TUUNAILUJA

Päätimme   tuunata ison kulmasoffamme uuteen uskoon. Se on ollut tuossa nurkassa jo monta vuotta ja jonkinlainen tympeyteni sitä kohtaan on kasvanut viime aikoina. Olen tuntenut, että se ei sovi minun mitoilleni muuten kuin päiväuniasennossa. Miksi se ei sovi? No siksi kun olen mitoiltani (pituus) nuoren teinin mittainen, 157 senttiä näyttää ovipielen mittamerkki. Kun istun soffalla, jalat eivät ylety matolle eikä takamus soffan perälle. Istuma-asennosta tulee omituisen könöttävä enkä siinä asennossa viihdy.

Eli soffalla ei ole ollut viimeaikoina mitään järkevää käyttöä kuin nurkan somistuksena oleminen.

Sellaistakin ajatusta on pidetty yllä, ettei tämä sohva enää uuteen kotiimme pääsisi.

 Siispä tuumasta toimeen:
 "Ostetaanko uudet päädyt?"
"Ei saa enää samanlaisia eikä samaa verhoilukangastakaan saa, olen kysynyt."
"Tehdään itse, ihan helppoahan se on, "

  Keittiön pöydän ääressä tehtiin työsuunnitelma ja laskelma verhoilukankaan menekistä jos sitä tarvitaan kaikkiin neljään käsinojaan.

Hankintamatka Puutoimeen ja valmiiksi sahatut osat Golfin peräkonttiin. Puoliso -herra Kukkaro- näpersi varastossa laatikot valmiiksi.

 Kulmaosan purku vei yhden illansuun aikaa. Hyvin oli vironpojat sohvan osat kiinnittäneet.

Minä purin verhoilut kulmapalasta ja aloin mittailla ja ommella uusiin käsinojiin päällisiä.

Kangas riitti juuri ja juuri, piiloon jääviin kappaleisiin tuli muutama ylimääräinen sauma. Varastosta löytyi sopivat palat superlonia pehmusteisiin ja suojukset asettuivat napakasti paikoilleen.
Nitoja oli piiloutunut silmiltä ja sitä etsiessä tuli inventoitua kaappien kätköt. Löytyihän se vihdoikin ja verhoilun niittaaminen saatiin sujumaan juoheasti kaksissa "miehin."

Tuunatuista soffista tuli ihan hyvät, toisen laitoin takan taakse ja toinen jäi ikkunan viereen. Vanhan Rouvan -äitini- entiset rottinkituolit ja pöytä sopivat pariksi toiselle soffalle. Sisustus on vielä keskeneräinen, hyllykköseinäkin odottaa uutta järjestelyä.

Mitä maksoi? Puutavara ja muutama ruuvi maksoivat  60€, aikaa kului kolmena päivänä yhteensä  seitsemän tuntia. Säästettiin aika pitkä penni ja yhdessä toimiminenkin sujui melkein äänettömästi.

"Ei voi olla muutakuin tyytyväinen!"

"Määkin sain neljä lammaslaumaa paimennettavaksi, Emäntä teki mulle uudet tyynyt.

" Nää Vallilan Tanhutytöt mää oon pyörittäny jo ihan pyörryksiin,  ei niistä ole enää mulle kumppaniksi."

"Ajattelin käydä vartoimaan tota nitomakonetta kun se kuulemma aina on hukassa kun sitä 
tarvitsisi."

"Isäntä sai multakin  isot halaukset kun Se oli saanu hommansa tehtyä. "

 "Toin ton arvokkaan luuni Isännälle palkaksi."

Meillä oli tällainen koronapäivä tänään.

Ps. En minä sohvien tuunailusta saanut yhtään enempää senttejä itseeni, tuskin niillä edelleenkään istun, päivänokoset voin ottaa. Otin olohuoneen istuskelupaikakseni "minunmittaiset" rottinkituolit tai lempeästi keinuttavan rottinkikeinun.