ITE-DESIGN JA AIKAANSAANNOKSET VIIME PÄIVILTÄ

Loppuvuoden kirjalliset toimet järjestö- ja muilla sektoreilla on joko saatu päätökseen tai jatkuvat jouluun asti. Hyvä näin!
 Syksyn stressi lähipiiriläisen muutosta on sekin muisto vain. Parille sadalle isolle öljyvärityölle ihan mittojen mukaan olen ommellut vanhoista kankaista säilytyspusseja. Sain pari hyllyä niistäkin kankaista tyhjiksi.

Syksyllä oli Marimekolla Ystävämyyntipäivät. Niiden aikana  puuvillakankaiden hinnat on pudotettu jopa 20€:n metri. Se hinta juuri ja juuri sopii minun kukkarolleni.
Lempäälän Ideaparkin Marimekko-outletista löytyi uusi kangas tulevaan takkiini. Kaksi metriä ostin Aino-Maija Metsolan "Asemakaava"-kangasta. Neljäkymppiä maksoi. Mustavalkoisena, kuinkas muuten. Yöllä, kun Unimasa ei pysähtynyt meidän tontille, pidin itseni kanssa pienen suunnittelupalaverin takinompeluksen tiimoilta. Ajattelin, että laitan vuoriksi villavatiinia ja hyvän satiinisen vuorikankaan, olisi asiallinen pari puuvillakankaan kanssa.
 Muistinko tätä  aamulla kun oli asiaa Eurokankaaseen! No en! Tavallisen tikkikankaan - sellaisen keinokuituisen - menin ostamaan vuoriksi tulevaan takkiini. Pitäisi olla muistilappu mukana kun menee tärkeille ostoksille.
Takin kaavaksi valitsin  hyväksi koetun MollaMills`kaavan muutaman vuoden takaisesta Käsityölehdestä. Tällä kaavalla olen tehnyt jo neljä takkia,  viimekeväinen oli punainen Vuorilaakso- takki, sekin kangas Marimekkoa.

Puolison- herra Kukkaron määräsin kuvanottoon (kesken sämpylänpaiston) enkä ehtinyt asetella itseäni parempaan kuvausasentoon. Takin etuhelmakin pömpöttää vääränlaisesti...
 Tältä näytän tänä talvena kun torstai-aamuisin kiirehdin kirjoittamaan Elämää Tarinaksi Tampereelle.

 Takin hinnaksi tikkivuorin kanssa tuli tasan 60€ ja päivän sitä ompelin.
Joskus olen ostanut karvahatun kirpputorilta, sitä hiukan tuunaamalla saan pakkashatun takkini pariksi. Nykyisellään sen kupu on liian matala minun makuuni, laitan reunukseen kaitaleen villakangasta ja  näin saan hatusta istuvamman.

 Eikä tässä vielä kaikki. Edellisen syksyn Marimekon Ystävämyynnistä ostin pari palaa "Letto"-kangasta.
Sen pohjaväri on tummanruskea eikä se oikein sytyttänyt minua. Nyt tuli yht´äkkinen oivallus kun katselin kankaanpaloja uusin -stressittömin silmin. Jo muutaman vuoden vanhalla Ottobren mekon kaavalla leikkasin ja ompelin "Letosta" kesämekon. Aiempi mekko on yksiosainen, tähän tuli leikkaussauma vyötärölle kankaan kuvioinnin takia. Kaavaa olisi pitänyt poven kohdalta hiukan leventää, että DD:ni mahtuisivat löysemmin mekon sisään. Nyt ne joutuvat olemaan pienesti litteenä, mutta ei kai haittaa??

 Tämä mekko on kelvollinen päälläpidettävä myös talvella kun pukee sopivanvärisen villatakin ja hiukan paksummat sukkahousut sen pariksi.

 Kangasta jäi muutama suikale ja taas tutulla Vuokko-lierihatun kaavalla ompelin kesähatunkin, kuinkas muuten! Ja pikkupussukan älypuhelimelle.
Tälle asulle tuli hintaa parikymppiä.

Viime kesänä ompelin kesämekon ja Vuokko-hatun "Kurjenpolvi"-kankaasta.
Olen aiemminkin kehunut Marimekko-kankaiden käyttäytymistä ompelutöissä, siis niitä on hyvä leikata ja ommella ja  nämä puuvillakankaat ovat erinomaisia arkikäytössä. Hintaviahan ne ovat metrihinnaltaan normaalisti eläkeläisen pussille, itse ostan kankaat tarjousmyynneistä.
Ja miksi ompelen?! No siksi kun olen ommellut omat vaatteeni alle rippikouluikäisestä ja vartaloni ei vieläkään täytä nykystandardeja joten on ollut pieni pakko  tyytyä tähän ITE-designiin.
Kun ihan totta puhun, ei ompeleminen suju enää aina ongelmitta, purkuhommiakin alkaa olla kesken ompelutöiden ja konekin alkaa ähkiä vanhuuttaan. Onneksi huushollissa on "mekaanisorientoitunut" entinen mekaanikko joten koneen huolto pelaa.

Tehtiin tässä  syksyllä kotona vaatekaappiuudistusta ja poistettuja tekstiilejä vietiin säkkikaupalla Kierrätyskeskuksen Nextiiliin. Se näyttää olevan oikea TuunaajanTaivas. Pidin mieleni kylmänä enkä tuonut mitään takaisin. Paitsi kierrätyskeskuksen puolelta yhden, nimittäin työtuolin. Kun olen tällainen persjalkainen ihmispolo, ovat normaalit työtuolit minulle epäsopivia, lantio ei ylety tuolin selkään eikä jalat lattialle.
Nyt on sopiva tuoli, pyörii ja on nahkainen, minun mitoilleni sopiva.
Toisenkin tarpeen sain tyydytettyä, tällä kertaa  Kontista: kirjallisten harrastusteni kansiot eivät mahtuneet sutjakasti entisiin laukkuihini, ja nyt löytyi siihenkin tarpeeseen sopiva nahkainen laukku.

Kysyikö joku mitä Jymy-Jamille kuuluu? Hyvää Jymylle kuuluu, tuolla se sohvalla painii tyynyn kanssa.
"Maistelin Isännän lämpimäissämpylöitä ja vähän Emännän peukaloa. Sämpylä oli maukkaampaa."