PUOLESTAPUHUJA

Kuluneen viikon olen kulkenut kuin hämärässä metsässä viime tiistaina saadun tiedon kanssa. Sen tiedon, että Vanhalla Rouvalla -äidillämme- todettiin keskivaikea Alzheimerin oireilu. En sano tauti, se kuulostaa nololta. Äitimme on lausunnosta edelleen hyvillään, päästä ei löytynyt syksyisen pienen tapaturman aiheuttamia vammoja vaikka se edelleen vähän outo onkin, se pää. Vanhan Rouvan yöuni -kuten jo itsellänikin- on lyhyttä, unta ei riitä moneksikaan tunniksi, ainakaan öiseen aikaan. Yönä muutamana Vanha Rouva oli päättänyt siivota vaatekaappiaan parempaan järjestykseen- talvi oli  tulossa ja syysvaatteita piti järjestellä. Yöllä. Lattialle oli pyörähtänyt muinaisen kissan leikkipallo, sitä kurkottaessaan Vanha Rouva oli tarttunut vaatekaapin oveen ja kaappihan pääsi keikahtamaan huonoin seurauksin. Kaapin päällä oli painava kristallivaasi 90 ruusua sisällään. Vaasi ja kukkakimppu putosivat lattialle ruusukimpun hipaistessa päätä. Ja mummo kumoon. Eikö päässyt ylös. Soitti minulle aamulla ja kertoi tapahtuneesta ettei pääse lattialta pystyyn. No minä autonrattiin ja Hervantaan mummoa nostamaan. Hyvin nousi. Tapahtuman jälkeen hankittiin turvaranneke.
 Diagnoosin saatuamme olen viihtynyt netissä hankkimassa tietoa tuosta vaikeasta sairaudesta. Surullista luettavaa. Olen ajatellut ja siitä puhunut sisarustenikin kanssa, että annetaan äidin elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa, seurataan tarkalla silmällä sivummalta kuinka se sujuu. Itse en sairauksista ota "suurta pulttia", teinhän oman elämäntyöni vaikeasti vammaisten parisssa.
Kaupungin palveluohjaaja tulee tapaamaan meitä viikolla ja hänen kanssaan saatiin jo sovittua tutustumisviikko hoitokotiin. Malttamattoma Vanha Rouva sitä odottaakin.
Viime perjantaina oli omien labravastausten kuuleminen omalääkärin vastaanotolla. Kaikki hyvin, jopa kolesteriarvotkin  olivat parantuneet normaalilukemille kolmen kuukauden aikana. Seuraava käynti vuoden kuluttua.OK.

Samalla reissulla kävin vaihtamassa vuodevaatteet Vanhan Rouvan sänkyyn. Siellä odotti Liv Ullman patjan alla, tällä kertaa Tellervo Koivisto odotti yöpöydällä. Kirjat oli asetettu tuulettamaan patjaa.
Viikonlopun ruokaostoksetkin käytiin tekemässä. Ja päiväkahvilla pullan kera, apteekissa, pankissa ja Alkossa. Apteekkarin konjakkia sieltä haettiin. Verkkainen kulkeminen asioilla vie meiltä aikaa pari tuntia. Näiden pakollisten "toimittamisten" jälkeen Vanha Rouva on niin uupunut että toivoo minun jo poistuvan omaan kotiini. Ja niin teen.
Tänään oli taas kauppareissun aika. Ensin selviteltiin pöydällä oleva "arkisto". Vanha Rouva pyysi minua ottamaan kirjepinon mukaani ja tarkistamaan mitä ne pitävät sisällään. Kaikissa kuorissa luki "tarkastettu- minä", eli luettu oli. Se Vanhaa Rouvaa kiusaa erityisesti kun Kela ja kaupunki vaatii etuisuuksien myöntämiseksi ison määrän papereita, tiliotteita ja muita dokumentteja. Kiusaa niin paljon että tokaisi  "helvetti, pitäköön paperinsa". Ymmärrän.  Vaativaa tuo etuisuuksien hakeminen ikäihmiselle on. Puolestatäyttäjää tarvitaan. Ja puhujaa.