"NÄPPYLÄ KIELESS´, SYLJE POIS! THYI!"

Mennyt viikko sai minulla stressihormoonit pinnalle:
a) -menetin mieleisen sihteerin virkani ja hallituspaikkani Eläkkeensaajissa

b)-sain tilalle nuijan. Sitä pitäisi naputella pöydänpäässä tuleva vuosi.

Kokousta edeltävänä iltana sain puhelinsoiton nuijankäyttöön liittyen ja tapani mukaan en jahkaillut vaan annoin vastaukseksi  hmm. Toisessa päässä puhelinta ei vastaustani sen kummemmin kommentoitu ja yön unettomina tunteina kävin keskustelua itseni kanssa, mietin vahvuuksiani ja niitä asioita joissa tarvitsen tukea.
Perimältäni olen karjalaisrotuinen eli "nauraa pittää vaikk ´syän märkänis", sukuselvityksen mukaan minussa on neljäsosa aitoa savolaista -Juvalta- piällysmiesperimää. Kun olen  tiedon löytänyt vasta viime vuosina, aion käyttää sen ominaisuuden hyväkseni niin perusteellisesti kuin pystyn. Puoliso- herra Kukkaro on sitä saanut jo kokea 50 vuotta- kuulemma! (En ole huomannut.)

Uusi tehtävä sai minut  melkein mykäksi kun stressi nosti kipeän näppylän kielensyrjään.
Mitäpä sitä sen kummemmin potemaan kun käytössä oli edesmenneen anopin pettämätön ohje.
Sano kaksi kertaa:" Näppylä kieless`sylje pois, thyi! Näppylä kieless´sylje pois, thyi!" Niin tein ja näppylä hävisi.

Eilen koin kummia tuolla Valkeakosken suunnalla kesken toista kokousta.

Yritin salaa naputella päivitystä Facebookiin ja kirjoitin : "Kokouspäivä Waltikassa" kun teksti näkyikin "Kokouspäivä Baltiassa", samalla kateederilla puhuja kertoi kevään matkasta Baltiaan!!!
Kuunteliko älypuhelimeni kokouksen kulkua? Olin mykkänä hämmästyksestä ja piilotin puhelimen käsilaukkuni uumeniin ettei se enempää kuulisi toisten juttuja.

Eikä tässä vielä kaikki: kokoustaminen jatkui  illalla kyläyhdistyksen syyskokouksen merkeissä kylän koululla. Kaupunginjohtajan alustusta kuunnellessani huokailin itsekseni: "Olisipa syntymävuoteni 2000-luvun puolella, eikä 1940 -luvulla!" Kaupunkimme kehittämisvisiot ratikkapysäkkeineen ja juna-asemineen olivat niin huimia, että tuli palava halu nähdä ne toteutuneena. Omaan käyttöön ne eivät valmistu...

Blogihiljaisuuden aikana olen opiskellut digin saloja ja kirjoitellut Elämä tarinaksi-ryhmässä.
Kirjoitushuoneemme ikkunan takana kulkee pikkukoululaisia hankkimaan omia "elämänsä tarinoita" uimahallin veden alta.

Yhden oivalluksen koin  yösydännä tekstinkäsittelyä harjoitellessani: hoksasin ihan itse kuinka leikataan ja liitetään ja leikataan ja kopioidaan tekstiä, siis nyt vasta vaikka olen kirjoitellut vuosikymmenet!

Kädentaidot-messuillakin poikkesin 55000 muun henkilön kanssa. Nyt ei silmääni osunut hittituotetta joka olisi ollut usean kävijän yllä ellei sitä ollut värikkäiden trikootunikoiden kirjo. Niitä oli myynnissä ja melkein joka toisen tai kolmannen naishenkilön vaatetuksena. Ihailin tavarapaljoutta, mutta en tuonut kotiin yhtään nyssäkkää.

Kotipuolessa on kaikki ennallaan, koirani Jymy-Jami pitää matot makkaralla ja nurkat pehmeinä karvoillaan. Jymyn kuljetushommat jatkuvat, kuten kermatetran kuljettaminen salaa makuuhuoneeseen ja kerman herkuttelu untuvapeiton päällä. Pyykkihommiksihan se meni ja yön aromina muiden lisänä saatiin tuoksutella happaman kerman pikanttia tuoksua.

Kaikenlaisia positiivisia kiireitä tässä on tulollaan jos postilaiset saavat sovun aikaan tämän viikon aikana, Jos ei, niin sitten vain ollaan...