keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

BERNIPOIKA ON JO AIKUNEN

 "Olen tullut tänään, 28.7.2021 viiden vuoden ikään, Emäntä mulle laulaa syntymäpäivälaulua ja sitä tässä kuuntelen. Kakkua saan päiväkahvin aikaan, kuulemma.


Asun Ylöjärvellä Isännän ja Emännän kanssa, syntymäkotini on Lempäälässä Maroussialla. Meitä oli seitsemän sisarusta, kaksi tyttökoiraa ja viisi urheaa poikaa. Äitini nimi on Tilda ja isä Sulo (Vinkizz Standart). Olen perinyt vanhemmiltani hyvät geenit A/A, 0/0. Terve olen ollut melkein koko ikäni, kerran oli korvatulehdus ja yksi hotspot, muutama punkki on pyydystetty turkistani. Ruoakseni on sopinut GE, muuta en ole maistellut. Kokoa on riittävästi ja painoa alle 60 kiloa, eli aika komeat on mitat.
Tältä näytin puolivuotiaana.


Mun hallitseviin luonteenpiirteisiin kuuluu ainakin kaksi asiaa. ensimmäinen on huomavaisuus ja huolehtiminen. Kun ovi kolahtaa ja joku tulee kotiin, vien hänelle heti jonkun lahjan, useimmiten tyynyn. Joskus -tai useinkin- otan tyynyn tai jonkun muun näyttävän esineen mukaani lenkeillekin, eihän koskaan tiedä keitä vastaan tulee. Varhaisessa nuoruudessani rakastelin tyynyjä niin kiihkeästi, että söin niistä kaikki kulmat. Emäntäni, joka niitä sitten paikkaili, kyllästyi turhaan puuhaan ja teki mulle kulmattoman tyynyn -pyöreän!!! Sitä nyt sitten kanniskelen paikasta toiseen.


Autokyydeistä tykkään, Golfin takaluukussa on mulla hyvät oltavat omissa turvavöissä ja saan katsella maisemia ja kaupan parkkipaikan elämää. Haukkuminen ei kuulu automatkailuun, en tosin hauku turhista asioista muulloinkaan. Tai no -tarpeen mukaan huomioin haukahtamalla ympäristöäni.


Viime syksynä muutettiin kylille ihmisten pariin, ja uudet tuoksut sai mut villiintymään niin, että Emäntä ei voinut mua enää ulkoiluttaa. Mulle kehitty niin voimakas huolenpidon tai kuinka sen ilmaisisi: hallitsemisen tai sanotaanko suoraan panemisen tarve, ja Emäntähän siinä tietenkin oli kohteena jos ei osannut pitää varaansa. Tässä ollaan olevinaan lumileikissä, mutta leikki tästä taitaa olla kaukana.


Monta keskustelua Isäntä ja Emäntä kävivät mun mielenrauhan ja omansa pelastamiseksi, tulos oli, että pienennetään munia kokeeksi, jos se auttaisi rauhoittuman. Tammikuussa laitettiin hormooni-implantti niskanahkaani ja huhtikuulla vasta aloin unohtaa olevani parhaissa suvunjatkamishaluissa oleva koira. Implantti on vaikuttanut niinkin, etten pureskele enää tyynyjä riekaleiksi. Sellainenkin vaikutus on, että aina on tiedettävä ja päästävä maistamaan mitä lautasille, kattiloihin, astioihin on jäänyt ruokaa. Nopeuteni tässä asiassa on kiitettävällä tasolla. Se aiheuttaa taloudessamme aikamoisia korkealla äänellä kajautettuja ja pelästyttäviä huomautuksia. Mitähän naapurissa siitä tuumaillaan? 


Sekin on implantin ansiota, että nykyään lenkit Emännän kanssa ovat rauhallisia ja mukavia. Emäntä antaa haistella tienpieliä niin kauan kuin haisteltavaa riittää, en vedä enkä edes hämmästele vastaantulevia koirakavereitakaan. Meiltä lähtee takapihalta varjoisa polku kylille, se on hyvä näin kuumilla ilmoilla. 

Toinen hallitseva luonteenpiirteeni on säännöllisyys ja että asiat toistuvat tietyn kaavan mukaan. Aamuruoan antaa aina Isäntä, jälkiruokana on Isännän viilikipon loppu. Ulos en lähde ennen kuin Isäntä on rapsuttanut mahasta, vasta sen jälkeen laitetaan panta ja mennään lenkille.
 Olen tottunut, että Isäntä ja Emäntä ovat kumpikin omilla paikoillaan kotona. Jos Emäntä heittäytyy soffalle pitkäkseen, tai istuu nojatuoliin kirjansa tai käsityönsä kanssa, käyn heti vieressä tarkistamassa, että mikäs nyt on? Isäntä keittää aina iltapäiväkaffit ja minä käyn kutsumassa Emäntää kaffille  tökkäämällä käsivarteen. Kun kahvit on juotu ja pullat syöty, menen taas seisomaan Emännän viereen, enkä lähde pois ennen kuin Emäntä sanoo ja näyttää seinälle:" Kello ei ole vielä viisi, odota hetki, sitten annan ruokaa!"  
Pedikyyrit, turkin hoidon  ja kylvetykset hoitaa Emäntä. Eilen pääsin kylpyyn ja nyt tuoksun kuin teinipojat kylille lähtiessään. Täällä on pyörinyt pari nyt jo entistä teiniä koko koko kesän. Tässä kuussa molemmat pääsivät aikuisten kirjoihin, toinen täytti eilen 18, ja toinen heinäkuun alussa. Pojat mua hööpöttää ja leikittää, me juostaan keittiö/olohuone ympyrää, Emäntä puistelee päätään, mutta meillä on kivaa! Koronapaholainen ei ole antanut rakkaitten ihmistyttöjen käydä painimassa kanssani. Voi olla, ettei painit enää kiinnosta kun on tuo implantti sitä estämässä.

Muutaman kerran ollaan vuosien varrella sisarusten kanssa tavattu, fb:ssä meillä on oma sivu kuulumisille. Siitä ei ole ollut puhetta, onko meistä sisaruksista kukaan päässyt perustamaan perhettä tai onko saanut omia jälkeläisiä? Kuinka on? 

Emäntä on kirjoitellut kuulumisiani aika moneen blogipostaukseen vuosien varrella,  tässä on nyt vain kuiva viisivuotisjuhlakertomus  tämänhetkisestä elämästäni. Paljossa olen saanut olla mukana näiden vuosien varrella, kaikkiin tehtäviin mitä eteen on sattunut olen osallistunut innokkaasti. 

Nimeni täällä blogissa on Jymy, siviilissä Jami. Isännän ja Emännän edellinen berni oli nimeltään Hymy. Kun kesällä 2016 synnyin, oli Espoon tytöt mummilassa lomanvietossa ja tietenkin innoissaan keksimään mulle nimeä. Kyläkaupan hyllyllä oli Jymy-pastilliaski ja siitä sain nimeni. Kun kaikki olivat aikaisemmin tottuneet sanomaan "Hymy" ja huulet olivat menneet somasti suppuun, oli minunkin tuleva nimeni samanlainen huulille sopiva "Jymy". Sellainen on tarina nimestäni.


Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut sisaruksilleni Nillalle, Irmalle, Dantelle, Benjaminille, Kasperille ja Oskarille ja tervehdys äiti-Tildalle, isä Sulolle, syntymäkotiin Lempäälään sekä Isännille ja Emännille.


Hyviä loppukesän päiviä kaikille ystäville!
Toivottaa Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)"

10 kommenttia:

  1. Kyllä sulla Jyjmy on oikiat koiran päivät, etkä olisi voinut saada parempaa kotoa kun nyt sulla on. Oon ihan varma, jotta Emäntä ja Isäntä on ihan sun lumoos ☺ Ja hei nyt taas herää tääläki tunteet pintahan, kun muistelen meidän bernejä ♥
    Oikeen hyvää syntymäpäivää ♥ sulle Jymy ja terkkuja Emännälle ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä viettää koiranpäiviä koko huushollin väki. Kaikki toiminnot tehdään "koira edellä". Kiitos huomiosta!

      Poista
  2. Lämpimät onnittelut aikuiselle pojalle! Onpa aika vierähtänyt. Muistan hyvin Hymyn ja vielä paremmin sinut Jymy. Hauska kuulla, että ylenpalttiseen hormonihyrräykseenkin on löydetty jarru, jotta pääset emännän kanssa nautimaan ulkoilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asialista muille kerrottavaksi on alkanut käydä lyhyeksi, onneksi on tuo Jymy, joka virkistää päiviämme ja tekee päiville rytmiä. Kesän ajan olemme tehneet pitkiä lenkkejä uuteen kotialueeseen tutustuen ihan kahdestaankin. Kiitos onnitteluista!

      Poista
  3. Onneksi olkoon aikuinen Jymy!
    Olet aikuinen myös kokosi puolesta Ja lisäksi kovin komea.
    Mukava kuulla, etteivät hormonien hyrrääminen enää häiritse eloa.
    Kerropa terkkuja emännälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli yllättävää, että pelkkä implantti rauhoitti koiran sukupuolivietin, niin ettei se häiritse yhteiseloamme. Nyt on hyvä! Emäntä tässä kiittelee!

      Poista
  4. Paljon Onnea! Oliko Hyvä synttärikaakku! Oothan sinä aikamoinen Jymy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiitos! Emännän pojanpoika toi lahjaksi ison luun ja Isäntä osti ison kermakinuskikakun. Sain sitä aimo lohkareen lautaselleni."

      Poista
  5. Olipas mielenkiintoista lukea viriilin koiraherran asioista, itsellä kun on leikattu naaraskissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, meilläkin on ollut monta kissaa, koirankin kanssa eleli niistä pari. Kissat olivat itsenäisiä kuin Sinunkin kissasi. Kun meille otettiin ensimmäinen koira, sellaisen otti naapurikin, samoin kissat, meidän kissa oli Klaara ja naapurissa Vihtori Kosola, ne seurustelivat iltaisin, jompikumpi hyppäsi ikkunalaudalle ja kävivät yhteisillä yöjuoksuilla monta vuotta. Sitten tuli "takamettän" viekas kettu ja vei Vihtorin autuaammille maille. Meidän Klaara taisi kuolla suruun.

      Poista