torstai 31. tammikuuta 2019

JYMY TÄÄLLÄ, MUISTATTEKO VIELÄ?

" Moro, en ole muistanu Teitä tai olen kyllä muistanut, vaikka en mitään oo julkassukkaan pitkään aikaan.

Täällä mää päivystän kettingillä köytettynä kesäkatoksen tolppaan ja seuraan mitä maantiellä tapahtuu. Kyllä mää vapaakävelylläkin käyn, ainakin sillon kun Emäntä irrottaa hihnasta. Sillon mää teen lenkin ensin naapurin lintukoira-Teron pihan kautta takasin tielle ja haisteleen Australiatuonti -kultaisen noutajan tienvierimerkintöjä.  Emäntä kahlailee lumessa mun perässä joskus ihan paljailla kintuillakin kun ei oo viittinyt kunnolla pukee villaa yllensä vaikka tietää että mää voin pyrähtää omatoimimatkalle sen käsistä. En viivy kauaa yksin - tommosen viis minuuttia -  sitten pitää nopeesti tarkistaa Emännän taskut ja tulla kotipihaan.
Isäntä joutu tänään aamulenkillä meneen syvään hankeen kun se yritti pitää mua kurinalaisena. Nimittäin naapurin lintukoira-Tero -on muuten aika iso, mun kokoinen- tuli meitä vastaan lenkillä ja mää sitten aloin ilmasta mielipidettäni äänekkäästi. En tiä -eikä Emäntä ja Isäntäkään sitä tiedä miksi mua niin haukututtaa ton Teron ja Australiatuonnin lähellä. Ne on molemmat kanssa poikamieskoiria, mua vanhempia kylläkin ja asuu meistä seuraavissa taloissa. Isäntä tuumas, että kai mää vaan oon niin reviiritiatonen tai jotakin sellasta. Emäntä ei mun kanssa lähde pitkälle lenkille nykyään, me tutkitaan tässä pihapiirissä jalanjälkiä ja muita ihmeitä.

Joulun jälkeen täällä oli Likat Espoosta ja mun meni taas hormoonit sekasin. En malttanu olla yhtään ittekseni, iho eikun karvakontaktia sen olla piti.


Sängyssäkin loikoilin niitten kanssa.


Meillä oli nuarisoo enemmänkin lomanviatossa ja mää olin ehdoton ruoka-annosten laadunvartija, tarkalla silmällä seurasin kuinka lihapullat tai pannukakku uppos parempiin suihin. 
Laatumerkintä näky lattialla nestemäisenä lätäkkönä, isompana tai pienempänä.


Terveenä oon pysyny ja olen nyt kaks ja puolivuotias. Emännälle teen askaretta kun nakertelen tyynyistä kulmat pois. Sitten Emäntä ompelee niistä uudet tyynyt, yhä pienemmäksi ja pienemmäksi ne näkyy muuttuvan. Kai niistä kohta tulee neulatyynyn kokosia.


 Emäntä tuli äsken kotiin ja mää riahaannuin niin että pöllyytin matot uuteen järjestykseen ja siappasin Emännän tossunkin lelukseni.


Tästä mää tykkään, tästä Emännän karvamadosta, mutta en sitä saa vaikka kuinka revin.


Ei kai mulla tässä muuta, voikaammme hyvin tai ainakin entiseen malliin. 
Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os. Maroussia Valente)


Mennääks lenkille vai annatko possunkorvan?

3 kommenttia:

  1. Kukas Jymyn nyt unohtaisia :)
    Pakko todeta ajan kuluvan nopeasti. Vastahan sinä olit pieni pentu.
    Vaikka aika pentumaisia nuo sinun kujeesi vieläkin ovat.
    Teillä riittää vilinää ja mikäs sen mukavampaa.
    Tytöt ovat varmaan ihan lääpällään sinuun <3
    Voi hyvin ja terveisiä emännälle!

    VastaaPoista
  2. Voi Jymy,olet sinä aika höpönassu <3

    VastaaPoista
  3. Oi koiruus, kun on olet ihana otus, tuollainen karvakasa. Kaksi ja puolivuotias on vielä pentuhuima, vaikka taidat olla sitä sorttia, joka ei paljon rauhoitu vanhetessakaan :)
    Rapsutuksia! Ja tottele emäntää ja isäntää, ne sulle ruoan antaa.

    VastaaPoista