Samoilla kiipeämisillä inventoin talvikenkävarastoni ja uusille jalkineille ei tarvetta ole. Kahdet käyttämättömät lenkkarit heitin pesukoneeseen ja pääsevät kuivuttuaan Karjalan Apu-keräykseen.
Bloggaushuoneeni ylähyllyllä on ollut laatikko jos jotakin. Vanha Rouva -äitini teki savipatsaita vielä yli 90-vuotiaana ja jäljellejääneet materiaalit olen säilyttänyt -jos minäkin niistä joskus jotakin...
Muovailukelpoista massaa oli tallella pari kiloa. Vanha Rouva viimeisenä syksynään neljä vuotta sitten otti taksin alleen ja kävi hakemassa kilon paketin savea Tampereelta tutusta Harrasteesta. Se paketti on vielä avaamatta...
Yksi salaperäinen nyssäkkä samassa laatikossa oli avaamatta ja sieltä löytyi Puutarhavelho/taiteilijatätini -äitini sisaren- taiteentekolaatikosta jäljelle jääneitä umbra- ja terravärijauheita. Näyttävät käyttökelpoisilta...
Sain näillä väreillä tätini maalaaman taulun 50-vuotislahjakseni suvun yhteisessä tapaamisessa.
Tauluun liittyy tunteikkaita muistoja. Sukumme tarina on monivivahteinen jo siksikin, kun isoisovanhemmat ovat joutuneet jättämään kotitilansa Jääskessä sodan jalkoihin. Suku hajaantui ja alkoi elää omaa elämäänsä eri puolilla Suomea toisistaan paljoa tietämättä. Keväällä 1996 kokoonnuimme erään suvun jäsenen perustamalla ja omistamalla Orilammen Majalla. Sen viikonlopun aikana jo aikuisiksi varttuneet toisilleen tuntemattomiksi jääneet sukulaiset löysivät toisensa. Suvun vanhin valisti meitä nuorempia perheen menneisyydestä.
Niitä juttuja mietin kun näitä aarrelaatikoitani availin ja taas suljin odottamaan seuraavaa pölynpyyhintäpäivää.
"Määkin jouduin hommiin, sain pyyhkiä pölyt hyllyn nurkasta, korvanlehti oli paras pölypuuhka."
"Arkistontuhoominen on yks´ mun vahvoista lajeistani."
" Ja puskapaini pihlajapuun kanssa."
"Oli tylsän sateinen päivä, tehtiin kuitenkin upottava kirmaisu takapihalla. Siellä oli niin paljon vettä, että kotilotkin sinne uppos, ei ainakaan niitä nähty.
Mun vatta oli ruikulilla pari päivää kun maistelin kylpyvaahtoo ja Isäntä joutu peseen pari isoa mattoa pesurilla. Tänään Emäntä oli vikkelällä tuulella ja siivos huushollin ja laitto puhtaat matot lattialle. Ny ei niitä auta enää sotkea tai mää saan koppihoitoo terassille.
Mää oon ollu ittekin vilkkaalla päällä ottaan kaiken jännän pureskeltavaks´mitä on eteen sattunu. Emännän kanssa keskustelunaiheet on ollu ANNAPOISANNAPOISEISAAOTTAA EISAAOTTAA. Aika köyhää kommunikointia. Enkä muuta oo ottanu kun käsilaukun, teippikoneen , villasukat, yöpaidan, hiekkalapion. Jalkapallon toin sateesta sisälle, mutta Emäntä ei mun kanssa sillä halunnu potkia. Jos sitten huomenna pelattas ettei taidot pääse ruastuun."
"Emännällekin teki hyvää toi "yläpölyjen pyyhkiminen". Kuulemma kun penkoo jotakin muistolaatikkoo, niin miälikin tulee kirkkaammaks`."
Niin, mitäs se Emäntäkään muuta.
Mielenvirkeyttä viikonloppuunne!
