TUIKKU MURHEESEEN PITÄÄ MIELEN LEPPOISENA

Olen potenut viime viikkoina tylsyyden kaltaista mielialaa. Mitään aitoa murhetta ei lähipiirisssä ole pohdittavana, muutama deadline vain on pukannut ongelman kaltaiseksi.

Vallinneen olotilan muutokseen auttanee arkkiatri Arvo Ylpön taikajuoma: sulatetaan kananmunia kuorineen sitruunamehussa muutama päivä, kun kuoretkin ovat yhtä mössöä lisätään sekaan muutama desi hyvää konjakkia ja pari desiä hunajaa. Voimajuomaa nautitaan pieni pikarillinen kerran päivässä muutaman päivän ajan ja kas kummaa, murheet on kuin pois pyyhkäisty!!!
On siihen deadlinetuskaan toinenkin keino: ryhtyy vain toimeen ja tekee mitä tehtävä on.
Minulla ryhtymiseen alkaminen sai aikaan oheistoimintoja niin paljon, että aika annetun tehtävän toteuttamiseen alkoi käydä todella vähäiseksi.
Ryhtymiseen pääsemistä ennen kudoin kuin viimeistä päivää lankakeriä pois kulkemasta. Parit isot sukat kudoin ja sata mohairlankakukkaa ihan vain kokeeksi kuinka monta kukkaa saan 25 grammasta lankaa. Oikeastaan kutoessani mietin annettua tehtävääni, näin tunsin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Työpöytäni toisessa päässä ovat  koneet ja kansiot olleet pari viikkoa odottamassa sitä ryhtymistä. Välillä niitä aina sydän kylmänä olen vikaissut ja muutamaa kansiota selaillut. Tuloksetta.
Eilen  jo aamulla herättyäni  päätin, että nyt - tänään sen teen. Ensin piti kuitenkin lukea Aamulehden näköislehti ja sähköposti ja muut kuulumiset maailmalta. Pasianssilla herättelin vireyttä. ja muutamalla Mariannella.

Vieläkään ei "firman" tietokoneen tuoli kutsunut, vaikka päivä oli ehtinyt iltapäivän puolelle ja ryhtymisellä oli tulenpalava kiire.
"Taidankin syödä nyt pienen välipalan, jospa ei olisi läheskään niin nälkä kun välillä syö."
Se auttoi ja sain avattua Wordin "firman" koneelta. Näin sain sormeni vireeseen ja sivun kirjoitettuani päätin taas pitää pienen tauon kun puoliso- herra Kukkaro kotiutui kyliltä ja toi pienet välipalat tuliaisiksi. Taas kirjoitin pari sivua ja sitten olikin pullakahvien  aika. Väkevän kahvin tuella sain kirjoitettua tehtävät loppuun, kuusi sivua sain aikaiseksi Eläkkeensaajien toimintakertomusta.
Samaan syssyyn skannasin kymmenen liuskaa dokumentteja ja sain niille oikeat nimetkin tiedostoihin. Toimintakertomusluonnoksen postitin hallituksen jäsenille ja sain huokaista helpotuksesta- se on tehty mikä tehtäväksi on annettu.
Ennen Emmerdalen alkua pääsin istahtamaan pehmeämmälle tuolille ja ottamaan vähän rennommin iltapuhdetta vastaa.
Tiheät välipalat taisivat lisätä ympärysmittaani ainakin kymmenellä sentillä.
Vielä on yksi maaliskuun pakollinen ryhdyntä edessä, nimittäin maistraattiin tehtävä vuositili. Siihen on onneksi vielä aikaa...
Kirjoittajapiirinkin kotitehtävät odottavat hiihtoloman päättymistä ja inspiraation heräämistä...
Joskus sitä vain on - ihan pysähtyneessä tilassa meikäläinenkin.

Parin viime lomaviikon ajan on peräkamarissa majaillut erilaisilla kokoonpanoilla kolme teininuorukaista - pari serkusta ja yhteinen kaveri.
Peräkamari on öisin sisustettu uuteen uskoon. Jonakin yönä sinne on kannettu toinenkin televisio...

 Kirjoitin talvella "Työ ja perhe"- muistoja Työväenarkiston muistikeräykseen ja voitin 50€:n lahjakortin. Sillä käytiin lomapoikaporukalla syömässä Ideaparkissa. Ei lahjakortti kokonaan riittänyt, piti käyttää vähän "Pappa betala"-sovellustakin.

Kun on sattunut sellaiset ajat, ettei terveyskeskukseen ole ollut viime aikoina mitään asiaa,  ja ettei se elinpiiristä pääse unohtumaan, kävin valittamassa  alentunutta kuuloani ja mitä sille voi tehdä. Eipä sille mitään ole tehtävissä, uudet kuulolaitteet laitettiin tilaukseen.

Omahoitaja luki vuodentakaisia labratietojani ja passitti minut sokerirasitukseen. Pari tuntia sain seurata odottaessani aulan tv-stä hallituskumppaneitten keskustelua.
Sepä olikin muistorikas aamupäivä: kaatoivat hallituksen!
Nousin oikein television eteen kun en kuullut mitä herrat toisilleen lausuivat. Edellisenä iltana tätä jo puolison- herra Kukkaron kanssa uumoiltiin. Mitähän tästä oikein seuraa???

No selvittäkööt soppansa, huhtikuun 14 pnä nähdään jatkot...

Nyt on taas mieli virkeänä kun on mieltäpainavat ryhtymiset ryhdytty ja räystäätkin tippuu kevään kunniaksi.
Kevään odotuksessa,  terveisin rouva Myttynen