sunnuntai 2. joulukuuta 2018

LOUNASHETKI MENNEITÄ MUISTELLEN

Meillä - yhteiseltä työmaalta eläkkeellejääneillä  - on ollut  tapana viettää muutaman kerran vuodessa iltapäivähetki lounaan, kahvittelun ja kuulumisten vaihtamisen merkeissä. Sellainen oli taas edellisellä viikolla. Meitä oli paikalla kolmisenkymmentä samalla kylällä asustavaa entistä työkaveria.


"Työmaamme" oli Ylisellä, nyt jo tyhjäksi jääneellä kehitysvammaisten keskuslaitoksella - kuntoutuslaitoksella -palvelukeskuksella - mikä se nimi nyt viimeksi olikaan?!


Tyhjentyneen palvelukeskuksen väki asuu nyt kotikunnissaan  ja Nokian Pitkäniemeen perustetuissa uusissa asumisyksiköissä.


Kun työtä tehtiin pienyksiköissä ja asuttiin samalla alueella, tulivat suhteet työkavereihin ja heidän perheisiinsä kiinteiksi. Tapaamisissa tulee aina kysyttyä:"Mitä lapsille/puolisolle kuuluu?"
Kuvassa asuntoalue Näsijärven rannalla. Oikeanpuoleisessa kerrostalossa oli päiväkoti ja meidän koti ennen oman talon valmistumista.



Ylisen laitos on perustettu 60-luvulla entisen Ylisen kartanon maille Näsijärven rantamaisemiin 20 kilometrin päähän Tampereen keskustasta.



70-luvulla laitoksessa asui yli 400 eritasoisen vamman tai henkisen vajavuuden rajoittamaa lasta tai aikuista.
Henkilökuntaakin tarvittiin ympärivuorokautista apua antamaan iso joukko.
Tammikuusssa 1968 alettiin Ylisellä kouluttaa hoitajia laitoksen tarpeisiin.
 Pöytäkeskusteluna muisteltiin ammattimme haasteellisuutta ja mitä ominaisuuksia se meiltä vaati.
Sirkka oli löytänyt arkistostaan "Vajaamielistyöntekijän arvostelupuntari: Tämän luettuaan kukin voi ryhtyä kehittämään niitä puolia itsessään, joihin tämän perusteella katsoo olevan siihen aihetta."
Se sisälsi tärkeitä vaatimuksia mm:
Huomiokyky: "Kuinka arvosteltava kykenee huomioimaan muutokset huollettavan tilassa ja käyttäytymisessä sekä syyt muutoksiin (esim. puuttuuko huollettavalta jotakin tai ärsyttääkö häntä joku seikka.)
Aloitekyky:" Tekeekö ao. vain ne työt, joihin häntä käsketään vai ryhtyykö hän oma-aloitteisesti tehtäviin, joiden katsoo kuuluvan työhönsä jne..."
Tilanteen hallinta, työskentelyn nopeus, huolellisuus, vastuuntunto, ahkeruus... Kontaktikyky:"Saavuttaako ao. helposti huollettavien ja tovereittensa luottamuksen (avoin, luottavainen, pakonomainen, puuttuu."
Yhteistyökyky, aktiivisuus ryhmässä:" Minkälainen on ao. osuus ryhmän toiminnassa, onko hän välinpitämätön, myötäilevä vai aktiivinen- ryhmään nähden myönteisesti (kysyy mielipiteitä, tekee ehdotuksia, kertoo huomioistaan -vaiko kielteisesti."
Johtamiskyky, kasvatuskyky, askarruttamistaito, suullinen ilmaisutaito, kätevyys hoitotyössä...
Arviointikaavakkeen sisäistäminen on kantanut meitä näihin eläkepäiviin asti!

Tämä arvointikaavake oli laadittu ennen ensimmäisen hoitajakoulun alkua. Hoitajakouluun pyrkimistä edelsi puolen vuoden ohjattu harjoittelu.

Ensimmäiset  hoitajat Yliseltä valmistuivat 50-vuotta sitten ja  lounastapaamisessa oli mukana monta entistä hoitajaa yhtä virkeinä kuin työaikoina!  Onnittelut heille!
Toinen kurssi alkoi 1969 ja senkin oppilaat ovat vielä vireitä ja mukana monenlaisessa toiminnassa.. Minä olin kolmannelta kurssilta ja valmistuimme jouluksi 1970. Tutkintonimikkeenä  oli vajaamielishoitaja, enää sitä nimikettä ei ole käytössä.


Jäin Yliseltä eläkkeelle jo 2005, 59-vuotiaana, se oli silloin ammatillinen eläkeikä.

Tämänkertaisessa lounastapaamisessa oli paikalla Ylöjärvellä asuvia entisiä työkavereita, muualla asuviinkin pidämme yhteyttä ja välitämme kuulumisia toisillemme.
Suuren joukon kanssa yhteisiä työvuosia samalla työpaikalla on ollut kymmeniä vuosia.
Ne eivät unohdu!

Ne vuodet ovat ELÄMÄN SUOLA! KIITOS!

8 kommenttia:

  1. Voi miten mukavia on tuollaiset tapaamiset! Vajaamielishoitaja olikin minulle ihan vieras termi. Hoitotyössä omaa jaksamistakin auttaa paljon kun on hyvät työkaverit:) Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja ihanaa alkanutta joulukuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vajaamielisiäkään ei ole enää olemassa...On se kammottava ilmaisu ihmisistä...
      Vaativassa tai "haastavassa" hoitotyössä on juurikin hoitotiimin suhteitten oltava luonnollisia ja luotettavia, sen Sinä jo tiedätkin! Rauhallisia työpäiviä Sinulle ja tiimillesi!

      Poista
  2. Voi miten haikean ihanaa. Niin se aika menee ja maailma muuttuu. Muistan itse, kun parikymppisenä emäntäkoululaisena aikoinaan olin järjestämässä entisten opettajien eläkeläistapahtumaa opistollemme ja kauhistelin niitä vanhoja rouvia, että kuinka he voivat niin vanhoina tulla mennyttä elämäänsä juhlimaan. .... Kauhistuttavaa huomata, miten nuorena ajattelee vanhoista! Kohta on minullakin eläkeikä käsillä, eikä tämä nyt niin kamalaa ole, varsinkaan ihanien nuoruusaikojen muistelu. Parasta on, jos niitä muistoja voi jakaa toisten saman kokeneiden kanssa. Teillä on ollut mukava sosiaalinen yhteisö, ihan kateeksi käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me, jotka teimme työvuotemme "ikuisten lapsenmielisten" parissa, olemme saaneet jäämään itseemmekin sitä samaa keveyttä millä asukkaammekin eläämäänsä elivät.

      Poista
  3. On hieno juttu, että nuo työkavereiden lounastapaamiset jatkuvat. Ilman toisianne, työnne olisi aikanaan ollut paljon kuormittavampaa. Onneksi olemme luopuneet monista vanhoista ja leimaavista nimityksistä.
    Olet ollut varsinainen missi :)
    Ihanaa adventin aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, hyvä yhteisö keventää kuormaa, vieläkin. Onneksi vanhat nimikkeet ja leimaavat diagnoosit ovat poistuneet puhekielestämme.
      Hyvää adventin aikaa teidänkin residenssiin!

      Poista
  4. Työurasi aikana on tehty monenmoisia muutoksia asukkaiden elämään ja teidän työntekijöiden töihin. Näin arvelen.

    VastaaPoista
  5. Olin yleisellä töissä vuonna 90 nuorena tyttönä. Työskentelen edelleen vajaamielishoitajanimikkeellä. Valmistuin vuonna -85. Hyvät muistot jäi paikasta mieleen ja ihanat vanhemmat hoitajat, jotka ottivat nuoren, muualta muuttaneen hoitajan siipiinsä. Kotipaikkakunalle muutin takaisin kuitenkin koti-ikävän takia. Surullista, kuinka kaikki tällaiset yhteisölliset paikat on lopetettu

    VastaaPoista