Päänvaivaa aiheutti tarjoilupuoli, mitä ja kuinka paljon. Osa omaisista lupautui leivonnaisten tekoon, minä lupasin järjestää kaiken muun. Apumiesteni avulla.
Sääprofeetat lupailivat vastenmielistä kesäjuhlailmaa sunnuntaiksi, myrskyä ja runsasta sadetta.
Minulla oli koko juhlaidean alkuajoista visio, jota aloin toteuttaa omintakeisella tavallani.
Päätin, että vaikka sataisi vanhoja ukkoja tilaisuus pidetään pihapiirissä- meillä.
Sattumoisin HongKong-tavaratalo tarjosi edullista hyvitelttaa ja sellainen päätettiin hakea. Oli kaupassa viimeinen. Kävi tuuri, hintakin oli sopiva, alle 60€. Ja kokoa 3x6 m. Sinne mahtuu useampi ryhmä ruokailemaan katoksen suojaan.
"Muttakun minun ajatus oli että valkoiset kalusteet katokseen!" Taas tulos kolme nolla.
Oli kolmaskin valkoinen kalusto, mutta sitä ei miesväki kelpuuttanut ollenkaan. Oli kuulemma ihan rupinen. Olihan se, jo ikivanha ja kesäsateiden raiskaama. Kannoin sen takapihan katokseen.
Olin kyllä jo vähällä kilahtaa. Taas lehmänhermo piti.
Kesähuoneeseen järjestettiin tarjoilupöytä. Taas mietiskelyä minkälaisella järjestelyllä tarjoilu vierasjoukolle pelaa jos se saderintama tälle paikalle iskee.
"Odottaako osa ulkona sateessa, vai?" "Pitäisikö järjestää kaksi linjaa?" "Mitä tarjoillaan ensimmäiseksi ja mitä silloin on pöydässä?" Tätä pohti kolme miestä. Vaativaan sävyyn.
Samaa arviointia kävivät ruokailuvälineiden riittävyydestä.
Tyynesti nostelin välinelaatikoita alahyllyiltä ja totesin miesjoukolleni:" Minulla on ruokailuvälineet lautasia myöten puolellesataa syöjälle." Katsoivat vähän epäuskoisina. Perikuntiemme tavaroita. Onneksi.
Joku sukulainen meillä kesällä käydessään naureskeli:"Teillä noita istumapaikkoja riittää!" Niin riittääkin, nyt ovat tarpeeseen.
Terassillekin sain kaksi pöytäryhmää mahtumaan, samoin sisäterassille.
Vintiltä ja varastosta kannettin varapöydät avuksi.
Vanhat penkit päällystin matoilla, kaikille pöydille löytyi kangasliinat kaapista.
Viikolla tuli Toinen poika kolmen tyttärensä kanssa lomalle, ja pääsi juhlajärjestelijäavustajaksi pyytämättään. (Päsmärin vikaa kyllä näyttää olevan, ei niinkään avustajan.)
Kolmannenkin pojan lapset täällä yöpyivät viikolla. Eli viisi lasta oli yökylässä. Rantasaunareissu tehtiin isommalla porukalla, vaikka ilma ei nyt meitä suosinut.
Tytöt ovat olleet näppäränä apuna juhlavalmisteluissa. Servetit on taiteltu sievästi koriin.
Tein perjantaina parit voileipäkakut ja kolme tyttösilmäparia on tarkkaillut tekemisiäni.
Tänään kakkuja koristelin ja tarkkailu oli entistä tarkempaa.
Tein kinkku- ja tonnikalakakut ja tytöistä oli tarkkaa, että tein oikeat päällykset liha- ja kalakakkuihin.
"Mistä tiedät että tää on kalakakku? Maistoitko sitä?"
Tarkkaakin tarkemmalla silmällä seurattiin koristelun eri vaiheet.
"Ai tuleeks tähän vielä tomaatteja?"
"Mitä tää anjovis on?"
Toisen Pojan lapsuudenkaveri poikkesi. Tavan mukaan jaamme yhteisiä kuulumisia, nyt olin niin kiireinen ruohosipulin hakemisen lumoissa, että jouduion huikkaamaan:"Nyt en ehdi puhua, on kiire!" Johon vieras:"Ookko sää täällä ainoo rippijuhlatyäläinen?"
Päivällä Puoliso ja Toinen Poika savustivat kaksi lohta. Sen kanssa tarjoillaan Puolison kokoama salaatti. Patonkien kera. Jos joku ehtii niitä sunnuntaiaamuna paistamaan.
Illansuussa paistoin melkein sata karjalanpiirakkaa ja tein munavoin. Tätä satsia pyysi Rippikoululaisen isä, Neljäs poika.
Huushollissa ja sen ulkopuolella näytti iltapäiväällä tältä:
Samanlainen meininki sisätiloissa.
Onneksi Toinen Poika on järjestyksenvalvojana ja järjestyksentekijänä kun me Rippikoululaisen isovanhemmat aamulla aikaisin riennämme Viljakkalan kirkolle todistamaan 5/12 lapsenlapsen tärkeätä elämän virstanpylvään saavuttamista.
Ohjeistukset on annettu kuinka sisätilat kunnostetaan.
Iltasaunassa yksin vietin pitkän tuokion päivän touhuja pohdiskellen.
Onneksi kukaan ei päivän kiireissä pahemmin "kilahtanut".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti