NYKYHETKESSÄ JA MUISTOJA PENKOMASSA

 Mansikkahilloa ja mannapuuroa pisteli viikonlopun yövieraspikkukehveli  iltapalaksi.

Saunan jälkeen köllähdimme yöpuulle satukirjan kanssa. Nyt on käynyt niin harmillisesti, että muutossa lahjoitin ison pinon satukirjoja tarvitsijoille, kun ei tullut mieleenkään, että niitä olisi hyvä olla omassakin kirjahyllyssä varmuuden vuoksi. Jäljelle jääneet satukirjat ovat vanhemmille kuin tämänhetkiselle kolmevuotiaalle yövieraalleni. 

John Irvingin kertoma ja Tatjana Hauptmannin herkullisesti kuvittama "Hiiri joka rapisi seinän välissä" oli viisitoista vuotta sitten edellisen polven yövieraitten lempikirja. Siinä on mörkömäistä jännitystä ja fyysistä toimintaa,  kuulija saa paukuttaa nyrkillä seinää, että hiiri pääsisi karkuun. Otamme sen seuraavalla yökyläilyllä luettavaksi. Toinen vanha satukirja on joku ulkomaan kömpelö käännös. Kun olen lukenut siitä perinteisiä "Kolmea pukki pukaria", "Kultakutria ja kolmea karhua" tai "Punahilkkaa" ym, olen ollut kiusaantunut minun kielelleni taipumattoman tekstin lukemisesta. Yritin etsiä Googlestakin parempia käännöksiä, mutta en niitä löytänyt. Minusta on mukava lukea pikkulapselle yksinkertaista ja selkeää tekstiä. Pitänee kääntyä kylän Leija-kirjaston ammattihenkilön puoleen, että etsivät "minun suuhuni sopivia" entisajan satukirjoja. Näinä aikoina ei voi kierrätyksissä tai kirpputoreillakaan viipyillä kirjahyllyillä. 

Etäopiskelija majailee työhuoneessani ja minä yritän keskittyä kirjoituspuuhiini keittiön pöydän ääressä. Välillä työskentelemme nokat vastakkain.

Päivät etäopiskelija on työharjoittelussa, joten minulla on jonkinlainen rauha keskittyä omiin kirjoitushommiini. Tai niinhän sitä luulisi. Kun olen juuri päässyt sukuselvityksessä jännittävään ja keskittymistä vaativaan vaiheeseen, hiippailee herra Kukkaro keittiöön, kaivaa yleiskoneen kaapista ja aloittaa vimmatun touhun kanssa vääntämään pojanpojan tilaamaa lihapiirakkaa. Siinä menee helposti sivut ja suvut sekaisin. Tai ainakin aiheuttaa hämmennystä.

Selvitin ukki Myttysen jäämistön sukuluettelon joka oli laadittava kruununtorpan  takaisinsaannin tueksi.  Huom. blogiteksti: Kirje Lääninherra  Herra Kuvernöörille. Sain sukutaulun mahtumaan neljälle A4 ruutupaperille. (Tekstit eivät taida kuvassa näkyä eikä ylläolevalla taululla ole mitään tekemistä sukutaulun kanssa)

 Kruununtorppari Tahvo Tervo s 1808 k 1849 ja vaimonsa Margareta Kotilainen s 1819 k 1897 saivat yhdessä viisi lasta: Anna Marian, Helenan, Simon (joka on ukki Myttysen äidin Anna Tervon isä), Margaretan ja Tahvon joka syntyi 1842. Myöhemmin isä-Tahvo kuoli ja vaimo Margareta otti uusia puolisoita, joiden kanssa teki Tahvon kuolinvuonna Anna Kaisan, ja seuraavina vuosina Antin ja Paavon. Minua jäi ihmetyttämään, että näiden kolmen Tahvon syntymän jälkeen syntyneillä lapsilla on sukunimenä Tervo? Äiti Margareta on sukuluettelossa Kotilainen, mutta vihitty vain Tahvo Tervon kanssa.

Jätin Tahvon ja Margaretan rauhaan ja join iltapäiväkahvit lämpimän lihapiirakan kera. 

Vaihteeksi olen siirtynyt toisen projektini eli "tekeleeni" pariin. Minua on vaivannut mikä oli se operetti, jota mummi Myttynen vei minut katsomaan v 1952. Joku mielikuva oli, että se oli Viktorian Husaari, kun sävelmät olivat tuttuja. Etsin Googlesta Tampereen Työväen Teatterin operettiesitykset 50-luvulla ja siellä oli kuin olikin juuri Viktorian Husaarin näytökset. Mummi Myttynen oli Osuuskauppa Tuotannon jäsen, ja ilmeisesti sitä kautta oli näytös oli myyty jäsenille. 

Löysin YouTubesta  Tamara Lundin ja Bruce Lown esittämän saksankielisen Husaarin ja kuuntelin koko puolitoistatuntisen esityksen ymmärtämättä kielestä mitään.  Pääsin siihen musiikkitunnelmaan, joka on pyörinyt nämä 70-vuotta mielessäni. Silloin se oli niin vahva elämys, että on kantanut näihin päiviin asti.

Näiden mietiskelyjen ja pohdintojen välissä olen muutama päivänä kuunnellut Lucinda Rileyn "Varjon sisaren" ja virkannut hartioita lämmittävän bonzon. Tein sen Rustan tarjousakryylilangoista ja hinnaksi tuli tasan 10€. Alan ilmeisesti vanhentua, kun haluan päivälläkin lämmikettä hartioilleni.

Välillä on hyvä vaihtaa mielipiteitä maailman tapahtumista parhaan kaverin kanssa.

Voikaa hyvin, pysykää terveinä!