perjantai 25. syyskuuta 2020

UUDESSA KODISSA

 Uuteen kotiin keskelle kylää päästiin muuttamaan viikko sen jälkeen kun oli avaimet saatu. Vielä viimeisenä toimenaan entisen kodin autokatoksessa (vastoin kaikkia työsuojeluohjeita) teki Veeti tuunausta Mautoonsa. Onneksemme ei poltettu taloa lähtiessämme!!!

Muutto sujui hyvin omalla peräkärryllä. Taidettiin tehdä useampi kymmenen kieppiä asuntojen välissä ennenkuin kaikki oli saatu kuljetettua. Apupoikina oli pari omaa poikaa ja pari pojanpoikaa.

Ennen muutoa laitettiin kahteen huoneeseen uudet lattiat vaikka taloyhtiöltä ei lupaa kysyttykään...

Muissa huoneissa on hyväkuntoinen 80-luvun palaparketti, sen kuvio vilistää silmissäni, mutta en ole sitä huomaavinani. 

Ensimmäisellä asuntonäytöllä ihastuimme eri asioihin mutta sijainti oli molemmille juuri se mitä tavoiteltiinkin. Kun välittäjä avasi varaston oven kuulin puolison huokaisevan: "Tämähän on tilava, mahtuisi työpöytä ja kahden auton renkaat!" Minä puolestani ihastuin eteisen kahdeksaan puolipyöreään hyllyyn:"Nyt mahtuu hattuja hyllyille!"

Toistaiseksi hatut ja myssyt ovat piilossa Jyskin koreissa, yksi irtopää on ilman hattua ylähyllyllä.
Nämä pari asiaa - ja tietenkin takapihan kukkapenkit -saivat meidät kiinnostumaan enemmänkin juuri tästä asunnosta. Sillä ei näyttänyt meille kummallekaan olevan suurtakaan merkitystä miltä talo ulkoapäin näyttää. Sitä emme edes huomanneet, nämä talot sulautuvat niin mainiosti ympäristöönsä. 

Muuton jälkeen aloimme tehdä puute- ja muutoslistaa. 
Havainto ja muutostarve 1:

Näen WC:n peilistä vain päälakeni!
Eteisessä odottaa asennuslupaa uudet kalusteet ja peili WC:n tuunausta.

Havainto 2:
Keittiöön uusittiin astianpesukone, yleismies puoliso sen näpräsi paikoilleen.
Keittiökaapit on mitoitettu normaalimittaisen aikuisen mitoituksella, minä jouduin jättämään yläkaapit tyhjiksi kun en niihin ylety. Tupperwaraa meni iso pahvilaatikollinen kierrätykseen kun kaappeihin ei mahdu eikä  tulevaisuudessa niille olisi omaa käyttöäkään  ollut. 


Havainto 3:
Kodinhoitohuone oli autio, sinne lisättiin hyllyköt. Näin sain oman paikan ompelukoneelle.
Näyttää siltä, että en ole vielä tähän kuvaan saanut tavaroita oikeille paikoilleen! Nyt ne on jo järjestetty. Minulla oli iso pino Orthexin säilytyskoreja ja niissä on nyt kaikkea tarpeellista tilpehööriä; pikkuvasaraa, nauloja, teippejä ynnä muuta mitä minä satun tarvitsemaan.


Huonekaluista otimme mukaan mm työ/vierashuoneen kalusteet. Sain taas työpisteeni aseteltua niin, että näen ulos, en osaa työskennellä ilman näköyhteyttä luontoon. Tämä "luontokuva" on etupihalle, ikkunan edessä on rehevä kukkapenkki ja riippapihlaja. Riittää minulle.


 Vuodesohvalle sain irtopäällisen omista kangaspalaoistani. Koirani Jymyn pureskelemia tyynyjä olen ommellut uuteen kuosiin, kohta ne muistuttavat neulatyynyä kokonsa puolesta.


Keittiöön mahtuu iso ruokapöytämme. Se ostettiin  uuteen kotiimme 1977.

Olohuoneeseen kelpuutimme isosta hyllyköstä vain alaosat ja kaksi vitriiniä jotka ovat nyt astiakaappina keittiön vieressä.
Ikkunan eteen haimme Ikeasta kolme pikkuhyllyä a`9.99. Niiden hyllyille mahtuu muutama kirja ja päälle viherkasveja. 


Äitini jäämistön Sokeain Annansilmä-rottinkikalusteet sopivat mainiosti yhdelle seinänpätkälle. 
Uusia sohvia kävimme katselemassa, mutta... 
Kun niillä istun, ei jalat ylety maahan. Siis hylkäsimme huonekaluliikkeiden tarjonnan. 

Äitimme, joka oli minuakin lyhytvartisempi osti uuteen kotiinsa 85-vuotiaana omanmittaisensa huonekalut, Elegia-malliston sohvaryhmän. 2013 äitimme siirryttyä Tuonpuoleisiin otti velipoika kaluston talonsa yläkertaan. Satuin kysäisemään:" Myytkö kaluston minulle?"  "Hae pois", sanoi velipoika. 

Nyt saan  istuttua nautinnollisesti jalat maassa. Sohvakin on sopivan mittainen päivänokosille. Puoliso näyttää siinä viihtyvän pötköttelemässä.
Monta vuotta kääröllä ollut HobbyHallista aikoinaan ostettu villamatto on juuri sopiva nostalgia-kaluston alla.
Olen huomannut, että perheeni miehet pitävät  kultaköynnöksistä. Sellainen oli rehevänä puolison huoneen seinällä  ja mieli oli haikeana kun köynnös oli "ottanut nokkiinsa" muuttolaatikossa. Pitkä oksa oli katkennut ja nyt se näyttää vähän muotopuolelta. 

Pihakalusteista otimme mukaamme puolison lahjaksi saaman keinun. Se mahtuikin sopivasti terassille. 
Valkoiset alumiinituolit on ostettu joskus Plantagenin poistomyynnistä kympin kappale. Ne ovat mainiot kesäkalusteet kun menevät päällekkäin ja eivät pelkää ulkoilmaa talvellakaan.
Clematisrykelmän viereen aion (jos taloyhtiö antaa luvan) pystyttää katottoman entisen mustan rautaisen puutarhakehikon köynnöksille. Niiden keskelle sijoitan mustan rautaisen pihakeinutuolini tulevan kesän virkistyshetkille.
Terassia haluaisimme hiukan laajentaa Jymyn makoilulle. 
Tällaisia me olemme mielissämme suunnittelemassa. Meille on outoa, että jokaiseen muutokseen on  haettava taloyhtiöltä lupa ja vasta kun lupa on myönnetty voi muutokset toteuttaa.

Muutto maksaa aina. Niin meilläkin. Asunnon myynti ja uuden osto  tekivät kunnon loven tileihin.
Monet jätepiste- ja kaatopaikkamaksut tekivät yhteensä 120€. Polttoainekuluja en ole laskenut. Ilmaiseksi meni tavaraa muutaman satasen verran. Myytyjä tavaroita oli muutama. 

Uuttakin on ostettu: pölynimuri, vedenkeitin, leivänpaahdin, astianpesukone, keittiön työvalaisimet, WC:n kalusteet, kaksi tv:tä, sijauspatja, pussilakana, pyyheliinoja, teekupit ym pientä.

Nyt alkaa olla tavarat kutakuinkin paikoillaan, muutama taulu odottaa ripustamista ja pari huonekalua uutta kotia. Saveen ikuistetut perheenjäsenet kärsivät pieniä vaurioita, yhdeltä lähti housut jalasta, toiselta murtui irtipoikki kiekkokäsi, kolmannelta alkoi päänuppi heilua.  Isäntä ja emäntä säilyivät lähes muuttumattomina.

Meillä -puolisolla ja minulla - oli hiukan erimielisyyttä muuttomme ajankohdasta kesän aikana. Halusin, että asiat olisivat kunnossa elokuun lopussa, puolisolla ei ollut kiirettä. Onneksi asiat sujuivat ripeästi ja talon tyhjennys ja muutto saatiin toteutettua alle kolmessa viikossa. Elokuun viimeisenä jätimme avaimet uusille omistajille. 


Harrastukset ovat alkamassa, olin jo viereisessä Leija-kirjastossa "Sunnuntaivieras"- tapahtumassa kuuntelemassa Anni Kytömäkeä. Ostin hänen uuden kirjansa Margarita. Sitä olen viimepäivien lämpiminä iltoina lukenut takapihan keinussa. 


                                             Etupihalla vieraita tervehtii kaksi savikissaa.


Siis: tätä muuttoa on harkittu jo vuosia, toukokuussa 2020 vihdoinkin päätimme laittaa talomme myyntiin. Ajatuksena oli muuttaa kylän keskustaan uuteen kerrostaloon vuokra-asuntoon. Olin katsellut myynti-ilmoituksia kevään ajan ja tämä asunto oli ollut myynnissä jo useita kuukausia. Eräänä päivänä toukokuussa "muina miehinä" sanoin puolisolle:" Käydäänkö katsomassa yhtä rivitaloasuntoa?" Sen käynnin jälkeen emme oikeastaan muuta enää miettineet. Vuokra-asuntoon laitoimme varmuuden vuoksi hakemuksen jos tämän osto ei olisi toteutunut. 
Me kaksi 75-vuotiasta  voimme olla onnellisia kun pääsimme uuteen kotiin -yhdessä.
Fyysisesti ja henkisesti olemme hiukan uuvuksissa, mutta se on myönteistä.




                                        HYVÄÄ SYKSYN JATKOA, PYSYKÄÄ TERVEINÄ!



17 kommenttia:

  1. Onnittelut, kun muutto on ohi ja alkaa kotiutuminen uuteen asuntoon ja paikkaan. Saviset jäsenet voi hyvin korjata, ja teille lepoa ja rentoutusta toivottelen. Ja Jymylle myös rauhaisaa oloa uudessa kodissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Perheenjäsenet tulevat korjaantumaan, osa saa venelakkaa yllensä ja ne pääsevät omaan patsaspuistoon takapihalle. Nyt alamme oppia rentoutumisen olotilaan.

      Poista
  2. Muutto on aina kova punnerrus. Toisaalta muuton yhteydessä tulee inventoitua koko omaisuus ja siivottua paikat pimeimpiä nurkkia myöten.
    Lämpimät onnittelut uuteen kotiin, myös Jymylle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos1 Meillä oli hyvä tilaisuus päästä eroon isoista huonekalumöhkäleistä ja päivittää uusi koti käyttäjäystävällisemmäksi mitoituksiltaan. Keittiökaappien kohdalla se ei nyt toteutunut, niitä ei vaihdeta kun olivat melko uudet.

      Poista
  3. Paljon onnea ja onnellisia päiviä uuteen kotiin ! Täällä maallakin yhdet ystävät muuttivat kaupunkiin kaksikerroksiseen rivitalo-asuntoon ja tykkäävät kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sesse! Maaltamuutto isosta talosta hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrelle ja pienempään asuntoon oli toteutettava juuri nyt kun voimat vielä riittivät.

      Poista
  4. Paljon onnea uuteen kotiin!
    Tätä oli kiinnostavaa lukea.
    Aivan hengästyttävä lista muuton vaatimia tehtäviä. Ei ihme, että muutto on verottanut fysiikkaa. Kun kaikki on onnellisesti ohi on aika nauttia ja vetää henkeä.
    Hyvää syksyn jatkoa teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti! Kävi tosiaankin aika onnellisesti kun kumpikin meistä muuttajista sai sitä mitä halusi, toinen sopivan varaston ja toinen hattuhyllyjä...
      Järjestötoimet ovat alkaneet joten elämä on palautumassa kaikin puolin ennalleen. Ihailkaamme ruskaa!

      Poista
  5. Näin kun itsekin vanhenee, tulee monta kertaa mietittyä, koska on vaihdettava iso omakotitalo pienempää. Kyllä tavaroita karsiintuu väkisin. Meillä on ostettuna, nyt vuokralla rivitaloasunto, mutta jos omakotitalo menee kaupaksi, niin ilman muuta remonttia teemme rivarille. Mutta toivottavasti ei vielä moneen vuoteen tarttis muuttaa.
    Isäntä kun jaksaa tehdä täällä raskaammat työt, silloin minäkin pärjäilen näiden sisätöiden kanssa...jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuija; isolle päätökselle tulee oma aikansa, sitä ei kannata etukäteen surra. Turhia tavaroita voi karsia jatkuvasti ja käydä ihan käsityönä läpi mitä nurkissa pyörii. Me olemme vielä hyväkuntoisia. Nyt vain oli hyvä hetki muuttaa kun sopiva asuntokin löytyi

      Poista
  6. En huomannut toivottaa teille onnea sekä nauttikaa uudessa kodissanne.

    VastaaPoista
  7. Törmäsin blogiisi googlen kautta, kun etsin tietoa, tekeekö kukaan neulekoneella mekkoja. Itselläni ei konetta ole eikä taitoakaan sellaista käyttää, mutta haluaisin, että olisi. Sinulla oli postauksen kuvassa aivan huikean kaunis värikäs neuletakki - juuri sellaisen ostaisin äidilleni ja miksen itsellenikin, kun vain jostain löytäisin! Vieläkö neulot koneella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, satut olemaan viikon myöhässä! Perheessäni ja minulla on ollut neulekone 50-luvulta asti. Äiti kutoi mm ensimmäiset kouluvaatteeni ja paljon muuta. Kun muutin "omilleni" ostin oman neulekoneen, sillä kudoin paljon vaatteita omille pojille (4) ja työpaikkani asukkaille. Viime vuosina koneeni oli Brotherin paksuneulekone. Laitoin sen myyntiin mutta kukaan ei ollut kiinnostunut ja vein sen viime viikolla oman kylän kierrätykseen ilmaiseksi. Kierrätyksistä vielä saa näitä koneita lähes ilmaiseksi. Käyttö on yksinkertaista ja jälki hyvää. Neulepuseron kutoo tunnissa jne. Näin käy usein: kun luovut jostakin tulee heti jollekin toiselle samasta tuotteesta tarve.

      Poista
    2. Voi että! Olen tuota ajatellut, oppisiko sitä käyttämään. Kaipaisin kauheasti istuvia, laadukkaita ja tyylikkäitä neulemekkoja, mutta ei niitä tahdo valmiina löytyä ja itsellä ei ole aikaa käsin neuloa.

      Poista
  8. Paljon onnea uuteen kotiin! Isoja muutoksia, mutta varmasti tulette viihtymään kun olette kumpikin niin aktiivisis kansalaisia. Jymylle muutama myötäsukainen silitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emännöitsijä! Viihtyminen alkoi heti vaikka lievä haikeus on entiseen kotiin jossa asuimme 43 vuotta. Näin on nyt hyvä!

      Poista