tiistai 28. maaliskuuta 2017

"MINÄ, JYMY-JAMI

-olen nyt elänyt kahdeksan elämäntäyteistä kuukautta. Tässä kodissa niistä kuusi.

 Mut on köytetty samaan koivuun kasvihuoneen viereen missä kuulemma Hymykin oleskeli.
Tää on hyvä paikka tarkkailla kotitien liikennettä ja Emännän puuhasteluja lasikasvihuoneessa. Mulla ei kai sinne tule olemaan sisäänpääsyä, kuulin sellasta puhuttavan. No, kattellaan mitä kesä tuo tullessaan.

Kotona mun vakipaikka on keittiön, eteisen ja Emännän huoneen risteyksessä mistä näen  kaikki tapahtumat.  Ja Emäntä näkee mut. Sillä on sellanen vanhanaikanen juarupeili työpöydällä, Emännän ei tarvi kipeetä niskaansa kääntää kun se näkee peilistä että mää varmasti makaan rauhallisesti näköpiirissä enkä oo askartelemassa jotakin kiellettyä muka.


Viimeaikoina en semmosta enää oo tehnykään -muistaakseni. Yhden silkkihuivin nurkan pistin poskeeni kun se pilkotti laatikosta. Nyt niitä syötyjä aarteita on löytyny vaikka kuinka paljon kun talven lumet alkaa sulaa. Niinkun Marimekon  Satula-essunnauhat löyty kukkapenkistä ja jotka napostelin vaikka essu oli Emännän päällä.
Emäntä on oppinu mairitteleen mua oikeen lempeesti, että mää annan vaikka siappaamani hanskan tai tyhjän kaljatölkin takasin. Kai me piakkoin yhdessä hallitaan tääkin asia.




Puutarhan siivousta on Emännän kanssa harrastettu, mää vein omatoimisesti syömättömät kauralyhteet talon toiselle puolelle omenapuun alle.

  Nyt mää voin terassin ikkunasta kattella kun tiput käy niitä syömässä.


Meillä on Emännän kanssa kivat iltaleikit yhden vinkulelun kanssa. Sain sellasen tässä yks` päivä. Emäntä tietää, että mää heti haluan tarkistaa mitä lelu sisältää ja se teki taas Lenitat eli piilotti uuden vinkulelun tennissukkaan . Sitä kuulemma en saa rikki. Enkä oo saanukkaan.
Kerran piilotin vinkuni Isännän ja Emännän sänkyyn ja kun ne yritti nukkua niin sängystä kuulu kauhee vinkuminen. Ne vippas mun leluni olohuoneen puolelle. Ne ei kuulemma sitä tarvinnu iltansa iloks.

Mulla on toi sisäinen kello ja muukin järjestyksenpito aika tarkkaa. Aamulla mua hoitaa Isäntä, käyttää lenkillä ja antaa ruokaa. Emäntää en häiritse ennen yhdeksää, sillon Isäntä avaa makuuhuoneen oven ja mää loikkaan herättään Emäntää. Ei se siitä aina tykkää kun mää jo painan aika paljon ja haluan tervehtiä Emäntää omalla poikamaisella tavallani. Eli pussata ja nuolla korvaa.

Kun Emäntä juo aamuteet ja lukee Aamulehden niin mää se vaan makoilen sen jalkojen vieressä ja odotan mahdollista makupalaa.
Sitten me mennään ulos ja lenkille tai leikitään jalkapallolla pihassa.
Iltapäivät mää yleensä torkun tai nukun niinkun muutkin teinit, niinhän ne ihmiset sanoo: on kun panis rahaa pankkiin kun nuori nukkuu.
Monta kertaa päivän mittaan käydään kiertämässä Puolen Hehtaarin Metsää ja mää saan kirmata vapaana -toistaiseksi kuulemma.
Teinipojat täällä käy yökylässä viikonloppusin ja mää osaan jo perjantaina mennä päivystään niitten huoneen ovelle vaikka siinä huoneessa ei ketään oliskaan. Mää varmistan sitä turvallisuutta.

Iltasin seittemältä  saan iltaruoan, ei toi isäntäväki mulle enää montaa kertaa päivässä ruokaa anna.
Mää syön kuukaudessa melkein viistoista kiloo ruokaa, eli mun rodulle suositeltuja nappuloita.


Menekki vähän vaihtelee jos on paljon koulutuspäiviä, niin sillon niitä kuluu. Vettä juon kuukaudessa saavillisen.  Lihava en kuitenkaan ole. Vielä.
Yhdeksältä mennään saunaan, siellä mää oon joka ilta Emännän kanssa, että Isäntä saa hoitaa jalkojaan ja syödä iltapalansa multa rauhassa.

Isännän TV- huoneeseen ei Emännällä oo paljon asiaa,  tai mää pidän siitä huolen, samoin kuin Hymy aikoinaan, ettei Emäntä häiritte Isännän vormulasessioita.
Poishan se Emäntä lähti kun vähän avitin.


Eilen oli poikkeusilta- saunaa ei lämmitetty. Isännällä oli joku vekotin mahan päällä eikä se voinu saunoa,  ei sitten Emäntäkään saunonu. Mää  kuitenkin istuin siellä pesuhuoneessa niinkun joka ilta. Ei sitä tavoistaan kannata poiketa.

Puoli kymmeneltä mää jo katson anovasti Emäntää, se antaa mulle pienen iltapalan ja mää meen omaan sänkyyni terassille nukkumaan.

Sellasta tää mun elämäni nykyään on.

Terveiseni siskoille Nillalle ja Irmalle sekä veljille Dantelle, Kasperille, Benjamille ja Oskarille.
Ollaan me vaan sellanen sisarusparvi että...

t. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (Os Maroussia Valente)

8 kommenttia:

  1. Ärsyttää muuten, kun ihmiset heittelee tienvarsille roskia...ja sit koirat noukkii niitä. Roosa kyllä tottelee, kun sanoo "irti", mutta Mindi on niin itteppäinen, että puhhuh. Ei varmaan irrota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tienvarsinapostelu kai kuuluu kaikkien rotujen perimään. Meillä ei nenäliinoja ja hevonpalleroita lukuunottamatta ole roskia tienvarrella, maalla kun asutaan. Jymy on sellaista "suuta käyttävää" laatua, joten vaikeuksissa meilläkin sen kieeleytn poisantamisen kanssa ollaan. t.rouva.myttynen /mummukka maalta

      Poista
  2. Taisit itse popsia kauralyhteen vatsaasi, ainakin hajotit sen !!
    Huh kun sinä syöt paljon, mutta onhan sulla kokoakin, verrattuna meidän kirppuun.
    Älä syö niitä huiveja, niistä voi tulla suolisolmu.......vai tuleeko ???
    Rufus ei ymmärrä hyvän päälle yhtään, siis huivien. Mutta on onnellinen kun saa uuden pehmolelun, sen se suolistaa alta-aikayksikön.
    Keväisiä ilmoja teille jokaiselle, toivottelee Rufus ja sen isäntäväki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos keväisistä toivotuksista!Näillä berneillä on kehittynyt nahkahanskan ja sukkien mentävä suolisto, niin yleistä tuo tekstiilien ahmiminen niillä on. Vaikka valvotaan ja vahditaan, aina Jymy meidät yllättää viekkaudellaan...

      Poista
  3. Aika säntilliset rutiinit sinulla on, ja niinhän ne kuuluukin olla vielä tuossa iässä. Rutiinit tuovat turvaa meille vanhemmillekin. Taidat olla vähän hienouksien perään. Varsinainen keikari kenties? Oikein ihanaa kevättä teille kaikille kasvihuoneessa ja sen ulkopuolella. Terkkuja meidän monirotuisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rutiinit ovat tärkeitä, ovat millaisia tahansa. Nämä bernit ovat luonnostaan keikareita, kuralätäköt tai muut kurakot kierretään ja roskat ravistellaan heti turkista pois.

      Poista
  4. Voi Jymy,olet sinä niin komea poika,upea koiruunen. Näin yhtenä päivänä täällä apteekin edustalla sinun rotuisesi koiran. Se tuli heti tyköni ja nuoli minun kätenikin ja olisi naamankin halunnut nuolla. Mä sanoin,so,so poika,ei sitä nyt ensi tapaamisella niin intiimiä hetkeä voi viettää. Se häntä heiluen iloisesti tyytyi minun käsien pesemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se Jymy komee koira, vaikka "itte sanonkin", häntä sillä on tosi paksu ja tuuhea. Nämä bernit tulevat heti tutustumaan kun joku lähelle sattuu pysähtymään. Se on niillä perimässä.

      Poista