lauantai 29. kesäkuuta 2013

MUUTTOJA JA KULJETUKSIA

Tämä alkukesä on ollut vauhdikasta ja toimeliasta aikaa. Perheen pojista 3/4 on vaihtanut asuntoa tämän kesäkuun aikana.
1.Poika perheineen muutti isompaan kerrostaloasuntoon samalla asuntoalueella Helsingissä. Muuttoapua ei tarvittu.
 2.Poika perheineen sai vihdoin ostettua talon haluamaltaan alueelta, Espoossa se ei ihan helppoa ole, mutta nyt onnisti. Sinne vietiin peräkärry ja  meillä säilytyksessä olleita tavaroita. Ja puoli peräkärryllistä takkapuita. Niitä kun sattuu olemaan keväisen hakkuun jäljiltä riittävästi jaettavaksi muillekin perheenjäsenille. Kassillinen Ikean kassejakin vietiin pakkaustarpeisiin.
 3.Poika muutti Järvenpäähän. Muuttoapua annettiin täällä peräkärryn täyttämisessä.
4. Poika vielä jäi kotiseudulleen.
On se käsittämätöntä kuinka paljon tavaraa perheillä onkaan! Jo Vanhan Rouvan -äitini-  jäämistöä keväällä selvitellessä tuli itselle tarve karsia oman kodin tavarapaljoutta niin paljon kuin "sielu sietää". Yrityksistä huolimatta ei se näköjään paljoa siedä. Viimeksi tällä viikolla eksyin kierrätyskeskukseen ja löysin sieltä neljä sinikuviollista lautasta, samaa englantilaista sarjaa joita pelastin äitini jäämistöstä. Lautaset maksoivat 20 senttiä kappale. Piti saada kesäpöydän kattaukseen. Oikeaan tarpeeseen en niitä tarvinnut, mutta tällaisia me jotkut naiset välillä olemme!
Juhannusta vietettiin 2.Pojan perheen kanssa ja hyvän sään vallitessa paikallisella seurakunnan kesäkodilla. Ensimmäistä kertaa.
Noin 15 vuotta paikallinen kyläyhdistyksemme järjesti kokkojuhlat kylän uimarannalla. Parhaimpina vuosina kävijämäärät olivat 2000 kävijän luokkaa. Ja kokko oli seutukunnan komein. Kerran kävi niin, että joku huvipäissään sytytti kokkomme aatonaattona. (Nykäsen Matti se ei ollut, hän juhlisti ominpäin juhlaamme jonakin muuna Juhannuksena.) Uusi kokko saatiin koottua kyläläisten talkoilla aattona ja illalla se sytytettiin taas virallisesti yleisön iloksi. Itse en paljoakaan päässyt nauttimaan näistä juhlista, hoitelin muutaman muun talkoolaisen kanssa kahvi- ja virvokekioskia monta vuotta.
Tiistaina juhannuksen jälkeen teimme pikamatkan Joensuuhun- tarkemmin Kontiolahdelle. Haimme R.Mikaelin lomaltaan kotiin. Koko päivä siinä taas meni. Sain ajaa paluumatkan -ohjeiden kera. Tätä matkaa varten ostettiin navigaattori ja sen ohjaaja aina välillä huolestui kun tuli poikettua ABC:llä. Hädissään se (hän) huuteli: ota toinen, ota toinen. Aika kumma heppu.

Jonakin alkukesän päivänä pihamme ilmestyi tälläinen koppakuoriainen. Näitä on ollut yli 20:n vuoden aikana käytössämme aika monta. Ensimmäinen oli sininen vuonna 1972, se oli Puolison ja minun. Seuraava oli vaaleansininen, sitten punainen, kullanvärinen, vihreä ja nyt tämä musta.Pojat niitä ovat omistaneet viime aikoina. Niitä on tuunattu tunti-, kesä- ja vuosikausia meidän pihassa. Ahkeraa tuunausta tämä uusikin kupla tulee tarvitsemaan. Kukahan sen tekee, kun omistaja muutti Järvenpäähän?
 Joku noissa kuplavolkkareissa vetoaa, onko se se moottorin pörinä vai mikä. Itsekin olen ihastunut näihin. Saisimpa jonkun vielä omakseni!!!Siis kuplan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti