TUUNAILUJA

Päätimme   tuunata ison kulmasoffamme uuteen uskoon. Se on ollut tuossa nurkassa jo monta vuotta ja jonkinlainen tympeyteni sitä kohtaan on kasvanut viime aikoina. Olen tuntenut, että se ei sovi minun mitoilleni muuten kuin päiväuniasennossa. Miksi se ei sovi? No siksi kun olen mitoiltani (pituus) nuoren teinin mittainen, 157 senttiä näyttää ovipielen mittamerkki. Kun istun soffalla, jalat eivät ylety matolle eikä takamus soffan perälle. Istuma-asennosta tulee omituisen könöttävä enkä siinä asennossa viihdy.

Eli soffalla ei ole ollut viimeaikoina mitään järkevää käyttöä kuin nurkan somistuksena oleminen.

Sellaistakin ajatusta on pidetty yllä, ettei tämä sohva enää uuteen kotiimme pääsisi.

 Siispä tuumasta toimeen:
 "Ostetaanko uudet päädyt?"
"Ei saa enää samanlaisia eikä samaa verhoilukangastakaan saa, olen kysynyt."
"Tehdään itse, ihan helppoahan se on, "

  Keittiön pöydän ääressä tehtiin työsuunnitelma ja laskelma verhoilukankaan menekistä jos sitä tarvitaan kaikkiin neljään käsinojaan.

Hankintamatka Puutoimeen ja valmiiksi sahatut osat Golfin peräkonttiin. Puoliso -herra Kukkaro- näpersi varastossa laatikot valmiiksi.

 Kulmaosan purku vei yhden illansuun aikaa. Hyvin oli vironpojat sohvan osat kiinnittäneet.

Minä purin verhoilut kulmapalasta ja aloin mittailla ja ommella uusiin käsinojiin päällisiä.

Kangas riitti juuri ja juuri, piiloon jääviin kappaleisiin tuli muutama ylimääräinen sauma. Varastosta löytyi sopivat palat superlonia pehmusteisiin ja suojukset asettuivat napakasti paikoilleen.
Nitoja oli piiloutunut silmiltä ja sitä etsiessä tuli inventoitua kaappien kätköt. Löytyihän se vihdoikin ja verhoilun niittaaminen saatiin sujumaan juoheasti kaksissa "miehin."

Tuunatuista soffista tuli ihan hyvät, toisen laitoin takan taakse ja toinen jäi ikkunan viereen. Vanhan Rouvan -äitini- entiset rottinkituolit ja pöytä sopivat pariksi toiselle soffalle. Sisustus on vielä keskeneräinen, hyllykköseinäkin odottaa uutta järjestelyä.

Mitä maksoi? Puutavara ja muutama ruuvi maksoivat  60€, aikaa kului kolmena päivänä yhteensä  seitsemän tuntia. Säästettiin aika pitkä penni ja yhdessä toimiminenkin sujui melkein äänettömästi.

"Ei voi olla muutakuin tyytyväinen!"

"Määkin sain neljä lammaslaumaa paimennettavaksi, Emäntä teki mulle uudet tyynyt.

" Nää Vallilan Tanhutytöt mää oon pyörittäny jo ihan pyörryksiin,  ei niistä ole enää mulle kumppaniksi."

"Ajattelin käydä vartoimaan tota nitomakonetta kun se kuulemma aina on hukassa kun sitä 
tarvitsisi."

"Isäntä sai multakin  isot halaukset kun Se oli saanu hommansa tehtyä. "

 "Toin ton arvokkaan luuni Isännälle palkaksi."

Meillä oli tällainen koronapäivä tänään.

Ps. En minä sohvien tuunailusta saanut yhtään enempää senttejä itseeni, tuskin niillä edelleenkään istun, päivänokoset voin ottaa. Otin olohuoneen istuskelupaikakseni "minunmittaiset" rottinkituolit tai lempeästi keinuttavan rottinkikeinun.

TUUNAUSPÄIVÄ

Aloitan alusta: Olen aika pikkarainen mamma, 157 senttiä näyttää ovipielen pituusmerkki. Siitä on seurannut se, ettei jalat ylety lattialle tai takamus istuimen perälle, istuma-asennosta tulee aina omituisen könöttävä enkä viihdy niin.

LUOVAA ALULLEPANOA

Päivää, sen on jo maaliskuu! Jo kesäteloilleen asetetut lumikolat oli otettava talviliikunnan apuvälineiksi. Illan sinisessä hetkessä jollakulla pääsi luominen vauhtiin.

Minun luovuuteni oli karata ikkunasta hankien kimallukseen, mutta olin tiukka ja pidin tuumat sisälläni. (Ja itseni tiukasti kiinni pyörivässä tuolissani, josta kerran pyllähdin melkein nenälleni kun kurkottelin lyijykynänpätkää lattialta.)

Helmikuu  meni alullepanon valmistelussa ja hiukan muussakin. Onneksi tuli ystävä käymään mukanaan pussukallinen lankoja.
"Virkkaisitko minulle jakun?"
"Minäkö? En ole sellaisessa erikoisen hyvä! Onko kiire?"
"Helmikuun 9 pvä tarvitsisin, pidän yksinlaulukonsertin."
"OO"
Ystävä täyttää 80. Ensimmäinen yksinlaulukonsertti... esiintymisasu, olin mennä mykäksi, mutta sanoin: " Teen Sinulle jakun!"
Päivää ennen H-hetkeä kiikutin nutun naapuriin.

Tämä tärkeä aasinsilta kuului nyt julkaista kun ystävä teki "esikoisensa" hyvinkin varttuneella iällä ja tuki omaakin tavoitettani saada esikoinen ulos tulevan vuoden aikana.
Olen kysellyt ammatti-ihmisiltä neuvoja  jos haluan että kädessäni on SE tiettynä päivänä. Että se onnistuisi oli alullepanopäivän tapahduttava mitä pikimmin.

SE sai alkunsa 22.2.2020.

Alkua pitemmälle en sillä kertaa päässyt kun totesin, että alku on liian pitkä, kuusi sivua, eikä päähenkilöstä ollut tietoakaan. Tai oli, Amurin hellahuoneen hetekalla oli alkuhenkilöt viettäneet keväisen yön.

" Mää sitä luentaa jouduin kuuntelemaan enkä oikein mitään ymmärtäny, aluksi kuuntelin ihan kiinnostuneena mutta kun sitä jatku ja jatku niin mää käänsin selkäni ja otin torkut."

"On se kamalaa, jos mää oon ainoo kuuntelija, ja tätä kai jatkuu koko odotusajan eli 9 kuukautta."

Jymy on paras kuuntelija, saattaa olla itse muuta mieltä. Puolisolle -herra Kukkarolle rohkenin antaa luettavaksi ensimmäiset sivut. Yli 50:n yhdessäolovuoden aikana tämä oli ihka ensimmäinen kerta kun hän lukee tekstejäni. Blogistani hän ei tiedä mitään...
Kun olin saanut kaikki alkuasetelmat fonttivalintoineen ja asetuksineen tehtyä aloin "suorittaa". Kolmatta tuntia näpyttelin keskisormilla tekstiä ja sain tehtyä kuusi sivua. Kun tuoliltani nousin, oli minulla hillitön  jano. Ja nälkä. Kuinkahan tässä käy jos aina kuuden sivun jälkeen jääkaapin ovi käy
ja pään kovalevyn tyhjentyminen paperille vaatii monenlaisia herkkuja täydentyäkseen uudelleen.
Taidan olla yhdeksän kuukauden jälkeen aikamoinen pyllerö pyörivällä tuolillani...

Välillä olen mietiskellyt ankarastikin SEN sisältöä ja käänteitä kutimien äärellä. Olin ostanut aivan tympeätä lankaa ja että sain ne mahdollisimman nopeasti pois kopastani kudoin niistä helmikuun aikana vimmalla sukkia ja tumppuja.

Tavallista arkielämääkin on tässä saatu vietettyä. Teinipojat lomailevat peräkammarissa talvilomillaan.
Tänään oli taas pöydäntäysi nuorukaisia kun jääkärikin oli lomalla.

"Mää tuon Sulle tän Isännän tyynyn, että voit välillä levätä!"