tiistai 19. helmikuuta 2019

PYLLÄHDIN PEHMEÄSTI PYRSTÖLLENI JA MUUTAKIN HÖPINÄÄ



Eilen kävi se, mitä aina olen pelännyt: kellahdin jäisellä vieraalla pihalla aivan selälleni, hattukin lensi kauas kuusiaitaan. Matalampaa ihmistyyppiä kun olen, oli matka yläilmoista maan pinnalle lyhyt. Siinä katse kohti pilviä ja taloyhtiön kuusiaitaa tunnistelin sattuuko, sattuuko? Ei sattunut mihinkään, vähän aikaa istuin ihmetellen jalat suorana jäätiköllä ja keräsin ympärilleni levinneitä kamppeitani. Puoliso -herra Kukkaro kiirehti apunostajaksi, mutta olin reipas ja selvisin omin avuin tällä kertaa.
Samanlaisen pehmeän pyllähdyksen olen kokenut elokuun alussa 1963 Tampereen Keskustorilla kun kompastuin korkokenkieni rusettiin. (Niillä vuosikymmenillä nuoretkin naiset käyttivät arkikäytössä korkeakorkoisia kenkiä, oikeita piikkareita.) Silloin minua oli nostamassa takaisin pystyasentoon muutama avulias kulkija. Olin nimittäin vahvasti raskaana ja poikalapsi syntyi pari päivää myöhemmin. Nyt tämä sama poika -jo aikamieheksi ehtinyt- potee katkenneita kylkiluitaan kun kaatui pyhänä kotipihassaan. Auts! Ambulanssikyytiä oli tarvittu. Näinhän se on -äidillä ja pojalla yhteiset "harrastukset".

Kuluneen sydäntalven olen istuskellut sohvannurkassa jonkinlainen virkkuu hyppysissä ja kuunnellut äänikirjoja. Siinä ohessa olen vaipunut pohtimaan sukuni ja omaa menneisyyttäni eli lapsuuttani ja kuinka ne muistot saisin tallennettua sellaiseen  muotoon, että joku, edes sukulaiset-  voisivat niitä lukea ja muistella :"Noinko se oli -ei se noin ollut!"
On ollut päiviä, että pohdinta on kestänyt virkkuukoukun ja lankakerän kanssa niin pitkään, että kädet ovat jäykistyneet koukkuasentoon.
Onneksi on apu lähellä.

" Mää oon joutunu Emäntäni terapeutiks´, mää venytän Sen käsiä suaraks` tällä kuuskytkilosella tarmollani. Tiänpiälessä olis messeviä hajuja ja mulla olis kiire niitä tutkiin, niinkun näette, Emäntä on vähän hidas mun liikkeilleni mutta toi veto auttaa sitä. Tällä kertaa saan vetää ihan luvalla."


Kaapissani on ollut Puro- villalangasta virkattu pyöreä jakku vuodelta 2012. Kun pidin sitä päälläni, oli tunne että joku voi heittää tikalla selkään kun sen selkämys näytti tikkataululta. Purkuun meni.


Pesin langat ja virkkasin uuden jakun pystyraidalliseksi. Kevensin pintaa verkkoriveillä ja nyt olen tekeleeseen tyytyväinen. Lanka riitti juuri ja juuri, jos ei olisi riittänyt olisi pitänyt purkaa myssy.


Toisenkin villatakin sain valmiiksi, sen virkkasin kirpputorimerinovillasta, väri on aivan passeli "Kurjenpolvi"- mekkoni pariksi.



Kun innostuin villalankavarastojani tyhjentelemään, jatkoin  keskeneräisten isoäidinneliöiden kokoa ja sain aikaiseksi 150X150 kokoisen torkkupeiton.  Tätä Polku- lankaa olen ostanut edesmenneestä Kodin Anttilasta, joissakin vyötteissä luki 5€ toisissa 1€. Väreinä näytti olevan porkkanaa, mustajuurta ja paprikaa. Yksi 100 g kerä jäi, taidan kutoa sen yösukiksi- tai talvikenkäsukiksi. Saapassukkakäyttöä tämä lanka ei kestä.


Villasukkavaraston sain pienemmäksi joulun tietämissä. Vielä niitä on kopan pohjalla jos joku on lämpimiä sukkia vailla.


Uusia lankoja en ole ostanut yhtään kerää tänä talvena. Yhden oston aion tehdä: virkkaan itselleni mohairlangasta uuden hääpuvun, sille pitäisi tulla käyttöä tämän vuoden lopulla. Edellisen tein 50- vuotta sitten...


Nyt olisi sopiva aika aloittaa...


"Mää en ymmärrä kun toi Emäntä ei anna mun kokeilla tota sen myssyä, Sitä olis niin kiva vähän tuuletella tossa soffalla. 
Pysykää kaidalla tiellä, hyvät ystävät, älkää langetko niinkun mun Emäntä eilen."

17 kommenttia:

  1. Onneksi pyllähtämisessä ei käynyt pahemmin. Nyt on niin liukasta, ettei pahemmin tee mieli ulkoilemaan. Jännä muuten, että kaatuessa ensimmäisenä tulee miettineeksi "näkikö kukaan?". Vasta sitten kokeilee, tuli kenties vammojakin.
    Kaunis hääpuku. Hieno ele tehdä sellainen vaikka miniälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kaatumistani todisti autoseurueellinen ihmisiä!!! Sain heillekin sanottua, ettei mitään hätää, kuten ei ollutkaan. Hääpukuni (vuodelta -69) virkatut kukat tein "omasta päästäni" nyt pitänee suurentaa tuo kuva jos saisin tehtyä samanlaisia kukkia. Jouluksi pitäisi valmistua...

      Poista
  2. Kyllä on vähän turhan liukasta ainakin näin maalla. Tänään oltiin kaupungissa, niin siellä oli kyllä hyvin hiekotettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teiden pinnat ovat teräsjäätä, tuntuuu ettei edes kenkien piikit niihin uppoa. Kannattaa kävellä kädet ja jalat leväällä, pysyy paremmin pystyssä.

      Poista
  3. Liukasteltu on täälläkin! Kissakin liukastelee. Onneksi selvisit pyllähdyksestäsi vähin vaurioin. Hääpuku on aivan ihana, ja nytkin olet ollut todella ahkera. Minulla on myös menossa "muisteluprojekti". Vaikea on vain keksiä sille muotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kuin kissa liukkaalla jääällä?" Sama ongelma muisteluiden kanssa minullakin, toimiiko se romaani-muodossa vai riittäisikö lyhyet novellintapaiset? Vaikea ongelma ratkaistavaksi näin kansakoulupohjalta!

      Poista
  4. Kyllä hyvä ,ettei kaatumisessa mennyt luita poikki. Voi kuinka olet ollut todella ahkera käsitöitten kanssa! Aivan ihana tuo harmaasävyinen jakku myssyineen. Ja miten ihastuttavan hääpuvun olet aikoinaan tehnyt!Noin kaunista vihkimekkoa ei kyllä joka tytöllä olekaan. Vieläkö on tallessa? Mun oli mekko vuokrattu,eikä sen vyötärö enää sopisi kuin kaulan ympärille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi Intsu kun olet ihana:))
      ..vai kaulan ympärille...
      naurattaa,että pissat tulee housuun:)

      Poista
    2. Acutat ja muut terveysasemat ovat täynnä kaatuneita?? Olin todella onnekas kun selvisin vain hatun lentämisestä kuusiaitaan. Tämä vaatteiden teko on geeneissä äitini puolelta. Käsityöopit ovat jo kansakoulun ajoilta, siitä kiitos hyville opettajille.

      Poista
  5. No huh, mitenkäs se Myttysen rouvalla ei ole ollut piikkejä alla? Onneksi ei sinulla ole luita poikki, ja ole nyt jatkossa varovainen, sillä jäätä riittää vielä pitkään.
    Hyvältä näyttää kättesi jälki, siistiä ja kaunista syntyy. Jakusta tuli todella hyvä noin, vaikka entinenkin oli ihan kivan näköinen. Tuo on hyvää kierrätystä, kun vanhoja purkaa ja uudeksi tekee. Ja olette kyllä suloisia tuossa hääkuvassa, tuo pukusi on ihanan yksilöllinen teos. Taidat olla aika taitava käsistäsi.
    Kerro Jymylle terveisiä, näyttää olevan onnellinen koira. On se iso pörrykkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tuota ikää on sen verran, että osaa kävellä verkkaisesti kiireisenäkin, välttyy enemmiltä kaatumisilta. Nykyisen kierrätyksen tavoite on saada lanka- ja kangasvarastoja pienemmiksi. (Seuraa ilmoittelua -jatkoa seuraa, virkkuut ovat sille pohjatyötä.)

      Poista
  6. Olipas sinulla hyvä tuurin pyllähdys.tuossa ois voinu käydä vaikka kuinka huomosti:)
    Ahkera neuloja...kauniita ,sukkia ja tarpeellisia!!!
    Tuo häämekko ihan huippu!!
    Sinulla kaunis tuo harmaa asu,sekä ruskea.
    Minäpähain "opettele virkkaamaan" kirjan kirjastosta,jos saisin tehtyä kesäksi niitä valeampparipesiä lankakin jo valmiina:)))
    Mutta sinä olet tyylikäs rouva,kerrassaan,!!ihailen suuresti myös sinun tarmokkuuttasi!:)
    ..mutta Jymyllä aina yhtä vauhti päällä.oli kesä eli liukas/talvi.Säästä hiukan emäntääsi,älä venytä hänen käsi ihan mahottomasti,maahanasti,Jymy ,kiltti:))
    ja vielä tuohon ystävänpäivä kirjoitukseen palatakseni:Teit jymy teon,ystävänpäivä toivotuksillasi!!!

    Mukavia touhunpäiviä sinne,niin herralle kuin rouvalle ja Jymylle tietenkin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jymy on oikeastaan aika nössö mammanpoika, voimaa kyllä on kuin pienessä kylässä, en rohkene näillä keleillä lenkillekään lähteä, kahlaillaan vain kotipihan hangilla.
      Aiemmin kerroinkin, että vaatteiden tekeminen on geeneissä -ja osin entisaikojen pienissä tuloissa...

      Poista
  7. Onneksi ei käynyt pahemmin. Minä olen kulkenut monta talvea piikit kengissä.
    Kauniita asukokonaisuuksia sinulla. Tuo nutun uudistus pystyraitaiseksi oli sellainen temppu, joka minulta olisi jäänyt tekemättä. Nostan hattua. Muutenkin olet ollut ahkerana.
    Laita kuva sitten myös jälkimmäisestä hääpuvusta.
    Jymy on hyvä terapeutti :)
    Kaikkea kivaa päiviisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkikengissä on piikit, kekkerikengissä ei... Nauttikaa te matkastanne, minä luen matkakuulumisianne sohvannurkassa virkkuu kädessä!

      Poista
  8. Hui kauhistus:( Nyt on kyllä niin hurjia kelejä ja ikäviä vammoja tulee. Onneksi sinulle ei sattunut pahemmin❤ mutta voi harmi että poikakin kaatui, paranemisia hänelle! Ihania neulomuksia ja Jymylle halirapsutuksia❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä näitä kaatumisten seuraamuksia taidat kokea keskivertokaatuilijaa enemmän -vai mitä? Pojan poikkimenneet??/murtuneet kylkiluut pistivät raavaan miehen tosihiljaiseksi, puhuminenkin teki liian kipeää. Minä pysyttelen näillä liukkailla enimmäkseen sohvannurkassa Jymyn kanssa.(Nyt on lukuinto päällä.)

      Poista