Mää synnyin seittemän pennun pentueeseen, tuolla Lempäälässä. Meitä oli kaks tyttökoiraa ja viis poikaa.
Käyntikorttini Tampereen asemalla kun olin vielä pelkkä karvapallero.
Koulutukseen heti vietiin ja kivaa oli. Mää olin kaikista isoin.
Äkkiä mää opin harrastaan kaiken kokeilua, oon tutustunu lähemmin yhteen puhelimeen, tietokoneen johtoon, kaukosäätimeen, tyynyliinoihin ja vaikka mihin. Tuolien jalat Emäntäni suihkutteli etikalla ja ne mää oon jättäny rauhaan. Sohvalle kiipeily oli kaikista kivointa. Nykyään jos mää hyppään sohvalle tulee Emäntä heti sormi ojossa viereen ja sanoo karmivan käheellä äänellä ALAS, ja toistaa sitä muutaman kerran. Vähän aikaa me tuijotellaan toisiamme ja kun se Emännän sormi pysyy edelleen pystyssä on mun nöyrryttävä ja tultava lattialle. Sitten Emännän suusta kuuluu kauheella falsetilla HYVÄPOIKAHYVÄPOIKA. Ja se taputtaa mua takapuoleen.
Tommosen pentukuvan Emäntä otti musta muistokseen. oon aika söpö vaikka itte sanonkin.
Luonteeltani oon sellanen rajottunu kuten kuvakin kertoo, tykkäsin pienenä olla tollasessa rinkulassa.
Toinenkin erikoinen luonteenpiirre multa löytyy: mää oon hyvin viipyilevä ja verkkainen kun pitäis joku toimi päättää, esimerkiks menisinkö vai tulisinko. Ja tykkään kattella maisemaa paikallani vaikka kuinka kauan.
Emännän ja mun iltarutiineihin kuulu pienet jalitsumatsit ennen nukkumaanmenoa. Joskus voitin, joskus taas en.
Huolehtivaiseks Emäntä mua on maininnu, niinkun ton laihan kananpojan syöttämisen. Emännän lämpötyynystä noi jyvät löysin.
Nuorena mulla oli tollanen hevipörrö päälaella. Ei oo enää. Mun päälakee on silitelty niin paljon, että mun tukka on jo ihan silee.
Oon aika iso, painan yli 50 kiloo ja mulla on tosi tuuhee ja pitkä häntä.
Talvi ja kesäinen takatalvi on sujunu mun elämässä oikein hyvin. Terveenä oon pysyny. Ja virkeenä . Koulujakin oon käyny.
Nappulaa oon syöny tommosen 120 kiloo ja vettä juonu tynnyrillisen. (Kasvatusemäntä vihjas Emännälle, että kannattas nostaa vakuutusta vesivahingon varalle, mää meinaan lotraan aika paljon vettä ympäristöön kun juon.)
Lenkillä käyn muutaman kerran päivässä, käydään tekemässä Maantien Ihmeitä kiepaus. Takapihalla saan kirmata vapaana, toistaiseksi taas. Tykkään makoilla ulkona, siellä on ihanan viileetä ja saan tarkkailla ympäristööni.
Kun joku menee kotitiellä ilmaisen itteni syvällä mahaäänellä: uh, uh. Emäntää kun kutsun joudun toisinaan korottamaan ääneni niin että pihalla kaikuu räyhräyh. Heti pääsen sisälle.
Pihassa mulle tehdään uutta lookiakin nykyään harva se päivä.
Mää saan valita sopivan harjan.
Viime viikolla taas käytiin syntymäkodissa. Heti me pojat selätettiin yks sisko, taisi olla Nilla. Se oli sitten vikkelä kintuistaan, kirmas ympäri pihaa niin vimmatusti. Kyllä me pojatkin juoksukilpailuja pidettiin, ihan kaikessa sovussa vieläpä.
Meillä veljeksillä oli paljon juttuja toisillemme.
Tänään mulla oli se kuuluisa maksalaatikkonakkijuhla. Yks nakki törötti pystyssä siinä herkussa. Siis yks vaivanen nakki!!!
Sain kyllä ison luunkin ja sen vein heti talteen kukkapuskan alle.
Siitä kuinka mää tän nimen - Jymy - sain, kertoo Emännän blogi:
http://annelipunneli.blogspot.fi/jymy-yllätys Se on kirjotettu viime kesänä 30.7
Lähetän terveiseni kasvatuskotiin, äiti Tildalle ja isä Sulolle sekä kaikille siskoille ja velipojille. Voikaa hyvin.
Voin todeta: oon onnellinen koira!