SUKANPARSINTAA

Korissani on monta paria tänä syksynä neulottuja villasukkia. Ja toisessa korissa monta vuotta vanhoja kantapäistä puhkikuluneita. Vanhat sukat ovat miellyttäviä jalassa. Yhdet jatkuvasti pitämäni harmaat yksinkertaiset ovat koneella neulotut koekappaleet. Ne on tehty 7-veljeksestä. Parsintaa ne nyt jo kaipasivat. Tavaroissani on pyörinyt vuodesta -79 isotädin jäämistöstä löytynyt parsinsieni, tiedättehän: kovasta puusta vuoltu ja hiottu kymmensenttinen sienenmallinen, jalallinen väline. Isotäti (olisi jo 110 -vuotias jos eläisi) oli käyttänyt sitä ahkerasti, parsittuja ruskeita pitkiä sukkia oli monta paria perintökirstussa. Nyt parsinsientä ei enää löytynyt, ehkä sen on Hymy pentuaikanaan pannut päreiksi. Harmi. 

Tavarapaljoudessani on pyörinyt myös jonkun pojan koulussa tekemän löylykauhan kuuppa. Varsi siitä on kadonnut vuosien aikana. (Kuopuksenkin koulun päättymisestä on 14 vuotta). Hieno taottu löylykauhan kuuppa sai toimia parsinalustana. Hyvin toimi ja kansakouluaikaiset korinpohjaparsinnan opit olivat taas kunniassaan.

ENSIMMÄINEN AUTON PESU

Olen omistanut ajokortin vuodesta -74. 3.poika syntyi maaliskuussa ja ajokortille oli polttava tarve täällä maaseudulla asuessa. Autokoulu sujui hyvin, inssiajo oli ennen Juhannusta ja aatonaattona haettiin kortti nimismieheltä. Tuore kortti käsilaukussa ajelin kohti kotia Puolison kanssa. Matkalla kertasin inssissä tehtyjä kokeita. Päivittelin Puolisolle :"Peruuttaminen ruutuun oli niin vaikeaa kun ei yhtään nähnyt kuinka takapyörät kääntyvät!" Puoliso oli hetken hiljaa, sanoi vain "TÄH!" Sen jälkeen tuli mykistyminen. Siitä toivuttuaan kuulin vahvalla äänellä: " Ei takapyörät käänny kun ratista vääntää!" Eli tekninen ymmärrykseni oli perin "naisellinen". Siitä on seurannut se, ettei minulla ole ollut asiaa auton huoltoon ja sen sellaiseen teknistä osaamista vaativaan toimeen. Eikä ole tarvinnutkaan, perheessä kun on ollut viisi miespuolista jäsentä. Polttoainetta osaan tankata, pissapoikaa en taida osata täyttää, en vaihtaa rengasta enkä tarkistaa öljyä tai mitä se aine onkaan. Onneksi Puoliso hoitaa huoltohommat.
Nimissäni on ollut monta autoa ja ajankin aika paljon, pitkiäkin matkoja. Kesällä myin autoni 1.Pojan perheeseen, silloin siivosin auton sisältä perusteelllisesti ensimmäistä kertaa.
Puolison autosta puuttuu peräkoukku joten uusi auto hankittiin koukun perusteella.
Uusi autoni on yönmusta V-70, siitäkin sain pojiltani kommentin: sehän sopii ikääsi muutaman vuoden kuluttua! Ei autossa muuta vikaa, mutta tällaisena kuraisena aikana sen puhtaanapitäminen on  työlästä.
Säätiedotus lupaa loppuviikolla lunta ja pakkasta, siksi autojen pesu juuri tänään oli tehtävälistassa asia 1. Sain määräyksen osallistua minäkin pesu-urakkaan.
Puoliso pesi autoista ensin kurat pois, minun tehtäväksi tuli kuuraus harjan kanssa. Ohjeita sain jatkuvasti: pese näin ja näin, tuosta ja tuosta, tuo jakkara, hae ämpäri, hae liinoja ym ym. Kuivausvaihe se vasta tarkkaa puuhaa oli. Puoliso puhui puhelimeen ja samalla näytteli minulla mistä pitää kuivata uudelleen ja uudelleen, kumarteli tarkistamaan vielä helmapellit, että olin varmasti pyyhkinyt nekin vesijäljistä kuiviksi. Huhhuh. Aika nipottaja tuo Puoliso ainakin ensikertalaiselle autonpesijälle, Taidan pysyä seuraavalla kerralla keittiön puolella.

"EIKS MUITA TULLU???"

Hain J.Petri.P:n eilen Tampereelta. Sisko E.Meri.E:llä on kilpailut Hervannan liikuntahallissa, vanteen kanssa voimistelevat. EMeri E ja äitinsä yöpyvät hotellissa muun joukkueen kanssa.
Hymyllä on ollut tapana singahtaa ovesta ulos kun joku pojista perheineen meille tulee, pojat siitä vitsailevat, että nyt se meni taas kertoman kylälle: "meille tuli vieraita, meille tuli vieraita!" Nakinpala kourassa sitten on Hymyä houkuteltu takaisin. Eilen tapahtui sama: J.Petri. P tuli ovesta sisälle, Hymy säntäsi ulos, kiersi auton ja oli ihmeissään :"eiks muita tullu???" Ja äkkiä takaisin sisälle J.Petri.P:tä tervehtimään.
Myöhemmin illalla tuli V.Ville.V ja P.Sylvi.S iltakylään. V.Ville V. jäi kaveriksi J.Petri.P:lle.Iltapalaksi tehtiin köyhiä ritareita. Pojat pelasivat pleikkarilla puolille yötä.
Aamulla Puoliso lähti 4.Pojan kanssa Viialaan kannustamaan ja katsomaan N.Kristianin painiottelua. N.Kristian on aloittanut painiharrastuksen tänä syksynä ja mitaleitakin on sängynreunalla roikkumassa.
Seuranani on nyt kolme serkusta kun R.Mikaelkin tuli tänne. Serkkupoikia on neljä, tyttöjä loput ,eli kahdeksan, siis näitä lastenlapsia yhteensä 12.
E.Meri.E:n kilpailuvuoro on illemmalla, lähden sinne tuon poikajoukon kanssa.

"SULLA ON KOMEE KOIRA"

-huikkasi pikkukoululainen pyöränsä selästä äskeisellä lenkillä.Niin onkin, katsokaa!
Kotitien päästä matka voi jatkua vaikka kuinka pitkälle: jos mennään vasenta haaraa 20 km päädytään Tampereen Keskustorille, jos oikealle, päästään kyläkaupalle ja kauppapuutarhalle kilometrin päähän.
Hymyllä on tapana pysähtyä tienhaaraan ja vähän aikaa pohdittuaan kumpi suunta olisi tällä kertaa haisevampi, sinne sitten mennään. Tänään mentiin kaupalle päin.

"Tule jo, on kiire"

 Vasemmalle ja Tampereelle

Kylätie on hiljainen.

Illalla on tiedossa teatterireissu Tampereelle. Minulla ei ole aavistustakaan minkä ryhmän mukaan olen menossa. Joku tarjosi lippua ja mielelläni sen ostinkin. Hauska  nähdä keiden kanssa vietän tämän illan. Puoliso ei tällä kertaa ole seuranani.

VAHINGOSSA HERÄSIN

Heräsin jo ennen seitsemää mikä on minulle keskiyötä. Olin kuitenkin aivan virkeä ja kippasin itseni sängystä ylös. Samalla riisuin lakanat ja tyynyliinat ja heitin ne pesukoneeseen. Puoliso oli jo käyttänyt Hymyn postilaatikolla ja keitteli omaa puuroannostaan kun ei arvannut minunkin jo nousseen. Oman puuroni tein mikrossa, siinä ei ollut aluslautanen kohdallaan kun piti kolinaa. Puoliso sitä korjaamaan ja putosihan se kuuma lautanen tietenkin matolle. Ei muutakuin imuri käteen ja siivoamaan sotkuja pois. Samalla tuli koko keittiökin imuroitua, kello oli 7.05. Koira tuijotti meitä hölmistyneenä: eihän tähän aikaan olla ennenkään imuroitu...
Katselin eilisen blogini kirjoitusjälkeä ja kauhistuin. Ei se esikatselussa tuollaiselta näyttänyt! No, ehkä eilinen kokeilu jää historiaan, pitäydyn tässä selkeässä ja helpossa kirjoitusmallissa. Toistaiseksi.

RANTALENKILLÄ

Hymykoirallani on tapana nukkua aamupäiväunia piiitkäään, jopa yhteentoista. Puolison kanssa ovat aamuvarhaisella käyneet postireissulla aamupissalla. (Tai ei Puoliso vissiin aamupissaa postilaatikon kulmalle
tee...)
Puoliso jää keittöön lukemaan Aamulehteään ja Hymy kömpii takaisin lasiterassille nahkasohvalleen nukkumaan. Minä tuossa vaiheessa vetelen useimmiten hirsiä. Puoliso häipyy aamuisin omille hommilleen muutamaksi tunniksi.
Kun olen heräillyt, syönyt puuroni ja minäkin lukenut Aamulehden tarkkaan alkaa Hymykin valpastua sohvallaan. Makuuhuoneen kunnostamista vielä tarkkaillaan tyynesti, kaapin oven aukaisulla Hymy pyrkii jo sisälle.  "Mitä se emäntä pukee päälleen, pukeeko nailonit, jos pukee, se tietää ettei pitkää lenkkiä vielä tule ja jos vielä laittaa korvikset ja huulipunaa ja hajuvettä, silloin on päivä pilalla..."

Tänään kuitenkin lupasin Hymylle pitkän lenkin. Tuunatut nahkahousut ja uusi neuleasu kun kaipaavat nekin ulkoiluttamista. Olemmekin kuin kaksi marjaa -Hymy ja minä-hiukan pyyleviä molemmat, musta-ruskea-valkoisessa kuosissamme.

Lenkkeilimme uimarannalle asti, kahden kilometrin päähän. Jo kaukaa näin soutelijan joka veti veneensä perässä jotakin härveliä. Soutaja pääsi rantaan ja totesin hänelle venepaikkojen olevan vissiin kortilla kun omaa laituria pitää mukana kuljettaa. Veneen perässä kun oli pitkä venetela. Soutaja oli juuri myynyt maansa ja on siirtämässä omaisuuttaan muille vesille . 
Harmittelin kun ei ollut kamera mukana. Sain eilen verkkokaupan kautta tilaamani uuden kameran ja voi mikä harmitus, siinä ei ollut muistikorttia mukana. En sen puuttumista tietenkään tilatessani huomannut, muissa kameroissa se on ollut valmiina.Tällä lenkillä olisikin ollut hauskaa kuvattavaa.
Hymy ei ole mikään uimarikoira, mutta kahlailee mielellään rantavedessä ja soutelijan kanssa rupatellessani annoinkin Hymyn telmiä mielinmäärin.Kotona oli kuitenkin edessä lähes kokovartalosuihkun vuoro. Kotimatkalla meitä ohitti koululaiset pyörillään. Joskus pikkukoululaiset pysähtyvät silittelemään Hymyä ja annankin niin tehdä.

TUUNAAMALLA PARANEE

Järjestelin tuossa päivänä muutamana vaatekaappiani ja tein löydön: nahkahousuni vm.1987. Jälleennäkemisen ilossa ahtauduin pöksyihin ja hämmästys oli suuri, ne sopivat vielä ylleni, tosin vain sääristä ja takamuksesta. Vyötäröneppari ei mahtunut kiinni, väliä jäi kymmenen senttiä....No, vetoketjun ratkoin irti ja ylimääräiset laskokset vyötäröltä, ompelin vetoketjusauman kiinni ja jatkoin nahkapalalla (oikeasti se oli keinonahkaa) vyötärönauhaa. Ja vot, housut sopivat taas kuin ennenkin! Polvien kohdat olivat hiukan venyneet, niihin liimasin tukikankaat.

Nahkahousut ovat mitä mukavimmat koiran kanssa ulkoillessa, etenkin näin syksyllä. Kaapistani löytyi myös käyttämätön villaneule, kaulahuivi ja myssy, uusi asukokonaisuus pääsi aamupäivälenkille ylläni.