpiä ottamaan makoisat päiväunet.


Neljänteen kammariin voi pedata yövieraille rauhallinen sopen jos oma väki ei huonetta tarvitse.


Keittiössä on hyvä olla oma vahti, jos vaikka kakku palaisi mustiksi.


Aamuteet saa kiehautettua nopeasti (ja herätettyä perheenjäsenet) viheltävällä vesipannulla,  leipälapiolla saa "sen seittemän kakkaraa" ulos uunista. Ja ison joulukinkun.


       Keittiöön mahtuu iso ruokapöytä kun omaa väkeä tai kestittäviä on yli puoli tusinaa.


             Olohuoneessa katsotaan TV:tä isolla kulmasoffalla  ja oleskellaan kuinka halutaan.


Pihapiirin eläimistö: on nähty muutaman pikkukauriin pinkovan pihojen läpi, teppanat etenevät hitaammin, on sammakoita ja sisiliskoja, sekä muutamasta myyrästä havaintoja, oravia, sepelkyyhkyjä, käpytikkoja, mustarastaita, perhosia ja sudenkorentoja, naapurin kirjava kissa ja pihanvaltiaana bernipoika.

Kukkapenkkejä saa ihailla naapurit ja kylänväki, jos kukkapenkit levittäisi yhteen sarkaan ne peittäisivät kaava-alueen koko omakotitontin. http://mummukanjutustelua.blogspot.fi  (puutarhablogini)


Yhteenveto: tämä 1977 meille valmistunut talo pihapiireineen tarjotaan ostettavaksi tätä tarvitsevalle.
Valkoisten tiiliseinien sisällä on 5h+k+tavalliset kylpytilat hetivalmis-kiukaalla, huoneistoala 114 neliötä, lisäksi kesähuone 16 neliötä, kaksi varastoa; toinen n 40 neliötä, auto tai peräkärry mahtuu katon alle + autokatos kahdelle autolle. Pihapiirissä on leikkimökki ja lasinen kasvihuone , uima-allas vetää 13 kuutiota vettä (nyt pahvilaatikossa varastossa).
Öljylämmitys on ja varaava takka.
Taloa on huollettu ja tuunailtu vuosien varrella.
Talossa ei ole maalämpöä, ilmalämpöpumppua, poreallasta tai kylpytynnyriä.
Kunnallinen vesi ja viemäri on.
Naapurit ovat huutoetäisyydellä (kun huutaa tarpeeksi kovaa).

                                No miksi tätä nyt tarjotaan Teille ostettavaksi?

                                                                  Isäntäpari ennen:


                                                                      Nyt:


                                                    Tarvitaanko enemmän selityksiä?


           

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

NYT LÄHTI KOKO ORKESTERI


-ja talo täyttyi tyhjyydellä.
Nimittäin perjantaina vietiin yksi peräkamaripoika junalle kohti Hämeenlinnaa, toinen peräkamarilainen pyysi itselleen yökylään seuralaisen kun Mauto oli ajokelvoton eikä kotimatkaa voinut tehdä.
Pappa oli päivän talkoohommissa eikä paikalla ollut korjausavustajaa.
Kun Pappa iltapäivällä kotiutui, oli pojanpoika jo ehtinyt omin neuvoin korjata Mautonsa. Aika näppäriä nämä nykyajan nuoret. Sen palveluksen Pappa teki, että pesaisi pikku Mauton pyhäkuntoon ja niin  pääsi peräkamarin orkesteri koteihinsa viikonlopun viettoon.

Minä olen kokenut lähes tuskaa kun muutaman raportin deadline on ollut tämä viikonloppu.
Tiesin, että saan omaa aikaa koko lauantaiksi kun puoliso oli kylillä markkinamiehenä talkoilemassa.
Kannoin koneet ja kansiot kesähuoneeseen ja siellä muutaman tunnin ahkeroinnilla sain tehtävät tehtyä ja postit lähtemään minne pitikin.


 On se ihmeellinen juttu: kun saa paineenalaiset tekemiset tehtyä tulee sellainen olotila, että tekisi vaikka mitä. Minulle virisi taas kirjoittamisen into. Kesähuoneen ilmapiiri on siihen nyt kannustava.

Ystäväni Jymy-Jami vahti, ettei mikään pääse häiritsemään vaativaa työtäni.


"Isäntä lähti aamulla melkein ennen kukonlaulua kylille ja käytti mua vaan lyhyellä pissalenkillä kylätiellä. Isäntä sano mulle " Jää tänne vahtimaan Emäntää ja poikia." Mää nukun kesällä vessan lattialla kun siellä on viileetä. Nyt mää jäin makuuhuoneen ovelle kun Isäntä sitä toivo. Joku kumman ikävä mulle tuli kun mun piti nostaa kuono kohti kattoa ja laulaa niinkun Ulvova Mylläri siinä elokuvassa. Parikin laulua siinä ehdin huikata kun huomasin, että Emäntä oli heränny. Me käytiin kiertämässä tonttia ympäri ja kun Emäntä mua taluttelee niin munkin askellus on sellasta verkkasta ja viipyilevää, nuuskin joka puskan ja teen niihin omat merkintäni. Nykyään mää kuovin merkkien  jälkeen pitkät multaroiskeet, Emäntäkin joutuu niitä pakenemaan. Toi orkesteri joka täältä poistu soittaa sellasta möykkää ettei mun herkät korvani sitä suvaitse. Mää haukuin niitten sovellukset. Ja lujaa haukuinkin. En tykkää moponkaan äänestä, musta on ihan kamalaa kun Peräkamarin poika sillä kaasuttelee tossa pihassa ja kurvaa kohti kyliä. Siitäkin mää niitä haukun."



Nyt alkaa eläkeläisen lomalomaloma ja erityiset puuhat: ikkunanpielien maalaus, teipit on jo kiinnitetty. Ovien maalaus ja ovienpielet ovat seuraavassa ohjelmassa, varasto alkaa olla puolityhjä jne.
Lomalla saa olla vähäistä mutta näkyvää ja leppoista tekemistä, vai mitä!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

NYT TUNTUU TÄLTÄ


 Samaisen mummon lepohetki on jokakesäinen tunne/tunnelmakuva blogissani siitä hetkestä kun meidän lomalaiset ovat kotiutuneet ja muut suoritteet saatu onnekkaasti toimitettua.
(Taulu on terassini seinällä muistuttamassa siitä, että oma lepohetki on tärkeä osata ottaa. Kuva symbolisoi minulle turvallisuutta ja tätä hetkeä: vankka kivijalka jalkojen juuressa, tukeva auringonlämmittämä hirsiseinä selän takana, ikkunan takaa utuisten pitsiverhojen raosta kurkistaa jälkipolvi ja lemmikki suojelemassa lepohetkeä. )

Tänään oli meidän pihapiirissä pikku kekkerit pojanpojan ammattiinvalmistumisen kunniaksi.
Pihatie oli täpätäynnä autoja...


 ...ja pihanurmella iloisia ihmisiä, isoja ja pieniä.


Olin luvannut valmistaa pojan toivomuksesta voileipäkakkuja, kaksi kinkku-ym. möhnättäytteellä ja pyöreän kasviskakun Pirkka-ohjeella. Sekin oli yllättävän maukas ja riittoisa, pitänee tehdä toisenkin kerran. Kinkkukakuissa on runsaasti täytettä ja ne hupenivatkin nopeasti.


Mansikkakermakakku piti tietenkin olla ja ehdin aamulla tehdä raparperipiirakankin, sen jota kaikki kehuvat:  pohjaan tulee piimää ym. raparperien päälle rahka/kermaviili/kananmunatäyte ja päälle muruseos. Mikä aine siitä tekee niin maukkaan? Hyvää oli.
Vieraita tuli lisää ja tuli paniikki että riittääkö tarjottavat??? Onneksi oli pakastimessa Moilasen Karjalanpiirakoita ja niitä paistaa hötkäsin kaksi pellillistä. Munavoin kanssa niitä tarjottiin. Äkkiä nekin hupenivat.
Louhisaaren juoman 10-litranen satsi hävisi tuota pikaa.

Puoliso- herra Kukkaro hääri kahvinkaatajana ja tarjoilijana, minä pyörin siellä ja täällä.
Tarjoilu järjestettiin kesähuoneeseen ja istumapaikat yli 30:lle vieraalle kesäkatokseen. Hyvin paikat riittivät kun saatiin upea ilma juhlien ajaksi.

Päivän merkkihenkilö oli suu muikeana muistamisista.


Lomatytöt pyysivät jatkoaikaa, mutta oli sanottava, että jatketaan lomaa toisella kerralla. Apeana heillä alkoi kotimatka...
Talo ei vielä kokonaan tyhjentynyt vieraista - kolme nuorta jatkaa lomaansa mummilassa. Eivät tiedä mikä heitä tulevina päivinä odottaa - työleiri! Nurkat tyhjiksi ynnä muuta vähäistä vaativampaa toimeenpanoa!

Nyt tämä mummi istahtaa terassille ja ottaa lasillisen viiniä, sopiiko?