Puolisokin pukeutui tänään pitkästä aikaa. Tummaan pukuun, valkoiseen paitaan ja kravattiin. Minun seurassani. Syy: Puolison äidin-anoppini- 90-vuotispäivä.
Juhlat vietettiin hoitokodilla. Anoppi on asustellut siellä muutaman vuoden. Kävely teki topin ja yksin kotonaselviytyminen ei enää sujunut. Lisäoireena tietenkin muistiongelmat, kuten niin niin niin monella muullakin jo -20 luvulla syntyneellä. Ja -30 luvulla ja jopa -40 luvulla syntyneetkin potevat samaa ongelmaa.
Puolison suku- kuten omanikin- on Karjalan evakkoja, Puolison väki Viipurista, sieltä lähti isänikin suku sodan jaloista.
Juhlapöydän tarjottaviin karjalaisperinteen mukaan kuuluu tietenkin karjalanpiirakat, nyt ne olivat ihan maukkaita valmispiirakoita. Puolison äidillä-anopilla- oli aikoinaan tapana paistaa todella herkullisia ja kookkaita piirakoita sukulaisten tapaamisiin. Mekin-Puoliso ja minä- niitä jossain vaiheessa elämäämme silloin tällöin perheelle paistoimme. Munavoin kera niitä sitten maisteltiin.
Puolison äidin perhe on sekin jo kutistunut hyvin pieneksi, jäljellä isosta sisarusparvesta enää kolme siskosta ja yksi veli. Pitävät edelleen kiinteätä ja lämminhenkistä yhteyttä toisiinsa. Tällä kertaa kaikki sisarukset eivät päässeet paikalle- ne ikäihmisen jalkavaivat estävät liiemmän liikkumisen.
Hoitokodin henkilökunta osallistui onnitteluihin isolla joukolla. Syötiin herkkuja ja muisteltiin menneitä. Minäkin-jo 45-vuotta sitten sukuun naituna- sain osallistua muistoihin.
Pitkään ei juhlasankari jaksanut juhlassa viihtyä, oli päivälevon aika. Sankari saatettiin huoneeseensa ja kukkakimput saavat tuoda iloa pitkän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti