"Taivas ikkunan takana leimahteli kirkkaasti pimeänä elokuisena yönä. Kumeat jyrinävyöryt seurasivat nopeasti salamointia. Makasin Tampereen keskussairaalan synnytyshuoneessa saamassa vauvaa. Itkin ja olin tuskainen, äitiäkin huusin. Monen kätilön avustamana poikani pääsi syntymään ja käsivarsilleni. Olin mykkänä ihmetyksestä. Olin tullut äidiksi tälle pienelle pojalle.
Pääsin pienokaiseni kanssa osastolle, minut majoitettiin isoon huoneeseen. Meitä oli kahdeksan uutta äitiä samassa huoneessa. Vauvat nukkuivat omassa huoneessaan ja tuotiin vierellemme vain syömään. Katsomassa sai käydä vain lasi-ikkunan takaa. Isäkään ei saanut lasta syliinsä.
Me uudet äidit emme puhuneet toisillemme juurikaan mitään, ainakaan minä en osallistunut keskusteluihin. Minullekin, vaikka olin pieni, 45-kiloinen, laitettiin synnytyksen jälkeen tiukka M-side tukemaan venähtänyttä äitivatsaa.
Tunsin lastani kohtaan suurta rakkautta, ja osasin hoitaa häntä hyvin. Puin hänet käsin ompelemiini röyhelöpaitoihin ja kudottuihin pukuihin. Olin tehnyt niitä koulussa, enkä tiennyt tarvitsevani niitä jo seuraavana talvena. "
(Yllä olevan olen kirjoittanut vuosia sitten ja on ote pidemmästä tekstistä.)
Sain esikoiseni 17-vuotiaana 11.8.1963.
Tänään viettäisimme railakkaita 60-vuotispäiviä, mutta...
Keväällä 2022 jouduimme jättämään ikuiset jäähyväiset. Sain pitää sormesta, kun hän parkaisi ensimmäisen huutonsa ja pidin sormesta, kun hän huokaisi viimeisen kerran.
Hyvää syntymäpäivää - sinne jonnekin, Ari
Muistaen, äiti
Tänään ilo ja suru kohtaavat muistoissasi samanaikaisesti.
VastaaPoistaEnkelit kuljetti hänet taivaaseen, siellä on lasten huone, jossa pidetään hyvää huolta lapsista.
VastaaPoistaKiitos Kastepilvi, viestisi lämmitti ikävöivää äidinmieltäni.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista