perjantai 18. joulukuuta 2020

TUTKINTOTODISTUS, SIITÄ ON 50 VUOTTA

 "Seuraava Ylisen keskuslaitoksessa järjestettävä vajaamielishoitajakurssi alkaa vuoden 1970 alussa. Kurssi kestää 52 viikkoa, teoriaopetusta on kolme kuukautta ja loput käytännön harjoittelua vajaamielislaitoksessa, mielisairaalassa, tavallisessa sairaalassa, päivähuoltolassa ja lastenkodissa.

-------

Vajaamielishoitajan palkka on A 12, nykyisin  n 800 mk kuukaudessa. Paikkoja on tällä hetkellä hyvin saatavissa, koska uusia laitoksia laajennetaan jatkuvasti

                VMH-kurssin johtaja"


Tammikuun 7 päivänä 1970 aloitin vajaamielishoitajakurssin Ylöjärven Ylisellä. Vuosi kului nopeasti eri opetuspaikoissa. Minulla oli kesällä kahden kuukauden keskeytys kun kävin saamassa Toisen Poikani. Tenttejä kävin suorittamassa äidinmaitorinnat pakottavina. 

Valmistujaisjuhlassa 18.12.1970 sain olla minäkin, vaikka todistukseni sain vasta helmikuussa. Valmistujaisjuhla ja joulun valmistelu sattuivat samoille päiville. Puoliso oli ennen juhlapaikalle tuloaan hakenut Kauppahallista joulukinkun. Se oli jätettävä juhlasalin eteiseen kalossien viereen. Juhlista oli kiire valokuvattavaksi ja kinkku narulla köytetyssä paketissa kävelimme pitkän matkan pakkasessa valokuvaamoon. Sen ajan muotia oli kohentaa omaa kampausta hiuslisäkkeen avulla. Minulla on hienoiset kosteudessa kihartuvat hiukset ja ajattelin olla tyylikäs valokuvassa kun laitan pikkuperuukin hilkan alle.

Sain viran heti kun tutkintotodistus oli annettu. Ensimmäinen työpaikkani  oli ikääntyneiden osastolla. Heidät oli siirretty uuteen kotiinsa vanhainkodeista kun Ylisen vajaamielislaitos oli aloittanut toimintansa ja uudenaikaset solurakennukset olivat valmistuneet 60-luvun loppupuolella..

Työvuodet Ylisellä kuluivat nopeasti, kaksi lyhyttä äitiyslomaa  pidin 1974 ja 1979. Puoliso työskenteli muutamaan otteeseen maailmalla ja kotimaassa kaukana kotoa, joten tein silloin osa-aika- tai päivätyötä.

Yövuorot eivät olleet vastenmielisiä ja jaksoin hyvin valvoa. Joskus oli kutsuttava lääkäri tai päivystävä sairaanhoitaja tarkistamaan kriittistä tilannetta.


Hoitotyön ja perheen ohessa työyhteisön asiat ja ammattiliitonkin toiminta oli kiinnostava lisä arkeen.


.Työvuosieni aikana sain olla monenlaisten asukkaiden kumppanina ja avustamassa päivien sujumisessa. Työtovereista perheineen tuli läheisiä ja monet suhteet toimivat tänäkin päivänä uusien yhteisten toimien parissa.

Viimeisinä työvuosinani olin muutaman kerran osa-aikaisena tai vuorotteluvapaalla. Viimeinen vuorotteluvapaavuosi alkoi 1.1.2004, edellisen vuoden aikana syntyi poikien perheisiin kolme pilttiä ja halusin antaa apuani heille. 

Eläkepäiville pääsin 1.2 2005. KEVA maksaa eläkkeeni ja eilen kuuluin siihen 400000 eläkkeensaajan joukkoon joka sai etukäteen tammikuun eläkkeen. Hmm.

Tutkintonimikkeeni - vajaamielishoitaja - on poistettu, samoin välillä käytössä ollut kehitýsvammaistenhoitaja, nykyään käytössä taitaa olla vain lähihoitaja.

Näinä aikoina moni ihminen joutuu tai haluaa vaihtaa ammattia. Minä olin tyytyväinen ammatinvalintaani, työmuistoja muistelen vieläkin hyvällä mielellä.

Korulaatikossani on muutama prenikka työvuosieni ajalta. Kunnioitan niitä.

Ylisen keskuslaitosta ei enää ole, sen rakennukset kauniissa Näsijärven nimenkärjessä ovat tyhjillään. 

Toiminnat on siirretty Nokian Pitkäniemeen. Hyviä vointeja sinne tutuille asukkaille ja entisille työtovereille!