Ensimmäinen kosketus tablettiin tapahtui kauppakeskuksen perimmäisen nurkan perimmäisellä seinällä jo muutama vuosi sitten. Rouva Myttynen sai tabletin hikiseen käteensä ja vapisevalla äänellä varovasti myyjää silmiin katsoen kysyi: "Pärjäänkö tämän kanssa? Onko tässä tarpeeksi tehoa? En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt tabletteja!"
Niin pienestä se riippuvuus alkoi.
Automatkoilla tabletti oli aina mukana, rouva Myttysen sormenpäät olivat kulua sileiksi tabletin hyväilystä.
Kunnes tapahtui onnettomuus. Tabletti ei enää antanut sitä mielihyvää, mitä siltä odotettiin. Se oli menettänyt tehonsa.
Rouva Myttynen tunsi itsensä epätoivoiseksi ja palasi uudelleen kauppakeskuksen perimmäisen nurkan perimmäiselle seinustalle.
"Voitteko auttaa, tästä ei saa enää mitään ulos?"
Muutama ravistelu, kääntely eikä lisätehokaan auttanut. Tabletti oli menettänyt voimansa.
Rouva Myttynen tunsi epätoivonsa kasvavan äärimmilleen kunnes sai ähkäistyksi:
"Tarvitsen uuden tabletin, en voi elää enää ilmankaan."
Uuden tabletin lumo ei yltänyt rouva Myttysen sisimpään, entinen -se ensimmäinen sai jäädä muistoksi kirjakaapin laatikkoon.
Elämässä tapahtuu kaikenlaista -kaikille. Kirjakaapin aika oli poistua keskuudestamme ja sen salaisuudet viedä uusiin kätköihin. Mykkä ja tehoton tabletti jätettiin odottamaan hyllyn reunalle pääsyä ikuiseen unohdukseen.
Se vietiin muitten johdannaisten kanssa kierrätyskeskuksen lavalle tiistaina kello yksi.
Samana iltana rouva Myttynen katsoi Emmerdalen kammottavia tapahtumia ja pelästyi kun sai puhelun.
"Me löydettiin tabletti Elon läheltä, onko sun aipadi hukkunu?"
"Ei ole mikään hukassa, kädessäni on puhelin, toinen on laatikossa ja tabletti kaapissa!"
"Tässä tabletissa on sun nimi ja koiran kuva."
"Hetkinen, päivällä vietiin vanha toimimaton tabletti jätepisteeseen, kuinka se voi olla Sinulla ja kuinka se toimii nyt kun on ollut mykkä jo yli vuoden. Firmakaan ei saanut sitä toimimaan, siksi se heitettiin pois."
Haettiin tabletti kotiin, koulupojat olivat löytäneet sen JA SAANEET SEN TOIMIMAAN!!!
Nuoret ovat aikamoisia tietokonevelhoja!
Annoin pojille halauksen kera löytöpalkkion ja toin Huaweini takaisin kotiin.
Puoliso- herra Kukkaro valisti taas minua: "Se on sähköistä elektroniikkaa ja nyt se oli ulkona kylmässä ja se sai sen uudelleen toimimaan."
"Jos se taas pysähtyy, täytyy laittaa hetkeksi vaikka jääkaappiin tai pakastimeen, vai mitä?!!"
Vanhan tabletin kansikuvassa on edesmenneen koiramme Hymyn kuva.
Jätepiste tulee saamaan minulta kysyvän puhelun: miksi pussissa jätetty elektroniikkajäte on päätynyt kylälle ja koululaisten käsiin?
