SYYSPÄIVISTÄ ALKUTALVEEN

 Kuinka tässä näin on päässyt käymään??? En ole kirjoittanut yhtään blogitekstiä lokakuun enkä marraskuun aikana! Laitan nyt hiukan kuulumisia, että itsekin niitä joskus muistaisin.  

Koirani Jymyn kanssa on tehty tuttavuutta alueen sopiviin koivennostopaikkoihin, turvatyynykin on ollut joskus mukana kierroksella. 

Lokakuussa koululaisten syyslomien aikaan oli serkkupojat taas seuranamme. Toisella 17-vuotiaalla on ajokortti ja papan auto oli poikien käytössä iltamyöhästä aamunkoittoon.

Tervetuloa taas joululomalla! Jymykin odottaa nuorta seuraa leikkikaveriksi.

Uudessa kodissa elämä on alkanut soljua kuten sen odotettiinkin sujuvan. Tarvittavat uudistukset on saatu tehtyä, jopa WC:n peilistä  näen muutakin kuin päälakeni. Toinen teinipoika oli apupoikana että uusi ovi  ja WC:n kaapit asettuivat paikoilleen

Makuuhuoneisiin saatiin uudet liukuovet  ja kaappien sisällöt järjestyksiin.

Valvova apulainen päivysti, että työt sujuvat ja johdot kulkevat kuten pitääkin. 

Työ/vierashuoneessani oli ongelma, jonka halusin korjata. Olin jo ennen asunnon ostoa mittaillut, että työtasoni ym mahtuvat mitoiltaan suunnitelluille paikoille. Sitä en huomannut, että huoneen patterisäädöt olivat  kummallisesti ulkonevia kalusteiden asettelemisen näkökulmasta. Työ- ja TV-tasot jouduin laittamaan irti seinistä ja se näytti epämukavalta silmissäni. 

Ei hätä ole tämännäköinen, ajattelin. Mainio Ikean pitkä työpöytäni siirtyi olohuoneeseen kukkatasoksi ja TV-tason siirsin ikkunaseinälle. Siinä sille on asiallinen paikka. 

Tehtiin  retki Ikeaan, nyt se jo sujuu ongelmitta, kun osaamme suunnistaa suoraan keräilyvarastoon, eikä tarvitse koko tavarataloa kiertää, siihen ei puoliso, herra Kukkaro oikein tahdo suostua. Ikeasta löytyi uusi työpöytä, eli jalat ja pöytälevy. Äkkiäkös herra Kukkaro sai irtojalat ruuvattua paikoilleen ja uusi työpöytä asettui seinän viereen TV-tason paikalle. Uudessa kodissa ei ole paljoakaan teknistä tekemistä, joten kaikki näpertelymahdollisuudet on käytettävä hyväksi etteivät taidot unohdu!

Omia näpräystaitojani olen yrittänyt ylläpitää sukkien ja tumppujen - kuten olen tottunut sanomaan -kutomisella. 

Sosiaalisia ja yhteiskunnallisia taitoja olen joutunut ylläpitämään hiukan erikoisilla tavoilla; kuten oman ja lähipiiriläisen lukkiutuneen pankkitilin avaamisten järjestämisellä. Oma tili oli syyskuussa lukkiutunut kun olin tehnyt alle 20€:n ostoksen Visalla. Joku taho oli samanaikaisesti kaapannut 4000 muunkin Osuuspankkilaisen Visat ja käyttänyt tietoja Vietnamissa??? Näin kertoi YLE. Viikon odottamisen jälkeen sain uuden pankkikortin, mutta sekään ei toiminut: "Tapahtuma hylätty, ota yhteys omaan pankkiin!" Omalla paikkakunnalla on OP auki vain yhtenä päivänä viikossa joten uusi käynti piti tehdä toiseen kaupunkiin..

"Anteeksi, joku lukitus on jäänyt aukaisematta..." Olin ollut jo kaksi viikkoa ilman pankkikorttia!

No ei se vielä mitään! Hoidan fyysisesti autettavan lähipiiriläiseni maksuliikenteen verkkopankin kautta. Oli käynyt niin, että hänenkin pankkitilinsä oli lukittu eikä maksuja voinut tehdä. 

Yhteydenotto pankkiin: "Teidän täytyy tunnistautua pankissa henkilökohtaisesti!"  Tilattiin aika pankkiin ja KELAtaksi hakemaan pyörätuoliasiakkaan. 

"KELA-taksioikeutta ei ole kun sitä ei olla pariin vuoteen käytetty." Tilattiin tavallinen tilataksi, n 40€ X 2, minä maksuhenkilönä.

 Pankissa seuraavalla viikolla:"Nämä henkilötodistukset ja vanhentunut passi eivät kelpaa, täytyy hakea poliisilta uudet, tiliä ei voi avata!" 

Tilattiin valokuva-aika ja passikuva lähetettiin poliisille.  Pyörätuolilaisen kuljetus poliisilaitokselle  ja tilaus uudesta henkilökortista.  Taas olin maksuhenkilönä. 

Uuden henkilökortin sain lunastettua valtakirjalla.

Soitto pankkiin:" Nyt on uusi henkilökortti, tilaamme uuden ajan, että tilin voi taas avata." Pankkihenkilö puhui tilinomistajan kanssa henkilökohtaisesti puhelimen välityksellä:" Pankkiin ei tarvitse tulla kun on nämä koronarajoitukset. Voitte tehdä tunnistautumisen netissä, annan ohjeet, "  Annetut ohjeet eivät auttaneet kun ao:lla ei ole verkkopankkitunnuksia...

Tässä vaiheessa olin jo menettää osan hermoistani, mutta ajattelin, että katson kuinka tämä asia viedään päätökseen. 

Eräänä päivänä lähipiiriläisen uusi henkilökortti käsilaukussani kävelin bussipysäkille, joka on uuden kotini vieressä, laitoin maskin kasvoilleni ja matkustin Tampereelle Danske Bankin konttorille. Vartijaneito päästi liukuportaisiin ja pääsin asioimaan luukulle asti. Lähipiiriläisen sekä oma uusi henkilökorttini kuvattiin ja sain kuin sainkin asiani etenemään niin, että kymmenen päivän kuluttua lähipiiriläisen lukittu tili avautui ja pääsin maksamaan erääntyneitä laskuja.

Lukittumisesta avaamispäivään oli kulunut seitsemän viikkoa! 

Lähipiiriläisen likviditeettiasiat ovat vielä "vaiheessa" kun Ruotsista maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä on tullut viimeksi toukokuussa ja nyt olisi vanhuuseläkkeen maksun aika. KELAan on toimitettu tarvittavat asiakirjat, mutta päätöstä ei ole tullut. Kyselin sitä valtakirjalla, mutta vastausta ei minulle annettu. Sitä tässä vain ihmettelen ja suuresti ihmettelenkin, että kuinka sellaiset ihmiset saavat oikeutensa ja etuisuutensa hoidettua jos joku läheinen ei heidän etujaan valvo eikä omaa digi- tms. osaamista ole!

Hoidan toisenkin lähipiiriläisen edunvalvontaa, mutta se on selkeää kun noudattaa maistraatin ohjeistusta. Tälle toiselle sitä ei saa, kun ymmärrys pelaa, mutta motoriikka digitekniikkaan ei enää onnistu. Edunvalvonnan aloittamiselle on  tarkat säännöt ja kriteerit ja itsemääräämisoikeus on vahva tekijä yksilön näkökulmasta. Kunnioitan sitä.

No kuinkas  oma elämäni on syksystä selvinnyt?

 Kiitos ihan hyvin, Espoossa käytiin Toisen Pojan perhettä tapaamassa ja peräkärryn kanssa vietiin tarpeellista "jäämistöä" varastoitavaksi. Tildan kepparihepat nuokkuivat odottamassa metsäretkeä.

Kolmevuotias pikkukehveli lähipiiristä oli muutaman kerran yökylässä ja on ollut mukava kuulla:"Vanha Mummo, Vanha Mummo, sitä ja tätä..." 

Pienen lomasen vietin Virroilla harjoittelemassa kotisivujen sisällön tuottamista. Harrastukset  -kirjoittajapiiri ja eläkeläisyhdistyksen toiminta  naamarit kasvoilla pääsivät hyvin alkuun koronasta huolimatta. 

Aamuinen kirjoittajapiirin saattojoukkoni on niin nopsajalkainen, että olen saanut pistää juoksuaskeleita pysyäkseni perässä. Uudesta kodista on kävelymatka harrastuksiin.

Valtiovalta antoi taas rajoituksia kokoontumisille ja näyttää siltä, että sosiaalista hiljaiseloa enimmäkseen tulee ainakin joulukuun ajan vietettäväksi. 

Onneksi on oivaa luettavaa ja lukuseuraa.

    

                                                Odotellaan joulun aikaa ja pysytään terveinä!