-eikä Aleksis Kiven ja muusa-patsaan kuvallakaan ole mitään tekemistä hiljaiselon kanssa. Satuin sen ottamaan kun kävin rentoutumassa Tampereen Keskustorin Moro-peräkonttikirpputorilla tänään.
Kuvassa on Nysse-ruoka-avustusbussi - jos käytätte hiukan mielikuvitustanne ja käännätte katseenne vasemmalle kuvan reunan ohi - siellä on auton nokka, kuvaan se ei näköjään mahtunut.
Laikun puisto oli täynnä vilttejä ja niille aseteltuja myytäviä tavaroita. (Kuvan henkilöt eivät liene myyntitavaraa...)
Frenckelinaukiolla ja Keskustorilla oli satoja autoja ja peräkontit täynnä vaikka mitä. Kiertelin ihan yksin väenpaljoudessa reilun tunnin ajan. Puoliso- herra Kukkaro oli "hautuumaa"-kierroksella toisella puolella kaupunkia. Yhden ainoan tutun varhaisesta lapsuudestani olin torilla tunnistavinani, en kuitenkaan rohkaistunut kysymään:" Oletko Ari?" Nyt harmittaa, eihän se kysyminen olisi mitään haitannut. Jos harmaantunut herra olisikin ollut tietty Ari, olisin kertonut, että hän on esiintynyt muutamassa kirjoituksessani Lapintie-jutussani.
Vanhan Kirkon penkissä kävin hetken istahtamassa kun en ole käynyt siellä vuosikymmeniin.
Jotakin sain ostettua: ruosteisen ja tylsän sirpin...kympillä!!! Hmm! (Entinen roikkuu ilmeisesti unohdettuna jossakin takapihan puunoksalla.)
Kevättuuli oli heitellyt Keskustorin kiville vaalenpunaiset kirsikankukat.
Paluumatkalla Tampereelta kävimme viemässä kynttilän minunkin äitini muistolle.
Omat äitienpäiväni ovat täynnä muistoja ja hyviä tunteita. Niitä on takana jo 56 tänä vuonna, ensimmäisen kerran tulin äidiksi 17-vuotiaana, toisella kertaa olin 24-vuotias, kolmannella 28 ja neljännellä kerralla 33-vuotias.
Olen tänään onnellinen kun olen saanut olla äiti neljälle pojalle ja mummi kokonaiselle tusinalle lastenlapsia.
Tämä Äitienpäivä on jo illassa, mutta lämminhenkistä äitinä olemista kaikille äideille!
