ASUNTOKAUPAT (MELKEIN) SOKKONA

 Viime keskiviikkona koitti vihdoin päivä uuden kotimme kauppakirjojen allekirjoitukseen. Avaimet saimme siltä istumalta kun koti oli ollut pitkään tyhjillään.

Voi sitä onnen tunnetta!!! Kotimatkalla ei sana kulkenut, kumpikin -puoliso herra Kukkaro ja minä -selvitimme itseksemme tuntemuksiamme.

"Mennään vasta illalla koittamaan avaimia." Pojat saivat tekstiviestinä tiedon ja vastaviestit näyttivät peukkuja ja sydämiä. 

Illansuussa katsastimme tarkemmin taloyhtiön ympäristöä ja vasta nyt, kolmannella näkemällä, sisäistin minkä värinen talo on. Se on vaalea eikä punatiilinen kuten olin kuvitellut... Nyt rohkenimme availla kaappeja ja mittailla pituuksia ja leveyksiä huoneista. Puoliso luetteli ja minä kirjasin mitä hankittavaa tulisi: "Noi keittiön ja kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen lamput mää vaihdan. Makuuhuoneisiin laitetaan uudet lattianpäällysteet." Millekään muulle uudistamiselle ei ole tarvetta. 

Minä kurkistin takapihalle ja melkein mykistyin: koko takapiha on istutettu täpötäyteen perennoja ja köynnöksiä:

Joku loistokärhö? Toinenkin oli alempana pihassa puunrunkoon nojailemassa.

Minua pidempiä puuliljoja oli muutama

Viiniköynnös Zilga oli päässyt rehevöitymään, mutta monta kypsää terttua sen uumenista löysin.

Pitkät puuportaat veivät alapihan viidakkoon joka päättyy kaupungin puistokaitaleeseen. Pitkä rinne on täynnä enimmäkseen jo kukkinoita perennoja, osaa en tunnistanut, mutta oli ainakin keltaista "hännällistä"akileijaa, ukonhattua, erivärisiä leimuja, kellokukkia, helokkeja, liljoja, pioneja, ruusuja, vuorenkilpeä, lehtosinilatvaa ja vaikka mitä!

Puutarhakirja on otettava esille ja tarkistettava mitä olenkaan melkein sokkona ostanut. Olen kasvattanut siemenestä Mooseksen palavan pensaan ja sen ajattelin ottaa mukaani. Näyttää siltä, että edes sille ei löydy istutuspaikkaa, tulevan kesän yrttimaasta puhumattakaan.

Koirani Jymykin kävi katsastamassa tulevan kotinsa ja näkymää olohuoneen ikkunasta. Minun silmäni näkivät ison haavan värisevät lehdet alapihalla.

Torstaina vietiin ensimmäiset tavarat tyhjään asuntoon: puutarhapöytä ja -tuolit kelpaavat hätätilaistuimiksi.

Lauantaina aloitimme makuuhuoneiden lattioiden laiton ja sunnuntaina puolilta päivin se urakka oli tehty. Lauantaina haki yksi pojista kuormallisen tavaraa, Tuusulaan lähti kesähuoneen kalusto, iso sirkkeli, pari luumupuun tainta ja paljon muuta.

Illansuussa pakattiin omaan peräkärryyn tavaraa ja olohuoneen nurkat alkoivat täyttyä banaanilaatikoista.

Sanovat, että asunnon yksi neliö per pakkauslaatikko tarkoittaisi meillä n 120 laatikkoa! Ehkä se niin onkin kun kaikki nyttyrät laskee.

Kierrätyskeskus haki kuormallisen huonekaluja ja muuta lahjoitettavaa, vielä jää itsellekin vietävää sekä kierrätykseen että kaatopaikalle. Olen tarjonnut roskalavaryhmään poisannettavia tavaroita ja kirjoja, joku hakee lupaamansa, joku jättää ilmoittamatta hakematta. Paikkakunnallinen roskalava on ihan hyvä juttu, mutta minä en siitä oikein osaa innostua.

Tämä viikko vielä aherretaan kiivaasti roudaamista ja viikonloppuna päästään siivomaan tätä taloa uusille asukkaille. 

Omalääkärillä ehdin poiketa viikolla oudon pökertymiseni tiimoilta. Totesimme, että verenpainelääkkeeni on liian vahva ja se vaihdettiin kevyemmäksi. Jospa tarpeettomat kupsahdukset jäisivät unohduksiin.  

"Mää oon ollu ihan levoton kun koti on kuin myrskyn jäljiltä ja Isäntä ja Emäntä säntäilee sinne tänne. Mulle kerrottiin, että meille tulee uusi koti ja mää pääsin sitä katsomaan perjantaina. Koipeni nostin parissa puskassa ja merkkasin ne omakseni. Emäntä näytti mulle kaiteen tolpan viinirypäleeen alla ja sano, että siihen laitetaan mun kettinki ja että siinä mun on hyvä makoilla keittiön ikkunan alla. Mitäs  siihen on sanomista - vielä!"

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Kyllä se tästä...