Meidän sakki perillisiä myöten olemme volkkarifaneja. Niitä on pihapiirissä vuodesta 1972 pyörinyt sinisenä, punaisena, kullanvärisenä, vihreänä, mustana, mustavalkoisena, monen sävyisenä harmaana, on ollut Passattia, Golfia, saksantuontia ynnä muuta.
Ensimmäisemme:
Toisen auton tarve myöhemmin väheni ja vain V-70 jäi meille.
On käynyt kuitenkin niin, että joko V-70 on suurentunut huimasti tai minä kutistunut pieneksi eikä jäykän niskan kanssa ajeleminen ole ollut enää nautinto.
Puoliso- herra Kukkaro on jo pidemmän aikaa katsellut minun ja koiran mittoihin sopivaa kulkupeliä.
Minulle sopisi kokoni puolesta sellainen 70-luvun pikkufiiatti tai nykynuorison mopoauto, mutta Jymy ei taitaisi sellaiseen mahtua. Tai emme molemmat samanaikaisesti...
"Nyt olis sopiva auto myynnissä."
Minä: "Jaa."
Puoliso:"Golffin farkku vetokoukulla."
Minä: "Jaa."
Puoliso:" Se olis Kuopiossa, huomenna vois käydä katsomassa."
Minä:" Mää tuun mukaan."
Iltapäivällä alkoi vimmattu V-70 pesu ja puunaus. Minulle annettiin tehtäväksi tyhjennellä tilpehöörit koteloista. Muuhun toimeen en kelvannut. Yhden kerran olen saanut käskytettynä ja moneen kertaan ohjeistettuna osallistua autoni pesuun kuluneitten viiden vuoden aikana.
Meidän pihan ja Kuopion välillä on n 350 kilometriä joten sukankudin piti ottaa matkaseuraksi.
Savoon kun oltiin matkalla niin ei tiennyt "männäänkö sitä tuonne vai mäntäskö tänne?"
Oman seutukunnan tiet ovat suorempia.
Tänne sitten kello 12 mutkaisilta teiltä päädyttiin, vain yhden harhaanajon jälkeen.
Harmaalla Golfilla tehtiin koeajo Kallan silloilla ja hyväksi havaittiin.
Yönmusta V-70 halattiin, kiitettiin yhteistyöstä ja jätettiin kuopiolaisen autoliikkeen parkkiruutuun.
Kotimatkalla poikettiin Vaajakosken ABC:llä tankkaamassa ja samalla kuultiin, että juurikin niille mittareille oli muun maan miehet asettaneet skimmauslaitteen. Meidän kortti kyllä oli jäänyt lukematta. Onneksemme.
Matkasukankutimeni edistyi hitaasti kun piti olla silmä tarkkana seuraamassa liikennettä.
Jyväskylässä tuli ylimääräinen mutka matkaan kun oikea kaista menikin vierestä...
Ikävä tilanne loppumatkalla koettiin kun satuimme juuri tapahtuneen peräänajon silminnäkijöiksi.
Samaisella tienpätkällä näimme aiemmallakin matkalla kolarin, silloin oli iso auto kaatua kellahtanut ojanpohjalle.
Pian se yli 700 kilometriä päivän mittaan tuli rattia väännettyä kun oli mieleinen tehtävä edessä.
Nyt on taas volkkari kotipihassa, ja se tuntuisi olevan herra Kukkaron mielelle ja kukkarolle sopiva ajopeli toivottavasti moneksi vuodeksi.
Tästä haaveilen minä, pojat voisitteko tuunata tämän minulle???
