SUKANPARSINTAA

Korissani on monta paria tänä syksynä neulottuja villasukkia. Ja toisessa korissa monta vuotta vanhoja kantapäistä puhkikuluneita. Vanhat sukat ovat miellyttäviä jalassa. Yhdet jatkuvasti pitämäni harmaat yksinkertaiset ovat koneella neulotut koekappaleet. Ne on tehty 7-veljeksestä. Parsintaa ne nyt jo kaipasivat. Tavaroissani on pyörinyt vuodesta -79 isotädin jäämistöstä löytynyt parsinsieni, tiedättehän: kovasta puusta vuoltu ja hiottu kymmensenttinen sienenmallinen, jalallinen väline. Isotäti (olisi jo 110 -vuotias jos eläisi) oli käyttänyt sitä ahkerasti, parsittuja ruskeita pitkiä sukkia oli monta paria perintökirstussa. Nyt parsinsientä ei enää löytynyt, ehkä sen on Hymy pentuaikanaan pannut päreiksi. Harmi. 

Tavarapaljoudessani on pyörinyt myös jonkun pojan koulussa tekemän löylykauhan kuuppa. Varsi siitä on kadonnut vuosien aikana. (Kuopuksenkin koulun päättymisestä on 14 vuotta). Hieno taottu löylykauhan kuuppa sai toimia parsinalustana. Hyvin toimi ja kansakouluaikaiset korinpohjaparsinnan opit olivat taas kunniassaan.