HANHEN VAI VIIRIÄISEN MUNAT

"EI HERKKÄHERMOISILLE, SISÄLTÄÄ ELÄMÄN TOTUUKSIA!"

 "Muistatteko Hannu Hanhen, joka oli epäonnisen Aku Ankan se menestyvä kumppani? Emäntä kerto mulle, että se Hannu Hanhi muni kultamunia, ja taas Aku parka ei saanut mitään aikaiseksi. Mulla taitaa olla Aku Ankan kohtalo tulevaisuudessa. Vielä pari kuukautta sitten munkin munat olis ollu kultamunia, eli berninpentuja täynnä,  jos olisin päässy tyttökoirille niitä näyttämään ja vähän...tiedättehän. 

Tammikuussa mun niskanahan alle laitettiin sellanen implantti, joka pienentää mun hanhenmunat viiriäisen munan kokoisiksi. Ja senhän jokainen tietää, ettei sellaisissa peukalonpään kokoisissa munissa mitkään kunnon bernit kehity.

Me muutettiin syksyllä tänne kylille, ja täällä on niin paljon neitokoiria, että mun sielu on ollu ihan sekaisin. Emäntä ja Isäntä ajatteli, että joku jarru mullekin pitäisi saada. Kuulemma entisajan varusmiehille syötettiin jotakin hormoonijarrua kiisselin joukossa -tätä tiesi Isäntä omasta kokemuksestaan kertoa, niin ettei Isäntä mun jarruttamista pidä pahana.

Mulla oli sellanen korvatulehduskin samaan aikaan, kun se implantti iskettiin niskaan ja se korvavaiva piti mua vähän levottomana. Muutaman viikon mun hormoonikäyränikin kävi aika kovilla, Emäntä jo ehti epäillä, että mitä mun niskaan oikein laitettiin. Emäntä oppi aika nopeaksi kätkeytymään peittonsa alle, kun mää pyrin Emäntääni ottamaan kunnon koukkuun. Kerran Emäntä sano mulle, että mää oon ihan kuin latinalainen bolerotanssija kun mää kahlitsen Emännän jalat niin, ettei hän pääse liikahtamaankaan. Niin se latinotanssija teki partnerilleen bolerorytmin huumassa. Kun Emäntä vetää peiton korvilleen, ei mua enää kiinnosta se möykky, joka siellä peiton alla on.

Ouuu--uiuiui-aaaa-nifnif-uaaa-iiifff- iiifff-äyy-äyy-ouu-ouu-wauwauawau- tommoseen aamulauluun Emäntä heräs monena aamuna. Mää makasin eteisen lattialla ihan kuin egyptiläinen sfinksi, tassut toistensa päällä ja pääni ylväästi koholla ja lauloin hymniä kylän neitokoirille.  En oo sellasta laulantaa aikaisemmin harrastanu, se on tätä urbaanin asuinpaikan oppeja, tai implantissa on melodiat mukana, kuka sen tietää?

Isäntä on ollut hiukan kärsimätön odottamaan, että rauhottuisin nylkytyshaluistani. Eläinlääkäri kuulu Emännälle puhuvan, että pari kuukautta saa odottaa, että alkaisin unohtaa mihin mun jalkojen välissä olevat munat on tarkoitettu. Vielä sen muistan, tosin aika harvoin. Ehkä kerran päivässä, silloin kun Emäntä käy päiväunille. Kuten kuvasta näkyy, joskus muulloinkin. Nyt alkaisi olla munat aika tyhjät, luulisin.

Kyllä mua on tarkkailtu jatkuvasti, että mitä muutoksia mun psyyke on omaksunu. Joillekuille uroksille lenkillä tykkään kertoa, että olen kylän komein. Se kai ei ole kovin väärin. Isäntä mua siitä moittii, sanoo aina, ettei rotukoirat toisilleen hauku. Emäntää me ei lenkille huolita, kun meidän askellukset ei sovi yhteen. En ole vielä pulskistunu, niin voi käydä kun hormoonituotantoni hiipuu. Jos en lenkkeilisi kevyen ravin vauhdilla joka päivä, saattaisin pyöristyä pullukaksi.

Sitä tässä vain tulin kertomaan muille poikaberneille, että Isäntäväen tulee olla kärsivällinen odottaessaan hillittyä käytöstä seksiviriililtä ystävältään implantin asennuksen jälkeen. Mulla ainakaan ei ole mitään mainittavaa outoutta havaittu, tuo laulunlahja on lisäbonus. 

Herättiin Emännän kanssa päiväunilta, mää lämmitin vieressä.

Moro, ei mulla tässä muuta. Lähden kohta Isännän kanssa pyöriin kylille.

Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente, 4,5v)"