torstai 29. marraskuuta 2012

SUKANPARSINTAA

Korissani on monta paria tänä syksynä neulottuja villasukkia. Ja toisessa korissa monta vuotta vanhoja kantapäistä puhkikuluneita. Vanhat sukat ovat miellyttäviä jalassa. Yhdet jatkuvasti pitämäni harmaat yksinkertaiset ovat koneella neulotut koekappaleet. Ne on tehty 7-veljeksestä. Parsintaa ne nyt jo kaipasivat. Tavaroissani on pyörinyt vuodesta -79 isotädin jäämistöstä löytynyt parsinsieni, tiedättehän: kovasta puusta vuoltu ja hiottu kymmensenttinen sienenmallinen, jalallinen väline. Isotäti (olisi jo 110 -vuotias jos eläisi) oli käyttänyt sitä ahkerasti, parsittuja ruskeita pitkiä sukkia oli monta paria perintökirstussa. Nyt parsinsientä ei enää löytynyt, ehkä sen on Hymy pentuaikanaan pannut päreiksi. Harmi. 



Tavarapaljoudessani on pyörinyt myös jonkun pojan koulussa tekemän löylykauhan kuuppa. Varsi siitä on kadonnut vuosien aikana. (Kuopuksenkin koulun päättymisestä on 14 vuotta). Hieno taottu löylykauhan kuuppa sai toimia parsinalustana. Hyvin toimi ja kansakouluaikaiset korinpohjaparsinnan opit olivat taas kunniassaan.

tiistai 27. marraskuuta 2012

ENSIMMÄINEN AUTON PESU

Olen omistanut ajokortin vuodesta -74. 3.poika syntyi maaliskuussa ja ajokortille oli polttava tarve täällä maaseudulla asuessa. Autokoulu sujui hyvin, inssiajo oli ennen Juhannusta ja aatonaattona haettiin kortti nimismieheltä. Tuore kortti käsilaukussa ajelin kohti kotia Puolison kanssa. Matkalla kertasin inssissä tehtyjä kokeita. Päivittelin Puolisolle :"Peruuttaminen ruutuun oli niin vaikeaa kun ei yhtään nähnyt kuinka takapyörät kääntyvät!" Puoliso oli hetken hiljaa, sanoi vain "TÄH!" Sen jälkeen tuli mykistyminen. Siitä toivuttuaan kuulin vahvalla äänellä: " Ei takapyörät käänny kun ratista vääntää!" Eli tekninen ymmärrykseni oli perin "naisellinen". Siitä on seurannut se, ettei minulla ole ollut asiaa auton huoltoon ja sen sellaiseen teknistä osaamista vaativaan toimeen. Eikä ole tarvinnutkaan, perheessä kun on ollut viisi miespuolista jäsentä. Polttoainetta osaan tankata, pissapoikaa en taida osata täyttää, en vaihtaa rengasta enkä tarkistaa öljyä tai mitä se aine onkaan. Onneksi Puoliso hoitaa huoltohommat.
Nimissäni on ollut monta autoa ja ajankin aika paljon, pitkiäkin matkoja. Kesällä myin autoni 1.Pojan perheeseen, silloin siivosin auton sisältä perusteelllisesti ensimmäistä kertaa.
Puolison autosta puuttuu peräkoukku joten uusi auto hankittiin koukun perusteella.
Uusi autoni on yönmusta V-70, siitäkin sain pojiltani kommentin: sehän sopii ikääsi muutaman vuoden kuluttua! Ei autossa muuta vikaa, mutta tällaisena kuraisena aikana sen puhtaanapitäminen on  työlästä.
Säätiedotus lupaa loppuviikolla lunta ja pakkasta, siksi autojen pesu juuri tänään oli tehtävälistassa asia 1. Sain määräyksen osallistua minäkin pesu-urakkaan.
Puoliso pesi autoista ensin kurat pois, minun tehtäväksi tuli kuuraus harjan kanssa. Ohjeita sain jatkuvasti: pese näin ja näin, tuosta ja tuosta, tuo jakkara, hae ämpäri, hae liinoja ym ym. Kuivausvaihe se vasta tarkkaa puuhaa oli. Puoliso puhui puhelimeen ja samalla näytteli minulla mistä pitää kuivata uudelleen ja uudelleen, kumarteli tarkistamaan vielä helmapellit, että olin varmasti pyyhkinyt nekin vesijäljistä kuiviksi. Huhhuh. Aika nipottaja tuo Puoliso ainakin ensikertalaiselle autonpesijälle, Taidan pysyä seuraavalla kerralla keittiön puolella.

lauantai 24. marraskuuta 2012

"EIKS MUITA TULLU???"

Hain J.Petri.P:n eilen Tampereelta. Sisko E.Meri.E:llä on kilpailut Hervannan liikuntahallissa, vanteen kanssa voimistelevat. EMeri E ja äitinsä yöpyvät hotellissa muun joukkueen kanssa.
Hymyllä on ollut tapana singahtaa ovesta ulos kun joku pojista perheineen meille tulee, pojat siitä vitsailevat, että nyt se meni taas kertoman kylälle: "meille tuli vieraita, meille tuli vieraita!" Nakinpala kourassa sitten on Hymyä houkuteltu takaisin. Eilen tapahtui sama: J.Petri. P tuli ovesta sisälle, Hymy säntäsi ulos, kiersi auton ja oli ihmeissään :"eiks muita tullu???" Ja äkkiä takaisin sisälle J.Petri.P:tä tervehtimään.
Myöhemmin illalla tuli V.Ville.V ja P.Sylvi.S iltakylään. V.Ville V. jäi kaveriksi J.Petri.P:lle.Iltapalaksi tehtiin köyhiä ritareita. Pojat pelasivat pleikkarilla puolille yötä.
Aamulla Puoliso lähti 4.Pojan kanssa Viialaan kannustamaan ja katsomaan N.Kristianin painiottelua. N.Kristian on aloittanut painiharrastuksen tänä syksynä ja mitaleitakin on sängynreunalla roikkumassa.
Seuranani on nyt kolme serkusta kun R.Mikaelkin tuli tänne. Serkkupoikia on neljä, tyttöjä loput ,eli kahdeksan, siis näitä lastenlapsia yhteensä 12.
E.Meri.E:n kilpailuvuoro on illemmalla, lähden sinne tuon poikajoukon kanssa.

torstai 22. marraskuuta 2012

"SULLA ON KOMEE KOIRA"


-huikkasi pikkukoululainen pyöränsä selästä äskeisellä lenkillä.Niin onkin, katsokaa!
Kotitien päästä matka voi jatkua vaikka kuinka pitkälle: jos mennään vasenta haaraa 20 km päädytään Tampereen Keskustorille, jos oikealle, päästään kyläkaupalle ja kauppapuutarhalle kilometrin päähän.
Hymyllä on tapana pysähtyä tienhaaraan ja vähän aikaa pohdittuaan kumpi suunta olisi tällä kertaa haisevampi, sinne sitten mennään. Tänään mentiin kaupalle päin.

"Tule jo, on kiire"
 Vasemmalle ja Tampereelle
Kylätie on hiljainen.

Illalla on tiedossa teatterireissu Tampereelle. Minulla ei ole aavistustakaan minkä ryhmän mukaan olen menossa. Joku tarjosi lippua ja mielelläni sen ostinkin. Hauska  nähdä keiden kanssa vietän tämän illan. Puoliso ei tällä kertaa ole seuranani.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

VAHINGOSSA HERÄSIN

Heräsin jo ennen seitsemää mikä on minulle keskiyötä. Olin kuitenkin aivan virkeä ja kippasin itseni sängystä ylös. Samalla riisuin lakanat ja tyynyliinat ja heitin ne pesukoneeseen. Puoliso oli jo käyttänyt Hymyn postilaatikolla ja keitteli omaa puuroannostaan kun ei arvannut minunkin jo nousseen. Oman puuroni tein mikrossa, siinä ei ollut aluslautanen kohdallaan kun piti kolinaa. Puoliso sitä korjaamaan ja putosihan se kuuma lautanen tietenkin matolle. Ei muutakuin imuri käteen ja siivoamaan sotkuja pois. Samalla tuli koko keittiökin imuroitua, kello oli 7.05. Koira tuijotti meitä hölmistyneenä: eihän tähän aikaan olla ennenkään imuroitu...
Katselin eilisen blogini kirjoitusjälkeä ja kauhistuin. Ei se esikatselussa tuollaiselta näyttänyt! No, ehkä eilinen kokeilu jää historiaan, pitäydyn tässä selkeässä ja helpossa kirjoitusmallissa. Toistaiseksi.

RANTALENKILLÄ

Hymykoirallani on tapana nukkua aamupäiväunia piiitkäään, jopa yhteentoista. Puolison kanssa ovat aamuvarhaisella käyneet postireissulla aamupissalla. (Tai ei Puoliso vissiin aamupissaa postilaatikon kulmalle
tee...)
Puoliso jää keittöön lukemaan Aamulehteään ja Hymy kömpii takaisin lasiterassille nahkasohvalleen nukkumaan. Minä tuossa vaiheessa vetelen useimmiten hirsiä. Puoliso häipyy aamuisin omille hommilleen muutamaksi tunniksi.
Kun olen heräillyt, syönyt puuroni ja minäkin lukenut Aamulehden tarkkaan alkaa Hymykin valpastua sohvallaan. Makuuhuoneen kunnostamista vielä tarkkaillaan tyynesti, kaapin oven aukaisulla Hymy pyrkii jo sisälle.  "Mitä se emäntä pukee päälleen, pukeeko nailonit, jos pukee, se tietää ettei pitkää lenkkiä vielä tule ja jos vielä laittaa korvikset ja huulipunaa ja hajuvettä, silloin on päivä pilalla..."

Tänään kuitenkin lupasin Hymylle pitkän lenkin. Tuunatut nahkahousut ja uusi neuleasu kun kaipaavat nekin ulkoiluttamista. Olemmekin kuin kaksi marjaa -Hymy ja minä-hiukan pyyleviä molemmat, musta-ruskea-valkoisessa kuosissamme.

Lenkkeilimme uimarannalle asti, kahden kilometrin päähän. Jo kaukaa näin soutelijan joka veti veneensä perässä jotakin härveliä. Soutaja pääsi rantaan ja totesin hänelle venepaikkojen olevan vissiin kortilla kun omaa laituria pitää mukana kuljettaa. Veneen perässä kun oli pitkä venetela. Soutaja oli juuri myynyt maansa ja on siirtämässä omaisuuttaan muille vesille
Harmittelin kun ei ollut kamera mukana. Sain eilen verkkokaupan kautta tilaamani uuden kameran ja voi mikä harmitus, siinä ei ollut muistikorttia mukana. En sen puuttumista tietenkään tilatessani huomannut, muissa kameroissa se on ollut valmiina.Tällä lenkillä olisikin ollut hauskaa kuvattavaa.
Hymy ei ole mikään uimarikoira, mutta kahlailee mielellään rantavedessä ja soutelijan kanssa rupatellessani annoinkin Hymyn telmiä mielinmäärin.Kotona oli kuitenkin edessä lähes kokovartalosuihkun vuoro. Kotimatkalla meitä ohitti koululaiset pyörillään. Joskus pikkukoululaiset pysähtyvät silittelemään Hymyä ja annankin niin tehdä.

maanantai 19. marraskuuta 2012

TUUNAAMALLA PARANEE

Järjestelin tuossa päivänä muutamana vaatekaappiani ja tein löydön: nahkahousuni vm.1987. Jälleennäkemisen ilossa ahtauduin pöksyihin ja hämmästys oli suuri, ne sopivat vielä ylleni, tosin vain sääristä ja takamuksesta. Vyötäröneppari ei mahtunut kiinni, väliä jäi kymmenen senttiä....No, vetoketjun ratkoin irti ja ylimääräiset laskokset vyötäröltä, ompelin vetoketjusauman kiinni ja jatkoin nahkapalalla (oikeasti se oli keinonahkaa) vyötärönauhaa. Ja vot, housut sopivat taas kuin ennenkin! Polvien kohdat olivat hiukan venyneet, niihin liimasin tukikankaat.
Nahkahousut ovat mitä mukavimmat koiran kanssa ulkoillessa, etenkin näin syksyllä. Kaapistani löytyi myös käyttämätön villaneule, kaulahuivi ja myssy, uusi asukokonaisuus pääsi aamupäivälenkille ylläni.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kirjoneuleita

Edelliseen postaukseen liittyvät E.Meri.E:n kirjoneuleet.

Terveisiä KÄDENTAIDOT-messuilta

Tuli käytyä Tampereella jokavuotisilla Kädentaidot- messuilla. Useimmiten menen sinne bussilla kunhan ensin olen vienyt auton  parkkiin Tesomalle ja siltä bussi 1:llä suoraan Pirkkahalliin. Nyt kuitenkin päätin mennä omalla autolla, ei olisi kannattanut, matkan varrella oli kolari tms. ja liikenneruuhka oli melkoinen. Autoni ohjattiin yli km:n päähän kuraliejuiselle parkkialueelle. Oli jo tarpeeksi väsy kun pääsin lipunostoon.
Aloitin kierroksen C-salista, josta heti bongasin melkein sukulaisen pikkukojun. Näytillä oli kivoja metallilanka-amppeleita, koruja ja painotöitä. Naisvirrassa jatkoin kulkuani ja yritin kurkistaa jokaiseen kojuun. Käsilaukussani oli lappunen, johon eilen illalla merkitsin paikat ja kojut joissa haluaisin käydä. Heti alkumetreillä oli kirjanmyyntikoju ja mukaani tarttui- kun halvalla sai-kaksi kirjaa, toinen "Fair Islen neulemallit" ja toinen kirjontamallikirja. Olen jotenkin mieltynyt näihin hiukan vanhahtaviin kirjoneuleisiin, kärsivällisyytenikin pitää niistä. Viime talvena annoin E.Meri.E:lle yhden mohairlangoista kutomani voilettisävyisen neuleen, I.Sofia.M. on saanut aiemmin parikin värikästä puseroa. Värisommittelussa en ole oikein pätevä, siksi ostin tuon kirjan apuvälineeksi.
Kirjontakin kiinnostaa, sileitä neuleita on mukava tuunata-niitäkin vanhahtavilla kirjontakuvioilla. 
Olin saanut tehtäväksi ostaa M:lle "Nukkekoti Väinölän tapaan"-uutuuskirjan. Sen löysinkin ja tekijä kirjasi sen omistuskirjoituksella M:lle. Selasin kirjaa ja se onkin aikamoinen aarre nukketalonrakentajalle.
Lankoja on myytävänä monessa kojussa, nyt ei tarttunut yhtään kerää mukaani, ensin on neulottava entistä varastoa pienemmäksi. Sukkien kutominen käsin tympii hiukan tällä hetkellä, pitänee kaivaa neulekone sängyn alta ja huristella sillä muutamat isommat sukkaparit. R.Mikaelkin tarvitsee jo 41 numeroiset villasukat. Muista miehistä puhumattakaan. On hauska nähdä, että pojille alkaa kelvata kotonakudotut villasukat. Toivottavasti alkavat pitää myös tumppuja/lapasia talven tullen. Nyt kelpaa vain hanskat.
Koruntekolaatikostani on puuttunut korupiikkejä ja korvakorunosia, niitä sain tutusta paikasta: "Helmien Talosta". Ja punaisia ja mustia puuhelmiäkin ostin. Pääsin vähällä.
Nyt on varpaat turvoksissa, mutta mieli tyyni, päivä messuilla sujui  sutjakasti ja muutaman tutunkin siellä tapasin.

maanantai 12. marraskuuta 2012

"Pikku midinetti"

Alkoipa tämä päivä erikoisesti:lankapuhelin soi puoli yhdeksältä kun vielä vetelin puoliksi valvotun yön jälkeen makoisia aamu-unia. Siellä joku minulle tuntematon naisihminen kertoi kuulleensa joltakin entisen työpaikkani ihmiseltä että olisin ompelija ja siksi pyysi apua ompelupulmaansa. Tietolähde oli täysin väärässa ammattini suhteen, tosin ompelen itselleni ja perheellenikin lähes kaikki vaatteet ja kodin tekstiilit, mutta ammattilainen en ole. Ja nythän olen kaikesta eläkkeellä. No--henkilö pyysi apua takin vetoketjun ompeluun, oli itse yrittänyt ja todennut toivottomaksi. Saman olen itsekin kokenut, viimeksi eilen kun korjasin R.Mikaelin takin vetoketjua. Epäkuntoon menneitä vetoketjuja on lähes mahdoton saada edes poistettua uusimisen tieltä, niin monimutkaisesti ne on nykyään vaatteisiin ommeltu. Eli heitäpä pois satasen takki kun uudella vetoketjulla pääsisit kuudella eurolla. 
Yritin auttaa tätä uutta tuttavuutta (nimeä en unenpöpperössä kuullut) ja kerroin erään tietämäni ompelijan nimen. Samalta kylältä kuitenkin. 0100100, auttanee numeron saamisessa.
Naapurin rouva täytti pyöreitä vuosia edellisviikolla ja tänään oli meidän vuoro päästä kakkukahville. Kun tässä ollaan jo paremman iän puolella, pukeuduin etiketin mukaan "vierailupukuun", viime keväänä ompelemaani ohueen neulosmekkoon. Kotiin palatessa totesin mekon olevan aivan liian väljän. Siispä kavennushommiin. Saumuri esille ja surrrurr, äkkiä mekko saisi uuden kuosin. Mutta ei: kone vain leikkasi reunaa, mutta ei ommellut!!! Tein tunnin töitä saadakseni säädöt kohdalleen -turhaan. Piti hakea Puoliso apuun, hän kun on KAIKKIEN ALOJEN ASIANTUNTIJA. Puoliso tulikin hyvin auttavaisena taskulamppu hyppysissä ja polvistuneena viereeni antamaan neuvoja, juuri niitä mitä olin jo tunnin verran kokeillut. Yht`äkkiä sainkin koneen toimimaan (ihan itse) ja puoliso sai hyvän mielen kun oli ollut avuksi näyttämällä taskulampulla neulansilmää!!!! Mekonkin sain ommeltua sopivan kokoiseksi. 
Innostuin enemmäkin ompeluhommista ja tein kaavat Suuren Käsityökerhon syyskuun numeron kotelomekosta. Emmerdalen aikana leikkasin ja nuppineulotin mustasta joustavasta kreppikankaasta aikomani vaatteen. Saumurilla päästelin saumat, onnistui hienosti. Ompelukoneella piti tehdä rintalaskoksia ja tällä kertaa alkoi Huskvarnani temppuilla -teki pitkää tikkiä ja suttua alapuolelle. Ai että minua kiukuttaa kun työkoneet eivät toimi. Taisi kangas olla ongelmallista tavallisille säädöille, uusilla säätelyillä onnistuin jotenkuten. Kesken se mekko vielä jäi, hihantiet, pääntien ja helma ompelemisen teen huomenna tai joskus. Olen kehittelemässä itselleni ompeluintoa, talvitakin tekeminen on tässä edessä. Kankaat on ostettu viime keväänä.
Koirankin kanssa teimme pienen metsälenkin aamusateessa, ei mokoma halunnut pidemmälle. Hyvä niin, ei minuakaan huvittanut tihkusateessa ja tuulessa lenkkeillä.

perjantai 9. marraskuuta 2012

"Vaihtamalla paranee..."

Eilen oli kiireinen päivä. Olin aamukymmeneltä terveyskeskuksen sairaanhoitajan juttusilla ruokavalion korjaamisen tiimoilta. Kolesteroli ja verensokerit ovat hiukan huonoilla lukemilla eikä tuo painokaan parhailla luvuilla ole,  joten kävin hakemassa potkua uusille ruokatottumuksille.
Odotushuoneessa on samaan aikaan vanhempi pariskunta. Isäntä istui myssy syvällä päässä, toppatakki ja-housut jalassa, emäntä toisella penkillä samoin tuhdisti pukeutuneena. Emännän jaloissa oli iso kassi josta isäntä poimi lehdensivuun käärityn banaanin ja söi sen alkupaloiksi. Emännän tiukassa syleilyssä oli käsilaukku josta hän ei irrottanut kaivaessaan isosta kassista eväitä. Pariskunta nautti kaikessa rauhassa muita vilkuilematta aamiaistaan, käärepaperista kaivettuja makkaravoileipiä, viiliä ja pullosta mehua. Näytti siltä, että olivat tulleet jo aamuvarhaisella kauempaa, ehkä kunnan perukoilta asti. Kiirettä heillä ei ollut, olivat ehkä tulleet "hyvissä ajoin" lääkärin vastaanotolle. Puolisolle kerroin näkemästäni, hän oli aiemmin syksyllä pojanpoikaa käyttäessään lääkärissä törmännyt samaan pariskuntaan. Silloinkin heillä oli ollut eväät mukana . Olikohan pariskunta tottunut odottamaan paljonkin lääkärien pakeille pääsyä?
Omat terveyskeskuskokemukseni ovat positiiviset, tosin olen tarvinnut lääkäripalveluja 2-3 kertaa vuodessa.
Puoliso katselee tv:tä vierashuoneessa. Siellä on ollut kulmavuodesohva vieraiden nukkumapaikkana. Tässä yönä muutamana nukuin siellä pikkupotilaan seurana ja auta armias kuinka oli selkä kipeä aamulla. Vihjaisin Puolisolle, että pitäisi saada parempi sohva. Olin tämän ostanut itselleni syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten. Puoliso innostui ajatuksesta katsella uutta sohvaa, ja kävimmekin niitä katselemassa ja mittailemassa. Puoliso halusi, että sänky tulisi eteenpäin, eikä sivuttain kuten entisessä. Sellainen sitten löytyikin, tumma kulmavuodesohva joustinpatjalla ja rautaisella mekanismilla. Ja ostopäätös  syntyi. Entisen sohvan sai veljentyttö.
Sohvamyyjä suositteli kuljetuspalvelun käyttöä sohvan painavuuden takia. Puoliso kun on niitä "minä itte"- miehiä niin omalla kyydillä se piti hakea. Kaupassa sohva purettiin osiin, yhdellä kerralla saatiin divaaniosa kyytiin ja toisella kertaa itse vuodeosa. Minustahan ei ollut kantoapua, joten naapurista saatiin kantaja. Sohva jouduttiin purkamaan moneen osaan, että saatiin divaani oikeaan paikkaa .( Tuli ihan Ikean sohvat mieleen vaikka niitä ei meillä ole.)
Saatiin sohva kokoon ja tyytyväisiä oltiin. Kello oli jo viisi ja Puoliso lähti viemään pojanpoika N.Kristiania painiharjoituksiin toiseen kaupunkiin. Minun tehtäväksi tuli osallistua kylän koululla  asukasiltaan, siellä oli mukana kaupungin johtavat virkamiehet vastaamassa kyläkunnan/koulupiirin asukkaiden kysymyksiin. Kysymyksiä heitettiin kaavoituksesta, koulun tilojen riittävyydestä, viemäriverkoston etenemisestä, tievaloista, yksityistiemäärarahoista jne. "Nyt joudutaan elämään niukasti, vähän kaikesta on supistettava..." Tilaisuus kesti pari tuntia. 
Iltapissalenkki oli vielä tehtävä Hymyn kanssa. 


Uusi sänky oli koenukuttava-tietenkin.
 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

"VIEKAS JA PITKÄHÄNTÄINEN"

Koirani on  Bernin paimenkoira, Hymy nimeltään. Ikää yli 6 v ja painoakin yli 50 kiloa. Aiemmin Hymyn rotuominaisuudet olivat kuin hinaajalta, sellaista se meno oli lenkillä, ainakin minun kanssani.  Tieltä kaikui kimeä EIIII, EIIII, ÄLÄ VEDÄ ja minä matalalentoa hihnan jatkeena. Nyt kulkeminen on aikuismaista, kiire on vain pellonreunaan isolle tarpeelle. Kun aikanaan valitsimme uutta berniä halusi Puoliso pennun jolla oli pitkä valkoinen osa hännänpäässä. Valkoinen hännänpää näkyy hyvin  ja kauas. Koko häntä Hymyllä on tavallista pidempi, rentona se on maahan asti.


Naapurissa on hevostalli. Tänään oli kävelytiellä ainakin kymmenet hevonpallerokasat ja Hymy tietenkin kulmiensa alta vilkaisten ehti napata makupalan tai kaksi. Ja paperinenäliinan ojanpohjalta painikkeeksi. Niitähän näin syksyllä tienvarsilla riittää. Lenkkimme on kolmisen kilometriä kyläyhteisön liepeillä, toisinaan emme näe yhtään vastaantulijaa tai ohikulkijaa. Toisinaan on montakin seisahdusta kun tuttuja kyläläisiä tulee vastaan. Koirassani taitaa olla hinaajageenin lisäksi vainukoiran geenejä, sellaista nuuskimista lenkkimme aina on. Kaikki ojarummut mennen tullen on käytävä tarkistamassa ja ruohomättäät haistelemassa. Lähes jokaisella lenkillä on ainakin yksi muliminen syvään ojaan. Ja aina samaan paikkaan. Samaan ojanpohjaan on pyörällä langennut pari lastenlastakin. Mikähän Hiisi siellä oikein vaikuttaa?