Jäin eläkkeelle 2005 ja sen jälkeen on meno meidän mäellä kesäisin ollut suunnilleen tällaista.
Koulujen loppumisen jälkeen on poikia ja tyttöjä lappanut yökylässä harva se päivä.
Juhannusviikolla alkoi meidän loma -siitä joutilaisuudesta. Tytöt vaihtelevalla kokoonpanolla pitivät kiireestä huolen, ei tarvinnut istuskella ja mietiskellä, lukemisesta puhumattakaan. Tai käsitöiden tekemisestä. Tiskikone kävi pari kertaa päivässä, pöydässä piti pötyä riittää.
Viime maanantaina väki lisääntyi kahdella poikaserkuksella. Nyt oli ikäkokoonpano: 16 v- yksi neito, 14v-yksi neito + kaksi nuorukaista sekä yleisenä sanansaattajana 7 v suvun kuopus, Tilda.
Yhdet syntymäpäivät juhlittiin.
Tyttöjoukko anoi lisäaikaa lomalleen kun saivat serkkupojat kavereiksi.
Jälleennäkeminen oli herkkää. Kylmänä päivänä koko joukko viihtyi kimppuna saman peiton alla- tytöt ja pojat sekaisin, aidon 70-lukuisen pussilakanan alla ...
Perinteinen ryhmäkuva otettiin Mooseksen Palavien Pensaiden edessä, puskat ovat vanhempia kuin nuorisojoukko.
Pojat ovat poikia mummin myssyissä:)
Aamuisin (lue iltapäivällä) teinipojat valmistivat itselleen proteiinipitoiset aamiaiset: pekonia ja kananmunia. Ainakin tiu niitä kului.
Täydenkuun yönä Mopoilijakin poikkesi Makkarabaariin iltapalalle. Nuorilla riitti juttua.
Joka päivä käytiin kaupassa ja aina oli kainalossa suklaamurolaatikko...
Pappa sai pestä perunoita kattilakaupalla. Ja uunissa oli paistumassa tuoretta leipää. Monta kertaa. Yhdellä istumisella oli koppa tyhjä.
Torstaina saatettiin kaksi tytöistä Helsingin junaan.
Lauantai-iltana saatettiin kolmas tyttö ison matkalaukkunsa kanssa Pendolinoon.
Ja tänään lähti yksi teini kohti Kontiolahtea.
Mitäs me- herra Kukkaro ja rouva Myttynen nyt tuumaamme?
Ihan kahden kesken... Ei tule heti mieleen...
Seuraavaa lomaa odotellessa...
Teille kaikille helteistä heinäkuuta!
